Työmarkkinakeskusjärjestö STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kertoo, että STTK julkaisi jo neljä vuotta sitten pamfletin, jossa joukolta kirjoittajia kysyttiin: Mitä jos työviikko olisikin neljä päivää? Kirjoittajia oli tusinan verran ja näkökulmia aiheeseen yhtä monta erilaista. STTK:n tavoitteena ei ollut ehdottaa nelipäiväistä viikkoa tai muilla tavoin lyhyempää työaikaa, vaan avata keskustelua. Siinä onnistuttiin.

– Tuli jonkin verran myönteistä, että totta kai onnistuu, mutta osa teilasi sen täysin. Mutta näin on aina ollut, kun työajalle on jotakin tehty – osa on ollut sitä mieltä, että se on sula mahdottomuus, Palola sanoo.

Kolme asiaa nousee päällimmäisenä mieleen, Palola aloittaa. Hän piirtää työelämän kehittymisen isoa kuvaa ja katsoo eilispäivää kauemmas historiaan. Tuottavuuden parantuminen, työn tuottavuuden myönteinen kehitys, on näkynyt palkansaajalle kahtena asiana: palkankorotuksina ja työajan lyhentymisenä. Näin siis, kun katsotaan viimeistä sataa vuotta.

Toisena työaikakysymyksiä pohtiessa hänelle nousee vääjäämättä mieleen kysymys sukupolvien välisestä erosta. Arvottavatko nuoremmat sukupolvet – siis 62-vuotiasta Palolaa nuoremmat – asioita eri tavalla? Ehkä.

Työ ja työelämä ovat murroksessa ja siinä rytäkässä paitsi syntyy uutta työtä myös häviää vanhaa. Riittääkö työtä tulevaisuudessa kaikille? Jo nyt osa paahtaa pitkää päivää ja töitä on liikaa. On loppuun palamista, henkistä ja fyysistä. Toiset puolestaan haluaisivat tehdä enemmän töitä tai ovat kokonaan työtä vailla. Palola katsoo, että työajan lyhentäminen voisi olla yksi konsti jakaa työtä uudella tavalla.

– Ajattelen myös niin, että sen lisäksi että tällä tavalla pystyttäisiin ehkä työllistämään enemmän ihmisiä, se voisi myös vaikuttaa myönteisesti tavoitteeseen pidentää työuria, kun ihmiset jaksaisivat olla pidempään työelämässä, hän sanoo.

No, nousee niitä pohdittavia näkökulmia Palolan mieleen vielä neljäskin. Eikä se ole niistä pienin. Onko niin, että kun työaikaa lyhennetään, pitää samassa suhteessa leikata palkkaa?

– Tämä varmasti tulee työnantajapuolelta nousemaan esille. Se voi olla, että näin pitää tehdä tai sitten ei tarvitse. Siihen minulla ei ole valmista vastausta antaa. Mutta uskon henkilökohtaisesti, että työajan lyhentämisestä tullaan – monista epäilevistä tuomaista huolimatta – keskustelemaan enemmän tulevaisuudessa, Palola sanoo.

Kalevi Sorsa -säätiön julkaisussa työmarkkinaneuvos, valtiotieteiden tohtori Pekka Peltola sanoo, että Suomessa tulisi jälleen ottaa aktiivinen ote työajan lyhentämiseen. Peltola esittää, että esimerkiksi ammattiliittojen tulisi ottaa se tavoitteekseen työmarkkinaneuvotteluita käydessään. Mitä Peltolan esityksestä tuumaa Palola?

– Suomalainen työmarkkinalaiva purjehtii vähän rajoitetun näkyvyyden vallitessa. Keskusjärjestöt eivät nyt enää istu niissä pöydissä, missä neuvotellaan suomalaisen työn hinnasta ja missä työaikaa koskevista asioista neuvotellaan. Se on liittojen asia, enkä rohkene lähteä vastaamaan liittojen puolesta. Mutta kyllä tämä on tavoite, jota sietää vakavasti harkita, hän sanoo.

Työajan lyhentämisessä Palola näkee hyötyjä niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisesti. Mutta hän painottaa, että sen tulee perustua vapaaehtoisuuteen.

— En usko ollenkaan, että se on kaikilla sektoreilla mahdollista. Ajattelen esimerkiksi niitä aloja, joissa jo nyt kärsitään työvoimapulasta. Voi olla, että se on aika mahdotonta siellä ainakin ensialkuun. Mutta on aloja, joissa se on helpompaa ja näin ollen yksi askel voisi olla, että työajan lyhentäminen perustuisi yrityskohtaisesti sovittuna vapaaehtoisuuteen. Mutta kuten sanottu, niissä pöydissä en istu, Palola sanoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen)

Julkisten ja hyvinvointialojen liiton puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine. (Kuva:JHL)

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine sanoo, että työvoimapula on varmasti iso kysymys, mutta kuten Palolakin ilmaisee – ensialkuun.

– Kyllä lyhennetyn työajan pitäisi sopia alalle kuin alalle, mutta silloin tietysti pitää lähteä tekemään töitä – sehän on iso kehittämistyö, Niemi-Laine sanoo.

– Itse näen, että työajan lyhentämisestä voitaisiin tehdä erilaisia pilotteja siellä sun täällä, erityisesti hoiva- ja hoitoalalla, hän visioi.

Työministeri Tuula Haatainen (sd.) kertoi keskiviikkona kommentoidessaan Islannin työaikakokeilua, että hän näkee kokeilut mahdollisina myös Suomessa. Hän kertoi haluavansa keskustella työmarkkinaosapuolten kanssa siitä, onko sellaisiin halua myös Suomessa.

– Jos halukkuutta on, niin ilman muuta silloin pitää (työ- ja elinkeinoministeriössä) myös olla valmiutta tällaisia kokeiluja rakentaa, Haatainen sanoi.

Päivi Niemi-Laine sanoo, että hänen korvilleen on mannaa kuulla työministerin suunnitelmista. Ministeriltä, jos joltakin, tällaista odottaakin kuulevansa, hän toteaa.

– Tämä on työllisyyteen liittyvä iso kysymys, jossa voidaan nähdä potentiaalia myös uusien työpaikkojen luomiseen, hän huomauttaa.

Mannaa Niemi-Laineen korville sen sijaan eivät olleet Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n johtajan Ilkka Oksalan sanat Iltalehdessä. Oksala katsoo, että jos työaika lyhenee, mutta palkka pysyy ennallaan, se on ”puhdas korotus tuntipalkkaan”. Oksalan mielestä on selvää, että jos työaika lyhenee, pienenee myös palkka. Niemi-Laine on täysin eri linjoilla. Työnantajapuolella ei nyt nähdä isoa kuvaa, hän sivaltaa.

– Työnantaja ei mieti sitä, että mitä saa vastineeksi, jos nyt investoisi siihen, että maksetaan sama palkka lyhyemmällä työajalla. Työnantajan etu tulee olemaan sairauspoissaolojen vähentyminen. Siinä säästyy isoja massoja rahaa, jolla voidaan tehdä lisärekrytointeja ja nostaa palkkausta.

Niemi-Laine sanoo, että tällä hetkellä työnantaja olettaa yhden ihmisen tekevän viiden työt. Näin ei tietysti ole vain hoiva- ja hoitoalalla, vaan samoja ongelmia on myös muilla aloilla, hän huomauttaa.

Hoiva- ja hoitoalalla erityisesti kärsitään työvoimapulasta siitä syystä, että alaa ei koeta houkuttelevaksi. Työ on raskasta ja moni uupuu työtaakkansa alle. Tällaisilla aloilla työajan lyhentäminen samaan aikaan vaatii ja antaa. Se vaatii sitä, että saadaan enemmän ihmisiä jakamaan työtaakkaa. Se vaatii, että alalle koulutetaan lisää väkeä. Mutta jotta lisää väkeä saadaan, pitää alan olla aidosti houkutteleva.

– Työajan lyhentäminen voisi olla yksi tällainen merkittävä koukku, Niemi-Laine sanoo.

Niemi-Laine haluaa puhua laajemmin työelämän kokonaisuudistuksesta. Hän näkee, että työajan lyhentäminen voisi olla yksi polku, jota kulkemalla sekä lisätään työvoimapulasta kärsivien alojen houkuttelevuutta että kehitetään ylipäätään parempaa työelämää. Hänellä on toive myös tuleviin sopimusneuvotteluihin.

– Näen, että meidän pitäisi pikku hiljaa päästä sille tasolle, että sopisimme työehtosopimuksissa jotain aivan uutta. Työaika-asiat ovat kyllä tesseissä, mutta työhyvinvointiasioista harvoin niissä sovitaan. Työhyvinvointi ja työaikakysymykset, erilaiset työaikamuodot, kulkevat niin käsi kädessä, että mielestäni tämä olisi uuden alun paikka, Niemi-Laine sanoo.

Niemi-Laine kiittelee, että hallitus on tarttunut työelämän parantamiseen muun muassa Työ 2030 -ohjelman myötä. Hänellä on luottoa siihen, että hallitus pystyy myös tuomaan työmarkkinaosapuolet yhteen ja kokeilemaan työajan lyhentämistä.

– Minusta tämä hallitus voisi saada koordinoidusti koottua tämän porukan uskomaan siihen, että tällä nykyisellä palkkatasolla, mikä ihmisillä on ja vähemmillä työtunneilla, synnytettäisiin jotain ihan uudenlaista työelämää ja tuottavuutta.