Julkisuudessa on jäänyt vähälle huomiolle se, että sen lisäksi esitys antaa mahdollisuuden sopia paikallisesti toisin työlainsäädäntöön kirjatuista poikkeuspykälistä kuten työajasta, sunnuntaikorvauksista, lomautuksista tai ensimmäisen sairauspäivän palkasta.

Nykymallissa työlainsäädännön ”puolipakottavista” säännöksistä saa poiketa vain valtakunnallisella työehtosopimuksella.

– Tässä hankkeessa on kaksi toisistaan erillistä kokonaisuutta. Toinen liittyy yrityskohtaisiin työehtosopimuksiin ja niiden sopimusvaltuuksiin, ja toinen kokonaisuus liittyy siihen millä tavalla voidaan käyttää toimialakohtaisen työehtosopimuksen sisällä olevia sopimusvaltuuksia paikallisesti. Molemmissa on kyse paikallisen tason työehtojen asettamisesta, työ- ja elinkeinoministeriön hallitusneuvos Nico Steiner täsmentää.

Sen sijaan työlainsäädännön poikkeuksista voi ehdotuksen mukaan sopia ainoastaan valtakunnallisen palkansaajaliiton paikallisyhdistyksen kanssa, joten tällaiset poikkeukset ovat mahdollisia vain yrityksissä, joiden työntekijöistä vähintäänkin osa on järjestäytynyt.

– Paikallisen työntekijäyhdistyksen kanssa tehdyllä yrityskohtaisella työehtosopimuksella ei voi ohittaa alan yleissitovaa työehtosopimusta. Sen sijaan valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen kanssa tehdyllä yrityskohtaisella työehtosopimuksella voi.

Mikäli yleissitovaa sopimusta ei ole voimassa ja ala on niin sanotusti sopimukseton, yritys voi samalla tavoin kuin nykyisinkin sopia paikallisyhdistyksen kanssa yrityskohtaisen työehtosopimuksen. Uusi lakiesitys eroaa nykytilanteesta tekemällä valtakunnallisiin sopimuksiin kuuluvista toisinsopimisen mahdollisuuksista yrityskohtaisesti sovellettavia, jolloin valtakunnalliset ja paikalliset sopimismahdollisuudet ulottuisivat yhtä pitkälle.

– Kyllä se ihan merkityksellinen muutos on tässä työehtojärjestelmässä, Steiner sanoo.

EDUSKUNNALLE torstaina annettuun lakiesitykseen perehtyvä työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen pitää hallituksen esitystä hyvin poikkeuksellisena.

Koskinen huomauttaa, että toisin kuin Steiner toteaa, esityksessä ei ole työlainsäädännöstä toisin sopimista koskevan yleissäännöksen (työaikalakiehdotuksen 34§) osalta rajausta, jonka mukaan voimassaoleva yleissitova sopimus rajoittaisi esimerkiksi työaikoja koskevaa sopimista paikallisen yhdistyksen kanssa. Toisena toisin sopimisen tapana ehdotuksessa käsitellään sen sallimista yleissitovuuskentässä (ehdotuksen 35§). Tässä säännöksessä kyseinen rajoitus on nimenomaan esillä.

MIKÄLI asia jäisi epäselväksi, lain voisi tulkita antavan työnantajalle ja paikalliselle yhdistykselle valtuudet kävellä voimassa olevan valtakunnallisen työehtosopimuksen yli esimerkiksi sunnuntaikorvauksista sovittaessa.

Koskinen pitää työaikalakia ja vuosilomalakia hallituksen uudistuksen pääkohteina toisin sovittavien säännösten tapauksessa.

– Työaika- ja vuosilomalaeissa on hyvin tarkkaan mietitty, mistä saa poiketa valtakunnallisella työehtosopimuksella. Pidän vanhaa linjaa järkevänä. Kaikista keskeisistä asioista ei pitäisi voida poiketa millä tahansa yksittäisen työnantajan kanssa tehtävällä työehtosopimuksella.

Valtakunnallisilla työehtosopimuksella voi työaikalain mukaan poiketa muun muassa sunnuntaityöstä, lisä-, yli- tai sunnuntaityötä koskevista korvauksista, tauoista tai vuorokautisesta enimmäistyöajasta. Hallituksen esityksen mukaan näistä sopiminen olisi siis jatkossa mahdollista myös paikallisesti.

– Jos työaikalakia ajatellaan muutos on järisyttävän suuri. Eihän keskeisistä työaikalain säädöksistä voida sopia paikallisesti, Koskinen sanoo.

TEOLLISUUSLIITON puheenjohtaja Riku Aalto toteaa liiton sääntöjen estävän paikallisyhdistyksiltä omien työehtosopimusten tekemisen.

– Olemme rajoittaneet sitä säännöillä. Tämä liittyy Metsäteollisuuden sopimustoiminnan alasajoon. Kun havaitsimme, että tietyt yritykset alkoivat paikoin painostamaan meidän ammattiosastoja tekemään heikkotasoisia työehtosopimuksia, rajasimme sitä säännöissä. Toki laissa on, että yhdistykset voivat. Jos joku osasto tekee meillä, se on sitten meidän sisäistä järjestöpolitiikkaa, Aalto sanoo.

Teollisuusliitto on monen muun palkansaajajärjestön tavoin arvostellut lakiesitystä kovasanaisesti. Aallon mukaan lakiesitys antaisi nykymuodossaan Suomessa toimivalle ulkomaalaiselle yritykselle mahdollisuuden tehdä työntekijän kanssa paikallisen sopimuksen niin, ettei kumpikaan ole järjestäytynyt.

– Sieltä voi jättää pois esimerkiksi lisät ja pekkaset, joista tulee äkkiä merkittävä kustannussäästö. Jos sanktio paikallisen sopimuksen rekisteröinnin laiminlyönnistä on 1 000-10 000 euroa ja sopimuksen merkittävästi heikommilla vuosiansioilla on tehnyt 20 työntekijää, ei sanktio ole mikään uhka yritykselle. Sellaisen summan säästää äkkiä kuukauden palkkamenoissa ja kiinnijäämisen riski on pieni. Kuka niitä esimerkiksi Puolasta tarkastaa, millaisia sopimuksia niillä siellä on?

Teollisuusliitossa on Aallon mukaan laskettu, että palkat saattaisivat ainakin teoriassa laskea vuositasolla paikoin jopa 20 000:lla eurolla.