Puolet vähemmän vaalirahaa, puolet enemmän kansanedustajia – Tutkija avaa SDP:n naisten menestystä

Kuva: Jari Soini
Kuvassa SDP:n kansanedustajat Krista Kiuru, Joona Räsänen ja Sirpa Paatero.

Vaalirahoitusjärjestelmä ei kohtele puolueita ja poliitikkoja tasa-arvoisesti, kertoo eduskuntavaalikampanjoita käsittelevä uutuuskirja.

Miesehdokkaiden kampanjoiden keskimääräinen rahoitus on noin 20 prosenttia suurempi kuin naisten. Vaalirahoitus suosii aivan erityisesti porvaripuolueiden varakkaita miehiä.

Yhdistysten antama tuki jakautui myös hyvin epätasaisesti SDP:n mies- ja naisedustajien kesken vuoden 2015 vaaleissa. Miehet saivat keskimäärin 16 930 euroa, mutta naiset vain 7 020 euroa.

SDP ei niinkään saa rahaa yrityksiltä tai yksityishenkilöiltä, vaan pikemmin ammattiyhdistysliikkeeltä. Tosin kirjaan Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 kirjoittanut Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija, dosentti Erkka Railo huomauttaa, että sosialidemokraattien ammattiyhdistysliikkeeltä saama vaalirahoitus on ollut laskussa.

Vaikka naiset saavat puolet vähemmän vaalirahoitusta, heidän osaamiseensa ja asiantuntemukseensa luotetaan vahvasti. Puolueen kansanedustajista peräti 22 on naisia ja vain 13 miehiä.

Duunari-identiteetti on ahtaalla.

Erkka Railo selvittää, miten sosialidemokraatit on 1990-2000-luvulla identifioitunut vahvasti puolueena, joka puolustaa hyvinvointivaltiota.

– Ja julkisen sektorin hyvinvointivaltion alat ovat vahvasti naispuolisia, ja tässä SDP:n politiikka ja julkisen sektorin naisvoittoiset alat ovat ikään kuin löytäneet toinen toisensa, Railo sanoo.

Tämä kehitys on Railon mukaan tukenut SDP:n kannatusta tilanteessa, jossa miespuolisia duunareita on menetetty.

SDP:n äänestäjistä vuoden 2015 vaaleissa enemmistö oli naisia. Suomessa on myös tutkittu, että naisäänestäjät luottavat eniten vasemmistoliiton, vihreiden ja SDP:n naisehdokkaisiin.

Toisaalta, kun valtaosa miehistä äänestää miehiä, vuoden 2015 vaaleissa naisista omaa sukupuolta äänesti vain 52 prosenttia. Valtaosalle naisista ehdokkaan sukupuoli ei ole enää merkittävä ehdokkaan valintaperuste.

Erkka Railo pohtii myös ”duunari-identiteettiä”. Hänen mukaansa myönteiselle duunari-identiteetin kokemiselle on yhteiskunnassa tällä hetkellä vähän tilaa.

– On siirrytty uusliberaaliin kauteen, joka tarkoittaa sitä, että rahan ansaitsemisesta on tullut ehkä hiukan liikaa ihmisarvon mittari. Meille tarjotaan jatkuvasti esimerkiksi televisiossa ja aikakauslehdistössä normia, jossa selvästi ylemmän keskiluokan elämäntapa on tavoiteltava ja hyvä. Sellaisessa ympäristössä työväenluokkainen identiteetti on todella ahtaalla tai melkein tekisi mieleni sanoa, että sitä on tänä päivänä vaikea tunnistaakaan. Identiteetti, jossa käsillä tehtävä tai ruumiillinen työ olisi itsessään arvokasta, tuntuu olevan vähän kadoksissa, Railo toteaa.

Reaktiona tähän voi olla Railon mukaan esimerkiksi se, että äänestetään populisteja.

Tässä näkyy, ettei raha ratkaise kaikkea.

Erkka Railo katsoo, että SDP:n talouspolitiikan pitkä linja on ollut satsata avoimeen kansainväliseen talouteen. Se on voinut olla hyvää talouspolitiikkaa Suomelle kokonaisuutena. Sen rinnalla esiin piirtyy myös globalisaation nurja puoli.

– Rakennemuutoksen seurauksena tehtaita on laitettu kiinni ja työpaikat ovat joskus lähteneet ulkomaille ja työpaikkoja syntyy sellaisille korkeakoulutetuille aloille, jossa miespuolisilla hiukan heikomman tason koulututetuilla ihmisillä ei ole mahdollista menestyä.

Railon tuntuma SDP:n istuvien kansanedustajien osalta on se, että jos vaalirahoitus olisi jakautunut tasaisemmin naisten ja miesten kesken, naisten osuus kansanedustajista olisi vieläkin suurempi kuin nyt.

– Tässä näkyy toisaalta myös se, että se raha ei ratkaise kaikkea, Railo muistuttaa.

On selvää, että vaalirahoitusta pitäisi jakaa tasapuolisesti. Muutoin tasa-arvo ei toteudu.

– Mutta yhtä lailla suuri ongelma suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä on se, että puolueet ovat niin eriarvoisessa asemassa siinä, kuinka paljon rahaa niillä on käytettävissä. Meillä herkästi keskustellaan siitä, kuinka paljon sosialidemokraateilla on rahaa käytettävissään. Tässä unohdetaan se, että kokoomuksella, RKP:llä ja keskustalla on talouspolitiikassa sen kaltaista uskottavuutta, osaamista ja kontakteja, joiden avulla niiden on aika helppo kerätä rahaa yrityksiltä.

Porvaripuolueet pystyvät tällaisia järjestämään.

Railo toteaa, että jotkut kirjaan haastatellut porvaripuolueiden kansanedustajat sanoivat, että he olisivat saaneet enemmänkin rahaa kerättyä, mutta eivät tohtineet ottaa.

– Talousseminaarien järjestäminen on hyvä tapa kerätä rahaa. Lippuja myydään esimerkiksi 500–700 eurolla kappale. Porvaripuolueet pystyvät tällaisia tilaisuuksia järjestämään. Yritykset ovat niistä valmiita näin paljon maksamaan.

– Mutta esimerkiksi vasemmistoliitosta minulle sanottiin, että siellä ei pystytyä tällaisia tilaisuuksia järjestämään. Todennäköisesti heillä ei ole sellaista uskottavuutta tai kontakteja, joiden avulla he saisivat yrityksiä osallistumaan.

Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

Rinne: Trumpin puheen perusteella Yhdysvallat käpertyy

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Yhdysvallat käpertyy Donald Trumpin virkaanastujaispuheen perusteella, sanoo SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne Twitterissä. Rinteen mielestä nyt tarvitaan eurooppalaista yhteistyötä.


Myös SDP:n puheenjohtajapaikkaa tavoitteleva Tytti Tuppurainen luonnehti puhetta tuoreeltaan Twitterissä. Hänen mukaansa se oli ”juuri niin paha kuin pelkäsimme”.

Keskustelua aiheesta

Terrafame-riemu ennenaikaista? – KL: Käyttökate ilman arvonmuutosta edelleen pakkasella

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Kaivosyhtiö Terrafame kertoi torstaina kannattavuutensa parantumisesta. Yhtiön mukaan sille kertyi viime vuoden viimeisellä neljänneksellä käyttökatetta toimintakulujen vähentämisen jälkeen 16 miljoonaa euroa ja liikevoittoa 12,2 miljoonaa euroa.

Kauppalehden mukaan tuloslukujen tarkempi tarkastelu paljastaa, että positiivinen tulos on saatu aikaan keskeneräisen tuotannon arvon muutoksella, joka johtuu tuotantoprosessissa olevan malmin määrän kasvusta sekä nikkelin ja sinkin hintojen noususta.

Arvon muutos paransi Kauppalehden mukaan yhtiön raportoitua tulosta 47,2 miljoonalla eurolla. Ilman arvon muutosta yhtiön käyttökate olisi ollut edelleen 31,2 miljoonaa euroa miinuksella.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Lindtman Ylellä: Väyläyhtiön kohtalo ratkaistava viimeistään helmikuun alussa – ”Eilen klo 10 autokauppa pysähtyi”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman eduskunnan täysistunnossa Helsingissä 19. joulukuuta.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman syyttää liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin (kesk.) esittelemää liikenneverkkosuunnitelmaa autokaupan pysähtymisestä.

Lindtman totesi perjantaina Ylen aamu-tv:ssä, ettei hallitus voi lykätä ratkaisuaan liikenneverkkoyhtiöstä huhtikuun kehysriiheen saakka, kuten ministeri Berner esitti torstain tiedotustilaisuudessa.

– Jo itse selvitys on saanut aika paljon tuhoa aikaiseksi. Eilen kello 10 autokauppa pysähtyi. Pidän täysin mahdottomana, että hallitus istuisi tämän asian päällä koko kevään. Edellytän, että hallitus ilmoittaa viimeistään siinä vaiheessa, kun eduskunta aloittaa, mitä se aikoo tälle esitykselle tehdä. Ja kertoa, aikooko se valmistella tämän parlamentaarisesti niin, että se kestää yli vaalikauden, Lindtman sanoi Ylen aamu-tv:ssä.

Lindtman antoi iltapäivällä Twitterissä palautetta myös Bernerin selvitystä kehuneelle pääministeri Juha Sipilälle (kesk.).

– Aiotte siis pitää autokaupan löysässä hirressä koko kevään. Tämäkin päätös yli kuntavaalien. Vastuuton linja!  Lindtman tviittasi Sipilälle.

Kommentti: ”Paholainen, järjestän sinut vankilaan” – tätäkö soppatykeillä ja tupailloissa on luvassa?

Kuva: Lehtikuva

Vaalikampanjassa saa loukata, mutta ei valehdella. Tätä mieltä on enemmistö suomalaisista hiljattain ilmestyneen Kunnallisalan kehittämissäätiön mielipidetutkimuksen mukaan.

– Sinä olet paholainen. Minä järjestän sinut vankilaan, jos pääsen presidentiksi. Sinulla on valtavasti vihaa sydämessäsi.

– Tässä on mies, joka on kutsunut naisia sioiksi, laiskureiksi ja koiriksi.

Miltä tuo edellä oleva tuntuu? Tämäntasoista taisteluako Suomessa todellakin halutaan, kun halutaan kansakunnan parhaat voimat päättämään maan asioista?

Yhdysvaltain, ehkä jopa maailman, likaisimman presidentinvaalin voittanut Donald Trump vannoo virkavalansa tänään alkuillasta Suomen aikaa. Loanheitto näytti näin lopputuloksen kannalta kannattavan, mutta Trumpilla on kova työ saada koko Amerikan kansa edes jollain lailla luottamaan itseensä.

– Halusin lyödä muutamia puhujia niin lujaa, että heidän päänsä pyörisivät, Trump uhosi heinäkuussa demokraattien puoluekokouksen aikaan.

– Sanoin kaikille republikaaneille, demokraateille ja muille läpi maan, että on aika yhdistyä yhdeksi yhtenäiseksi kansaksi, hän taas totesi voiton ratkettua.

Miten tuohon vetoomukseen suhtautuu, on kuulijan korvissa.

Voidaanpa jopa kilvoitella, kuka pahimmin satuttaa.

67 prosenttia suomalaisista pitää siis tutkimuksen mukaan vain hyvänä että, ”vaaleissa joku uskaltaa sanoa asiat suoraan, vaikka se loukkaisi monia ihmisiä”. Yhdysvaltojen vaalin viitoittamaa tietä on hyvä jatkaa. Trump ehti loukata kampanjansa aikana ainakin suuren joukon mustia, muslimeja, naisia, vammaisia vastaehdokkaansa Hillary Clintonin lisäksi.

Suomessa valmistaudutaan kevään kuntavaaleihin. Jos siis kansan ääntä kuunnellaan, voidaan kuulla mielenkiintoisia mittelöitä, kun soppatykeillä ja tupailloissa käydään kiivaita turpakäräjiä. Siinä lyödään kuin vierasta sikaa niin omia kuin toisen puolueen kandidaatteja. Voidaanpa jopa kilvoitella, kuka pahimmin satuttaa. Ja kansa tykkää.

Mutta valehtelua, ainakaan tahallaan, suomalaisten enemmistö (62%) ei vaalikampanjassa suvaitse. Tämä on näkynyt jo jonkin aikaa hallituksen hupenevina kannatuslukuina. Mutta mitä jos sekä loukkaa, jota suomalaiset eivät pidä niin pahana, että puhuu potaskaa? Todennäköisesti ristiriita on liian kova: parasta jäädä nukkumaan.

Sipilä ylistää Berneriä: ”Selvitys on toimeksiannon mukaisesti rohkea ja ennakkoluuloton”

Kuva: Lehtikuva/Antti Aimo-Koivisto

Pääministeri Juha Sipilä hehkuttaa ministeri Anne Bernerin liikenne-esityksiä.

”Hallituspuolueet päättivät tällä viikolla, että selvitys laitetaan kuulemiskierrokselle ja että aiheesta käydään kattava asiantuntija- ja kansalaiskeskustelu ennen mahdollisen hallituksen esityksen laatimista. Tämä on uutta poliittista kulttuuria – rohkeaa ja avointa. Siihen ei olla Suomessa totuttu.”

”Selvitys on toimeksiannon mukaisesti rohkea ja ennakkoluuloton. Toteutuessaan selvitys toisi uusien avautuvien liiketoimintamallien avulla merkittävästi lisää euroja väyläverkon investointeihin. Se avaa uusia alustatalouden mahdollisuuksia, tähän suuntaan on monissa maissa jo liikuttu.”

Sipilän mukaan aloite on tärkeä ja tervetullut.

”Siinä pyritään viimeinkin tekemään jotain uutta ja erilaista liikenneverkon rapautumiskehityksen pysäyttämiseksi ja valmistautumaan hyvissä ajoin murrokseen, jossa polttomoottoreista siirrytään enenevästi sähkökäyttöisiin autoihin ja autojen omistamista koskevat preferenssit muuttuvat merkittävästi.”

Suomen ongelma ei totisesti ole se, että meillä tuotaisiin poliittiseen keskusteluun liikaa ideoita asioiden tekemisestä paremmin tai uudistusten toteuttamiseksi.

Sipilä listaa blogissaan ”muutama huomion keskusteluun”:

”Ministeri Berner on toteuttanut hallituksen antaman selvitystehtävän ja tehnyt sen hyvin. Kyse ei tietenkään ole yksityistämisestä, kansallisomaisuuden myymisestä tai markkinavoimien päästämisestä rellestämään Suomen teillä. Uudet palvelukonseptit on helpointa toteuttaa yhtiömuodon kautta.”

”Suomen ongelma ei totisesti ole se, että meillä tuotaisiin poliittiseen keskusteluun liikaa ideoita asioiden tekemisestä paremmin tai uudistusten toteuttamiseksi. Ongelma on ollut pikemminkin se, että ideoita ei ole ollut eikä uudistuksia ole saatu aikaiseksi.”

Sipilän mukaan ehdotusten tuominen pöytään ja julkiseen keskusteluun on oikea tapa viedä asioita eteenpäin.

”Berner ansaitsee kiitoksen määrätietoisesta valmistelusta. Jos ja kun kuulemiskierroksella ja sen jälkeen mahdollisella lausuntokierroksella ja hallituksen sisäisessä arvioinnissa tulee esille asioita, joiden vuoksi esityksen linjauksia on tarpeen muuttaa, niin niitä muutetaan. Kyseessä on prosessi ja hallitus pyrkii aina mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Tällainen valmistelu ja päätöksentekoprosessi ovat myös uudenlaista poliittista kulttuuria.”