x

Puolet vähemmän vaalirahaa, puolet enemmän kansanedustajia – Tutkija avaa SDP:n naisten menestystä

Kuva: Jari Soini
Kuvassa SDP:n kansanedustajat Krista Kiuru, Joona Räsänen ja Sirpa Paatero.

Vaalirahoitusjärjestelmä ei kohtele puolueita ja poliitikkoja tasa-arvoisesti, kertoo eduskuntavaalikampanjoita käsittelevä uutuuskirja.

Miesehdokkaiden kampanjoiden keskimääräinen rahoitus on noin 20 prosenttia suurempi kuin naisten. Vaalirahoitus suosii aivan erityisesti porvaripuolueiden varakkaita miehiä.

Yhdistysten antama tuki jakautui myös hyvin epätasaisesti SDP:n mies- ja naisedustajien kesken vuoden 2015 vaaleissa. Miehet saivat keskimäärin 16 930 euroa, mutta naiset vain 7 020 euroa.

SDP ei niinkään saa rahaa yrityksiltä tai yksityishenkilöiltä, vaan pikemmin ammattiyhdistysliikkeeltä. Tosin kirjaan Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 kirjoittanut Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija, dosentti Erkka Railo huomauttaa, että sosialidemokraattien ammattiyhdistysliikkeeltä saama vaalirahoitus on ollut laskussa.

Vaikka naiset saavat puolet vähemmän vaalirahoitusta, heidän osaamiseensa ja asiantuntemukseensa luotetaan vahvasti. Puolueen kansanedustajista peräti 22 on naisia ja vain 13 miehiä.

Duunari-identiteetti on ahtaalla.

Erkka Railo selvittää, miten sosialidemokraatit on 1990-2000-luvulla identifioitunut vahvasti puolueena, joka puolustaa hyvinvointivaltiota.

– Ja julkisen sektorin hyvinvointivaltion alat ovat vahvasti naispuolisia, ja tässä SDP:n politiikka ja julkisen sektorin naisvoittoiset alat ovat ikään kuin löytäneet toinen toisensa, Railo sanoo.

Tämä kehitys on Railon mukaan tukenut SDP:n kannatusta tilanteessa, jossa miespuolisia duunareita on menetetty.

SDP:n äänestäjistä vuoden 2015 vaaleissa enemmistö oli naisia. Suomessa on myös tutkittu, että naisäänestäjät luottavat eniten vasemmistoliiton, vihreiden ja SDP:n naisehdokkaisiin.

Toisaalta, kun valtaosa miehistä äänestää miehiä, vuoden 2015 vaaleissa naisista omaa sukupuolta äänesti vain 52 prosenttia. Valtaosalle naisista ehdokkaan sukupuoli ei ole enää merkittävä ehdokkaan valintaperuste.

Erkka Railo pohtii myös ”duunari-identiteettiä”. Hänen mukaansa myönteiselle duunari-identiteetin kokemiselle on yhteiskunnassa tällä hetkellä vähän tilaa.

– On siirrytty uusliberaaliin kauteen, joka tarkoittaa sitä, että rahan ansaitsemisesta on tullut ehkä hiukan liikaa ihmisarvon mittari. Meille tarjotaan jatkuvasti esimerkiksi televisiossa ja aikakauslehdistössä normia, jossa selvästi ylemmän keskiluokan elämäntapa on tavoiteltava ja hyvä. Sellaisessa ympäristössä työväenluokkainen identiteetti on todella ahtaalla tai melkein tekisi mieleni sanoa, että sitä on tänä päivänä vaikea tunnistaakaan. Identiteetti, jossa käsillä tehtävä tai ruumiillinen työ olisi itsessään arvokasta, tuntuu olevan vähän kadoksissa, Railo toteaa.

Reaktiona tähän voi olla Railon mukaan esimerkiksi se, että äänestetään populisteja.

Tässä näkyy, ettei raha ratkaise kaikkea.

Erkka Railo katsoo, että SDP:n talouspolitiikan pitkä linja on ollut satsata avoimeen kansainväliseen talouteen. Se on voinut olla hyvää talouspolitiikkaa Suomelle kokonaisuutena. Sen rinnalla esiin piirtyy myös globalisaation nurja puoli.

– Rakennemuutoksen seurauksena tehtaita on laitettu kiinni ja työpaikat ovat joskus lähteneet ulkomaille ja työpaikkoja syntyy sellaisille korkeakoulutetuille aloille, jossa miespuolisilla hiukan heikomman tason koulututetuilla ihmisillä ei ole mahdollista menestyä.

Railon tuntuma SDP:n istuvien kansanedustajien osalta on se, että jos vaalirahoitus olisi jakautunut tasaisemmin naisten ja miesten kesken, naisten osuus kansanedustajista olisi vieläkin suurempi kuin nyt.

– Tässä näkyy toisaalta myös se, että se raha ei ratkaise kaikkea, Railo muistuttaa.

On selvää, että vaalirahoitusta pitäisi jakaa tasapuolisesti. Muutoin tasa-arvo ei toteudu.

– Mutta yhtä lailla suuri ongelma suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä on se, että puolueet ovat niin eriarvoisessa asemassa siinä, kuinka paljon rahaa niillä on käytettävissä. Meillä herkästi keskustellaan siitä, kuinka paljon sosialidemokraateilla on rahaa käytettävissään. Tässä unohdetaan se, että kokoomuksella, RKP:llä ja keskustalla on talouspolitiikassa sen kaltaista uskottavuutta, osaamista ja kontakteja, joiden avulla niiden on aika helppo kerätä rahaa yrityksiltä.

Porvaripuolueet pystyvät tällaisia järjestämään.

Railo toteaa, että jotkut kirjaan haastatellut porvaripuolueiden kansanedustajat sanoivat, että he olisivat saaneet enemmänkin rahaa kerättyä, mutta eivät tohtineet ottaa.

– Talousseminaarien järjestäminen on hyvä tapa kerätä rahaa. Lippuja myydään esimerkiksi 500–700 eurolla kappale. Porvaripuolueet pystyvät tällaisia tilaisuuksia järjestämään. Yritykset ovat niistä valmiita näin paljon maksamaan.

– Mutta esimerkiksi vasemmistoliitosta minulle sanottiin, että siellä ei pystytyä tällaisia tilaisuuksia järjestämään. Todennäköisesti heillä ei ole sellaista uskottavuutta tai kontakteja, joiden avulla he saisivat yrityksiä osallistumaan.

Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

Pääministeri äänesti naista – valinnalle hyvät perustelut

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) on käynyt äänestämässä heti kuntavaalien ensimmäisenä ennakkoäänestyspäivänä.

Sipilä antoi äänensä aamupäivällä Postitalossa Helsingin keskustassa.

– Nyt meni ääni naiselle, Sipilä kertoi median edustajille Kempeleen vaalipiiriin suuntautuneesta äänestä. Hänen mukaansa valinnalle on hyvät perustelut.

Sipilän vaimo Minna-Maaria Sipilä on keskustan ehdokkaana Kempeleessä.

Ennakkoäänestyspaikkoja on Suomessa kaikkiaan lähes 900. Äänestää voi muun muassa kunnantaloilla, kauppakeskuksissa, kirjastoissa ja posteissa. Mukaan on otettava henkilöllisyystodistus.

Ulkomailla voi äänestää ennakkoon Suomen edustustoissa ja edustustojen toimipaikoissa.

Varsinainen vaalipäivä on 9. huhtikuuta. Ennakkoon voi äänestää kotimaassa 4. huhtikuuta ja ulkomailla 1. huhtikuuta saakka.

Kuntavaalit toimitetaan joka neljäs vuosi. Tulevalle valtuustokaudelle valitaan yhteensä 8 999 valtuutettua, ja vaaleissa on yhteensä 33 616 ehdokasta.

Pääministeri Sipilä toivoo, että äänestysprosentti nousisi kuntavaaleissa ainakin 60 prosenttiin.

– Toivottavasti se alkaa kuutosella, että päästäisiin edellisten vaalien yläpuolelle, hän sanoi.

Viime kuntavaaleissa vuonna 2012 äänestysprosentti koko maassa oli 58,3.

Keskustelua aiheesta

Talouselämä: Akavan Fjäderille platinainen kädenpuristus, vaikkei valittaisikaan jatkokaudelle – tienaa kuin pääministeri

Kuva: Susanna Alatalo
Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder saa muhkean palkkion, vaikkei tuliksikaan valittua uudelleen vuonna 2020.

Työmarkkinakeskusjärjestö Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder saa täyden korvauksen vajaan kahden vuoden ajan, mikäli hän pyrkii uudelle kaudelle mutta häviää Akavan puheenjohtajavaalin liittokokouksessa keväällä 2020, kertoo Talouselämä-lehti verkkosivuillaan.

Talouselämän saamien tietojen mukaan Fjäderin puheenjohtajasopimuksen ”päättymisen jälkeenkin Fjäderille joudutaan maksamaan 21 kk palkka, mikäli hän asettuu ehdolle seuraavalla kaudelle eikä häntä enää valita uudelleen”.

Fjäder valittiin kolmannen kerran yli 600 000 korkeasti koulutetun suomalaisen työmarkkinaetuja ajavan Akavan puheenjohtajaksi viime toukokuussa. Akavan puheenjohtajuuskauden tavallinen kesto on neljä vuotta.

Talouselämän saamien tietojen perusteella Fjäderin ja Akavan välistä sopimusta voi tulkita siten, että mikäli Fjäder asettuu ehdolle ja häviää puheenjohtajavaalin keväällä 2020, hänelle maksetaan palkkaa siihen asti, kun hän täyttää 64 vuotta ja on oikeutettu vanhuuseläkkeeseen.

Fjäder ei halua kommentoida hänen ja Akavan välistä sopimusta. ”Se sopimus, mikä on minun ja Akavan välinen, sitä minä en kommentoi”, hän sanoo Talouselämälle.

Fjäder aikoo jatkaa puheenjohtajana vuoden 2020 liittokokouksen jälkeenkin, mikä on harvinaista Akavassa. Usein puheenjohtajan on pudottanut Akavan suurin jäsenjärjestö, OAJ.

Fjäderin mukaan Akavasta on taas kerran vuodatettu sisäisiä papereita, vaikkei hän kuittaakaan uutista tällä maininnalla todeksi.

Talouselämän hankkimien ja Fjäderinkin vahvistamien tietojen mukaan hän tienaa Akavasta palkkiona noin 15 000 euroa kuukaudessa. Se vastaa pääministerin palkkaa.

 

Hallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja on Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen, joka esitteli Fjäderin työsopimusasian Akavan hallitukselle marraskuussa 2016.

– En vahvista enkä kiistä mitään siitä sopimuksen sisällöstä, koska se on yksityisoikeudellinen sopimus, Luukkainen sanoo, mutta myöntää sopimuksen olemassaolon Iltalehdelle.

Luukkaisen mukaan kaikissa ammattiliitoissa ja niiden keskusjärjestöissä puheenjohtajille laaditaan uusi työsopimus, kun he aloittavat uuden kauden tehtävässään.

SAK: Rakennusalalla edelleen tuhansia työttömiä

SAK ei kannata rakennusalan ammattien avaamista Uudellamaalla EU:n ulkopuolelta tulevalle työvoimalle. Sen sijaan rakennusalan ammattilaisten rekrytointia muualta Suomesta ja muista EU-maista on keskusjärjestön mielestä tehostettava.

Suomen suurin palkansaajakeskusjärjestö peräänkuuluttaa kunnollisia kannusteita, joilla voidaan helpottaa ihmisten muuttamista työn perässä.

– Vuoden alussa voimaan tullut liikkuvuusavustus on askel oikeaan suuntaan, mutta ei alkuunkaan riittävä toimenpide, SAK:n maahanmuuttopolitiikan asiantuntija Eve Kyntäjä sanoo.

Hänen mukaansa maan sisäistä työvoiman liikkuvuutta voidaan helpottaa muun muassa asuntopolitiikalla esimerkiksi tilanteessa, jossa työntekijä on halukas muuttamaan, mutta hänen on vaikea saada vanhaa asuntoaan myytyä.

– Rakennusalan työttömyyskassan jäsenistä noin 10 000 oli helmikuussa työttömänä. Heistä vain joka kymmenes asui Uudellamaalla.

Kyntäjä huomauttaa, että rakennusalan työvoimantarpeeseen voidaan vastata myös työvoimapoliittisella koulutuksella ja tehostamalla rekrytointia alalle.

Uudenmaan Ely-keskus esittää rakennusalan työmarkkinoiden avaamista EU:n ulkopuolisista maista tuleville työntekijöille. SAK ei pidä ratkaisua perusteltuna tilanteessa, jossa työttömyys on korkealla ja työehtojen valvonnan resurssit puutteelliset.

– Jos työmarkkinat avataan, vaarana on harmaan talouden ja työehtojen kuten palkkojen polkumyynnin lisääntyminen. Ruotsissa työvoiman saatavuusharkinnasta luopuminen on Malmön yliopiston tutkimuksen mukaan lisännyt rikollisuutta, Eve Kyntäjä sanoo.

Hän huomauttaa, että nykyinen Ely-keskusten päätöksentekoprosessi ei selvästikään toimi, kun siinä ei tarvitse huomioida koko maan työmarkkinoiden tilannetta eikä hallitusohjelman linjauksia.

Demariehdokkaalta uusi avaus: ”Aloitetaan valinnanvapauskokeilu paperittomista ja kerjäläisistä”

Kuva: Kari Hulkko

SDP:n helsinkiläisellä kuntavaaliehdokkaalla Dimitri Qvintuksella on sote-uudistukseen liittyvä ehdotus.

”Aloitetaan valinnanvapauskokeilu paperittomista ja kerjäläisistä.”

Qvintus esittää ehdotuksensa blogissaan Iltalehdessä.

”Miksi juuri kerjäläiset? Siksi, että silloin nähdään, kelpaavatko kaikkein huonoimmassa asemassa olevat ihmiset perusterveydenhuollon asiakkaiksi ja onko valinnanvapauden hyödyntäminen mutkatonta. Entä miksi sitten paperittomat? Yksinkertaisesti siksi, että on minun tai sinun terveyden kannalta äärimmäisen huono asia, mikäli Suomessa on ihmisiä, jotka eivät saa minkäänlaista perusterveydenhuoltoa.”

Qvintuksen mukaan kannattaa muistaa, että sote-uudistuksen tarkoituksena on kaventaa terveyseroja.

”On kaikkien suomalaisten ja Suomessa asuvien ihmisten etu, että kaikilla Suomessa olevilla ihmisillä on mahdollisuus ja oikeus saada terveydenhuoltoa. Siksi kannatan paperittomien oikeutta perusterveydenhuoltoon.”

Qvintus arvioi, että terveysyrityksille tämä olisi erinomainen mahdollisuus näyttää, että valinnanvapaudessa ei ole kyse kermankuorinnasta vaan kaikkien ihmisten aidosta mahdollisuudesta valita haluamansa hoito.

”Valinnanvapautta ajaville poliitikoille kokeilu tarjoaisi käytännön todisteita siitä, parantaako valinnanvapaus kaikkein heikoimmassa olevien ihmisten asemaa.”

Yhdeksän nuivaa persuedustajaa potkii hallitusta – sotea ei tule, jollei…

Kuva: Lehtikuva
Persujen nuiva-siipi pelkään tämän näyn toistuvan.

Yhdeksän maahanmuuttovastaisena niin kutsuttuna nuivana tunnettua perussuomalaisten kansanedustajaa vaatii hallitusta kiirehtimään 80-kohtaisen turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelman täytäntöönpanoa sekä muita yhdessä sovittuja maahanmuuttopoliittisia linjauksia yhtä aikaa keskustalle tärkeän maakuntauudistuksen ja kokoomuksen ajaman sote-valinnanvapausmallin kanssa ja niiden etenemisen ehtona.

Hallitus on kyllä ryhmän mielestä järkeistänyt Suomen maahanmuuttopolitiikkaa muun muassa tiukentamalla maahanmuuttajien perheenyhdistämistä, luopumalla humanitaarisen suojelun perusteella myönnettävistä oleskeluluvista ja tehostamalla turvapaikkahakemusten käsittelyä. Kansanedustajien mukaan askeleet maahanmuuttopoliittisen lainsäädännön järkeistämisessä ovat olleet oikeansuuntaisia, mutta sellaisenaan vielä riittämättömiä.

– Esimerkiksi maahanmuuttajien perheenyhdistämisten osalta Suomen linja on edelleen Pohjoismaiden löysin.

Kansanedustajat pitävät ”täysin kestämättömänä” tilannetta, jossa Suomesta löytyy verrokkimaistamme poikkeavia humanitaarisen maahanmuuton vetovoimatekijöitä. Lisäksi Suomi on toteuttanut turvapaikanhakijoiden sisäisiä siirtoja huomattavasti monia muita EU-maita aktiivisemmin, he katsovat. Kansanedustajien mielestä Suomen on aika keskeyttää sisäiset siirrot.

Nuivat edustajat perustavat kiirehtimistä sillä, että maailmanpoliittinen epävakaus on lisääntynyt viime aikoina erityisesti Turkin valtiojohdon uhkaillessa Euroopan unionia irtaantumisella EU:n ja Turkin välisestä pakolaissopimuksesta.

Vaatimuksen ovat allekirjoittaneen perussuomalaisten kansanedustajat Juho Eerola, Teuvo Hakkarainen, Laura Huhtasaari, Olli Immonen, Rami Lehto,  Jani Mäkelä, Jari Ronkainen, Sami Savio ja Ville Tavio.