Puolet vähemmän vaalirahaa, puolet enemmän kansanedustajia – Tutkija avaa SDP:n naisten menestystä

Kuva: Jari Soini
Kuvassa SDP:n kansanedustajat Krista Kiuru, Joona Räsänen ja Sirpa Paatero.

Vaalirahoitusjärjestelmä ei kohtele puolueita ja poliitikkoja tasa-arvoisesti, kertoo eduskuntavaalikampanjoita käsittelevä uutuuskirja.

Miesehdokkaiden kampanjoiden keskimääräinen rahoitus on noin 20 prosenttia suurempi kuin naisten. Vaalirahoitus suosii aivan erityisesti porvaripuolueiden varakkaita miehiä.

Yhdistysten antama tuki jakautui myös hyvin epätasaisesti SDP:n mies- ja naisedustajien kesken vuoden 2015 vaaleissa. Miehet saivat keskimäärin 16 930 euroa, mutta naiset vain 7 020 euroa.

SDP ei niinkään saa rahaa yrityksiltä tai yksityishenkilöiltä, vaan pikemmin ammattiyhdistysliikkeeltä. Tosin kirjaan Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 kirjoittanut Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija, dosentti Erkka Railo huomauttaa, että sosialidemokraattien ammattiyhdistysliikkeeltä saama vaalirahoitus on ollut laskussa.

Vaikka naiset saavat puolet vähemmän vaalirahoitusta, heidän osaamiseensa ja asiantuntemukseensa luotetaan vahvasti. Puolueen kansanedustajista peräti 22 on naisia ja vain 13 miehiä.

Duunari-identiteetti on ahtaalla.

Erkka Railo selvittää, miten sosialidemokraatit on 1990-2000-luvulla identifioitunut vahvasti puolueena, joka puolustaa hyvinvointivaltiota.

– Ja julkisen sektorin hyvinvointivaltion alat ovat vahvasti naispuolisia, ja tässä SDP:n politiikka ja julkisen sektorin naisvoittoiset alat ovat ikään kuin löytäneet toinen toisensa, Railo sanoo.

Tämä kehitys on Railon mukaan tukenut SDP:n kannatusta tilanteessa, jossa miespuolisia duunareita on menetetty.

SDP:n äänestäjistä vuoden 2015 vaaleissa enemmistö oli naisia. Suomessa on myös tutkittu, että naisäänestäjät luottavat eniten vasemmistoliiton, vihreiden ja SDP:n naisehdokkaisiin.

Toisaalta, kun valtaosa miehistä äänestää miehiä, vuoden 2015 vaaleissa naisista omaa sukupuolta äänesti vain 52 prosenttia. Valtaosalle naisista ehdokkaan sukupuoli ei ole enää merkittävä ehdokkaan valintaperuste.

Erkka Railo pohtii myös ”duunari-identiteettiä”. Hänen mukaansa myönteiselle duunari-identiteetin kokemiselle on yhteiskunnassa tällä hetkellä vähän tilaa.

– On siirrytty uusliberaaliin kauteen, joka tarkoittaa sitä, että rahan ansaitsemisesta on tullut ehkä hiukan liikaa ihmisarvon mittari. Meille tarjotaan jatkuvasti esimerkiksi televisiossa ja aikakauslehdistössä normia, jossa selvästi ylemmän keskiluokan elämäntapa on tavoiteltava ja hyvä. Sellaisessa ympäristössä työväenluokkainen identiteetti on todella ahtaalla tai melkein tekisi mieleni sanoa, että sitä on tänä päivänä vaikea tunnistaakaan. Identiteetti, jossa käsillä tehtävä tai ruumiillinen työ olisi itsessään arvokasta, tuntuu olevan vähän kadoksissa, Railo toteaa.

Reaktiona tähän voi olla Railon mukaan esimerkiksi se, että äänestetään populisteja.

Tässä näkyy, ettei raha ratkaise kaikkea.

Erkka Railo katsoo, että SDP:n talouspolitiikan pitkä linja on ollut satsata avoimeen kansainväliseen talouteen. Se on voinut olla hyvää talouspolitiikkaa Suomelle kokonaisuutena. Sen rinnalla esiin piirtyy myös globalisaation nurja puoli.

– Rakennemuutoksen seurauksena tehtaita on laitettu kiinni ja työpaikat ovat joskus lähteneet ulkomaille ja työpaikkoja syntyy sellaisille korkeakoulutetuille aloille, jossa miespuolisilla hiukan heikomman tason koulututetuilla ihmisillä ei ole mahdollista menestyä.

Railon tuntuma SDP:n istuvien kansanedustajien osalta on se, että jos vaalirahoitus olisi jakautunut tasaisemmin naisten ja miesten kesken, naisten osuus kansanedustajista olisi vieläkin suurempi kuin nyt.

– Tässä näkyy toisaalta myös se, että se raha ei ratkaise kaikkea, Railo muistuttaa.

On selvää, että vaalirahoitusta pitäisi jakaa tasapuolisesti. Muutoin tasa-arvo ei toteudu.

– Mutta yhtä lailla suuri ongelma suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä on se, että puolueet ovat niin eriarvoisessa asemassa siinä, kuinka paljon rahaa niillä on käytettävissä. Meillä herkästi keskustellaan siitä, kuinka paljon sosialidemokraateilla on rahaa käytettävissään. Tässä unohdetaan se, että kokoomuksella, RKP:llä ja keskustalla on talouspolitiikassa sen kaltaista uskottavuutta, osaamista ja kontakteja, joiden avulla niiden on aika helppo kerätä rahaa yrityksiltä.

Porvaripuolueet pystyvät tällaisia järjestämään.

Railo toteaa, että jotkut kirjaan haastatellut porvaripuolueiden kansanedustajat sanoivat, että he olisivat saaneet enemmänkin rahaa kerättyä, mutta eivät tohtineet ottaa.

– Talousseminaarien järjestäminen on hyvä tapa kerätä rahaa. Lippuja myydään esimerkiksi 500–700 eurolla kappale. Porvaripuolueet pystyvät tällaisia tilaisuuksia järjestämään. Yritykset ovat niistä valmiita näin paljon maksamaan.

– Mutta esimerkiksi vasemmistoliitosta minulle sanottiin, että siellä ei pystytyä tällaisia tilaisuuksia järjestämään. Todennäköisesti heillä ei ole sellaista uskottavuutta tai kontakteja, joiden avulla he saisivat yrityksiä osallistumaan.

Kamppailu vallasta – eduskuntavaalikampanjat 1945–2015 -kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat Erkka Railo, Mari K. Niemi ja Sini Ruohonen sekä e2-ajatuspajan tutkija Ville Pitkänen.

Hälytyskellojen pitäisi soida: Luottamus päättäjiin on matalalla

Kuva: Lehtikuva / Kimmo Mäntylä

Suomalaisilla on heikko luottamus päättäjiin, ilmenee Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselytutkimuksesta.

Euroopan unionin päättäjiin luottaa erittäin tai melko paljon vain alle viidesosa suomalaisista (18%). Valtakunnan ja oman maakunnan päättäjiin luottaa hiukan useampi, noin joka neljäs (26%). Kotikunnan päättäjiin puolestaan luottaa kolmannes (33%).

Edellisen kerran luottamusta oman kotikunnan päättäjiin selvitettiin vuonna 2013. Vertailu aiempaan ei kerro mittavasta muutoksesta.

Kokoomuksen kannattajat luottavat päättäjiin muita enemmän, perussuomalaisten tukijat taas muita vähemmän. Keskustan kannattajat luottavat muita enemmän oman maakunnan ja kotikunnan päättäjiin.

SDP:n, vasemmistoliiton ja vihreiden kannattajien epäluottamus kohdentuu voimakkaasti valtakunnan tason päätöksentekijöihin. Tämä selittyy sillä, että puolueet ovat oppositiossa.

Oman maakunnan päättäjiin luotetaan eniten Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Pohjois-Savossa. Kymenlaaksossa, Kanta-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa luotetaan maakunnan päättäjiin keskimäärää vähemmän.

Kunnallisalan kehittämissäätiön kyselytutkimuksen toteutti Kantar TNS. Viime joulukuussa järjestettyyn internetpaneeliin osallistui noin 4 300 vastaajaa.

Kiemunki erotettiin perussuomalaisista: ”Ei ole muuta ulospääsyä”

Kuva: LEHTIKUVA / Kalle Parkkinen

Perussuomalaisten puoluehallitus on erottanut Tampereen perussuomalaisten puheenjohtajan Terhi Kiemungin puolueesta. Asian vahvistaa STT:lle puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo. Erottamisesta päätettiin puoluehallituksen kokouksessa perjantaina.

Slunga-Poutsalo sanoo, ettei voi avata erottamisen syitä, koska puolueen jäsenyyteen liittyvät tiedot ovat luonteeltaan arkaluonteisia. Hänen mukaansa perussuomalaiset on puolueena hyvin pitkämielinen, mutta nyt puoluehallitus totesi, että on ajauduttu tilanteeseen, josta ei ole muuta ulospääsyä.

Kiemunki on kansanedustaja Lea Mäkipään avustaja.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti lokakuussa 2016 syytteen Kiemunkia vastaan kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Käräjäoikeus tuomitsi Kiemungille kirjoituksesta 30 päiväsakkoa.

Sipilä uhkuu voitonvarmuutta: ”Kyllä keskusta tulee olemaan isojen kaupunkien puolue”

Kuva: Lehtikuva / Martti Kainulainen

Kaupungistuminen on kiihtynyt Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana, vaikka pääministeri on toistuvasti puolustanut koko maan asuttuna pitämistä. Viimeksi kymmenen suurinta kaupunkiseutua ovat kasvaneet Suomen sisäisellä muuttoliikkeellä mitaten yhtä nopeasti Paavo Lipposen (sd.) pääministerikaudella 2000-luvun taitteessa. Aluetutkija Timo Aron laskelmasta voi tulkita, että taloustilanne vaikuttaa kaupungistumisen vauhtiin hallituspohjaa enemmän.

Sipilän mukaan kaupungistumisen vauhti riippuu työpaikkojen synnyttämisestä. Hän sanoo hallituksen panostaneen esimerkiksi tieverkkoon ja korjausrakentamiseen, jotka vaikuttavat kasvukeskusten ulkopuolella.

– Isot uutiset kasvukeskusten ulkopuolella ennakoivat toisenlaisesta kehityksestä, paljon on toisenlaista virtaa olemassa. Siinä löytyy luonnon tasapaino mihin työpaikat syntyvät, Sipilä sanoo STT:n kuntavaalihaastattelussa.

Hän viittaa isoilla uutisilla biotuotetehtaisiin ja muihin tehdashankkeisiin. Sipilän mukaan kaupungistuminen on eurooppalainen ilmiö, jossa Suomi etenee valtavirrassa.

– Biotalouden hankkeet ovat hyvä esimerkki, että tekeminen hajautuu sinne missä luonnonvarat ovat. Se on tervettä hajauttamista, kun se lähtee luontaisista elinvoimatekijöistä, joita kullakin alueella on, Sipilä sanoo.

Moneen asiaan pätee keskilinjan kulkeminen ja realistinen vihreys.

Tällä hetkellä ihmiset muuttavat samalla keskustan vahvoilta kannatusalueilta kaupunkeihin, joissa Etelä-Suomessa keskusta on pieni puolue. Helsingissä ja Espoossa keskusta keräsi edellisissä vuoden 2012 kuntavaaleissa alle neljä prosenttia äänistä, Tampereella ja Vantaalla puolueen kannatus oli noin viisi prosenttia.

Sipilä uskoo keskustan kasvavan etelän kaupungeissa, mutta prosenttitavoitetta puolue ei ole huhtikuun kuntavaaleihin asettanut. Helsingissä puolue tavoittelee suurempaa kannatusta maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaisen johdolla, joka vaihtaa pääkaupunkiin Ruokolahdelta.

– Kyllä keskusta tulee olemaan isojen kaupunkien puolue. Keskusta edustaa yleispuolueena keskilinjaa, joka esimerkiksi Eurooppa-politiikassa näyttää tulevan Suomen linjaksi. Moneen asiaan pätee keskilinjan kulkeminen ja realistinen vihreys, Sipilä sanoo.

Sipilä uskoo, että kuntien määrä tulee vähenemään ”jonkin verran” vapaaehtoisten kuntaliitosten myötä. Sipilä välttää antamasta kuntapoliitikoille neuvoja esimerkiksi koulutuksen ja varhaiskasvatuksen järjestämisessä, mutta puolustaa hallituksen linjaa. Hallitus on antanut kunnille vaihtoehdon esimerkiksi rajoittaa subjektiivista päivähoitoa ja kasvattaa varhaiskasvatuksen ryhmäkokoja.

– Hallituksena olemme kuntien toivomuksena päättäneet antaa liikkumavaraa, ja haemme yhä liikkumavaraa muissa kysymyksissä, Sipilä sanoo.

Hänen mukaansa paras asiantuntemus on paikan päällä.

– Jos koulussa oppilasmäärä laskee eikä ole mahdollisuutta kaikkia kouluja pitää, luotan paikalliseen päätöksentekoon, Sipilä sanoo.

Sipilä sanoo tavanneensa esimerkiksi koulutuksesta tai elinkeinopolitiikasta kiinnostuneita ehdokkaita, jotka eivät ole aiemmin olleet ehdolla, koska sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut valtuuston suurin asia. Nyt sote-uudistus vie kunnilta tämän vallan, mutta voi tuoda muista asioista kiinnostuneita mukaan politiikkaan.

STT–MIKKO ISOTALO

Trafi vastaa: Median kyselyt ovat olleet asiallisia

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa

Liikenteen turvallisuusviraston Trafin mukaan median kyselyt pääministeri Juha Sipilän (kesk.) lentoluvasta ja lääketieteellisen kelpoisuuden voimassaolosta ovat olleet asiallisia.

Trafin viestintäjohtaja Anna Jokela kertoo, että hänen tiedossaan ei ole tapauksia, joissa media olisi yrittänyt urkkia yksityiskohtia Sipilän terveystiedoista.

Jokelan mukaan tietoja pääministeristä ovat kysyneet kaksi toimittajaa Seiskasta, Suomen Kuvalehdelle kirjoittanut free-toimittaja ja yksi yksityishenkilö.

Ilta-Sanomat uutisoi tänään Sipilän sanoneen, että toimittaja on urkkinut Sipilän terveyttä koskevia tietoja Liikenteen turvallisuusvirastosta Trafista sosiaaliturvatunnuksen avulla. Trafi seuraa lentäjien terveystietoja, mutta järjestelmä ei ole julkinen.

Sipilällä on lentolupakirja. Hän on ohjannut lentokonetta itse myös virkamatkoillaan.

”Törkeää ja ylimielistä” – Li Andersson höykyttää EK:ta ja varoittaa kokoomuksesta

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson ihmettelee, miksi hallitus on kommentoinut työnantajaliittojen toimia erittäin vaisusti – siitä huolimatta, että romuttavat käytännössä kaikki hallituksen ajamat keskeiset työmarkkinahankkeet.

– Ilmeisesti hallitus viittaa ”sopimusyhteiskunnan tärkeyteen” vain silloin, kun se viestii työntekijöille aikovansa taas kerran heikentää työehtoja, Andersson kirjoittaa Kansan Uutisissa.

Hän muistuttaa, että pääministeri Juha Sipilä (kesk.) löi jo hallituskauden alussa lukkoon tavoitteensa työvoimakustannusten alentamisesta viidellä prosentilla.

– Kun työmarkkinajärjestöt ymmärrettävästi eivät käskystä rientäneet toteuttamaan pääministerin toiveita, hallitus kiristi työmarkkinajärjestöjä lakiesityksillä. Vaikka silloinen ministeri Alexander Stubb (kok.) myöhemmin paljasti, että hallitus kiristyksellään oli bluffannut, johti tämä painostus kikyn syntymiseen.

Hallitus tavoittelee Suomen mallia, jossa vientiteollisuuden liitot asettaisivat palkkakaton, jonka alle kaikkien muiden alojen korotukset jäisivät. Andersson näkee mallissa isoja ongelmia. Ne liittyvät julkisen sektorin ja palvelualojen mataliin palkkoihin.

Ehkä itsevarmuudelle on kuitenkin syynsä.

Metsäteollisuuden ilmoitus neuvottelujen lopettamisesta johtaa kuitenkin Anderssonin mukaan mallin todennäköiseen romuttumiseen.

– Metsäteollisuus maksaa mieluummin roimat palkankorotukset, kunhan se pääsee eroon itselleen kalliista työehtosopimusten tekstimääräyksistä. Se ei sovi yhteen Suomen mallin kanssa, vasemmistoliiton puheenjohtaja arvioi.

Andersson puntaroi, että Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n ilmoitus irtisanoa kaikki keskusjärjestösopimuksen johtanee todennäköisesti hyvinkin vauhdikkaisiin liittokierroksiin, joissa työtekijäpuoli saattaa pyrkiä hyvityksiin kiky-leikkauksista.

– Vaikka EK:n ilmoitus ei tullut täytenä yllätyksenä, voi ajoitusta pitää törkeänä. Työntekijöille yksipuolinen ilmoitus näyttää vaikean kiky-ratkaisun jälkeen lähinnä ylimieliseltä, hän kritisoi.

Andersson pohtii, että ehkä itsevarmuudelle kuitenkin on syynsä.

– Kokoomuksen kansanedustajat ovat julkisesti kyseenalaistaneet sekä työehtosopimusten yleissitovuuden että ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja pitää entistä tärkeämpänä, että vasemmisto kyseenalaistaa oikeiston kertomuksen siitä, että liian korkea palkkataso on syypää Suomen talouden ongelmiin.

– Sen sijaan on tuotava esille, kuinka työn tuottavuuteen panostaminen on huomattavan paljon toimivampi menestysresepti Suomen kaltaiselle maalle, Li Andersson painottaa.