– Ei löydy edes poliittista keskustelua tästä. Miten voidaan tehdä päätöksiä, jos ei edes keskustella, hän pauhasi.

Vaikka perinteinen rikollisuus on vähentynyt, poliisille on tullut tilalle muuta rikollisuutta, kuten kyberrikollisuus, ja monia muita erilaisia työtehtäviä.

– Samaan aikaan, kun toimintaympäristö on totaalisesti muuttunut, samaan aikaan meillä on voimassa kehyspäätös, jolla poliisien määrä putoaisi 700–800. Tämä yhtälö on täysin mahdoton, ex-poliisiylijohtaja sanoi.

Poliiseja tarvittaisiin Paateron mukaan 7 500.

Miksi Paatero puhuu salailusta nyt jäätyään eläkkeelle. Onko kyseessä uusi ilmiö vai onko se ollut maan tapa eri asioissa?

– En ehkä käyttäisi sanaa salailu. On asioita, joista ei vaan kovin herkästi kerrota. Minulla on sellainen käsitys, että jos kysyttäisiin niin vastauksia saisi, mutta aina ei osata kysyä. Jos puhun poliisin ylijohdosta, siinä on toinen puoli, että ei saisi luoda liikaa turvattomuutta myöskään ihmiseen, mutta ihmisten pitäisi tietää, mitä uhkia on olemassa, hän pohtii.

Tiedottamisen kokonaisuus ei ole Paateron mukaan tällä hetkellä kaikilta osin tasapainossa.

– Mutta kyllä se varmaan paranee tästä.

Paateron julkistamistilaisuudessa kuultiin myös kirjan taustalta yllättävä väite, jonka mukaan yli puolella turvapaikanhakijoista olisi sotilaallinen tausta.

– Siellä on sotilaita ja poliiseja ja muita tällaisia, tietenkin he tulevat sota-alueilta, jolloin niillä on tätä kokemusta siellä, Paatero pyörittelee.

Paaterolta on vaadittu lähteitä väitteisiin järjestäytymisestä vastaanottokeskuksissa. Missä ovat lähteet liittyen turvapaikanhakijoiden sotilaalliseen taustaan?

– Kyllä se on ihan yleisistä kansainvälisistä lähteistä ja vastaavista. Mikä se prosentti on, ei sitä kukaan tarkkaan osaa sanoa, mutta jos puhutaan sellaisesta täysikäisestä miesporukasta niin kyllä se varmaan jotain tällaista on. Tämä perustuu kansainvälisiin lähteisiin, erilaisiin tutkimuksiin ja mielipiteitten lukemiseen, Paatero perustelee.

Onko tällaisilla prosenttiluvuilla vaikutusta joihinkin uhka-arvioihin?

– Se on ainakin potentiaalista sellaista henkilöstöä, joka kykenee mihin vaan ja silloin uhka-arvioissa ainakin tällaiset mahdollisuudet pitäisi ottaa huomioon.

Mikko Paatero kuitenkin painottaa, ettei hän halua kaikella sanomaallaan kuin ennakoida sitä, että asioihin pitää varautua.

– Ja se ei ole ollut tämä kaikista vahvin osa. Ei ole ollut erilaisia skenaarioita, joihin varustaudutaan ja nyt niitä pitää tehdä. Tällaista onnetonta asiaa, että turvapaikkapakolaiset tulevat syliin ei saa enää tulla. Tietoa on olemassa turvapaikanhakijoista, Saksassakin olisi ollut ihan mahdottomasti tietoa, mutta ei sitä ole osattu hakea.

Suomen ja Venäjän välinen rajasopimus on menossa kuukauden päästä umpeen. Suomi ei aio neuvotella asiaa uudestaan, tällä hetkellä rajalla kaikki toimii. Paatero toteaa alkuun, että polisilla on aina ollut hyvä yhteistyö Venäjän viranomaisiin.

– Minun mielestä se on operatiivisella tasolla kunnossa.

Eli valittu linja, että ei neuvotella uutta sopimusta, on sellainen, että voit allekirjoittaa sen?

– Minun mielipiteelläni ei nyt ole kauheasti merkitystä, mutta minä en ymmärrä, miksei sitä voisi neuvotella, mutta se on nyt harkittu näin.

Sisäministerinä 2007–2011 toiminut entinen kansanedustaja Anne Holmlund (kok.) osallistui Mikko Paateron kirjanjulkistamistilaisuuteen.

Hän allekirjoittaa joiltakin osin Paateron poliitikkoihin kohdistaman kritiikin turvallisuusasioihin ja muun muassa poliisin resursointiin liittyen.

– Varmaan sikäli pitää paikkansa, että joka kaudella, myös minun kaudella pyrittiin tekemään suunnitelmia, että saataisiin resurssit vakiinnutettua. Tässä on ehkä tullut, ja minulla on itsellänikin kokemus siitä, että helposti leikataan ja sitten kun sattuu jotakin, tehdään vastaliike. Ennaltaehkäisyn tavoite ei toimi.

– Meillä pitäisi olla riittävät resurssit etukäteen eikä lähteä siitä, että niitä vedetään alas ja sitten tehdään vastaliike.

Holmlund toteaa, että esimerkiksi pakolaiskriisin hoidossa on säästöjen seurauksena luotettu siihen, että mitään yllättävää ei tapahdu. Tällöin kuitenkin mahdollisuus vastata erilaisiin yllätyksiin on heikentynyt.

– Ymmärrän sen politiikan puolen entisenä sisäministerinä, että jos joudutaan leikkaamaan, niin silloin jokainen ministeriö joutuu leikkaamaan.

Holmlund muistelee, että sisäministeriön menoista peräti 80% menee henkilöstökuluihin. Tällöin säästöt ovat vääjäämättä pois viroista.

– Tietyssä mielessä ymmärrän Paateron kritiikin, mutta en siinä mielessä, ettei näitä asioita pidettäisi tärkeinä. Se on haasteellista, kun kaikki ministeriöt joutuvat kategorisesti leikkauksen kohteeksi. Se koskee silloin myös sitä, josta leikkaaminen voi aiheuttaa turvallisuusongelmia tulevaisuudessa.

Holmlundin mukaan ministeriössä ei pyritä mitenkään erityisesti salaamaan asioita esimerkiksi sen vuoksi, että kansalaisten turvallisuudentunne säilyisi.

– Lähtökohta on se, että pyritään aina kertomaan tosiasiat.

Holmlundin omalle ministerinuralle sattui eräs julkisuudessakin laajasti ollut sieppaustapaus, jossa hän katsoi, että uhrin hengen ja terveyden kannalta salailu oli tärkeää.

– Silloin ei voitu kertoa kaikkea. Sitä arvosteltiin paljon, että miksi poliisi valehtelee ja ei kerro totuuksia.

Toisaalta Holmlund kuitenkin näkee, että äärimmäisissäkin tilanteissa pitää pystyä kertomaan tosiasiat.

– Mutta ehkä siinä on tavallaan se, että usein halutaan olla kieli keskellä suuta, koska monta kertaa ne asiat dramatisoituvat enemmän. Ne niin kuin nousevat eksponentiaalisesti vielä isommiksi kuin ne itsessään ovatkaan. Silloin pyritään tiedottamaan varovaisuus-periaatteella. Tiedotetaan, mutta ehkä sitten kuitenkin sen verran vähän, ettei ylireagoida eikä ihmisiä myöskään turhaan huolestuteta.

– Tämä on varmaan se tasapaino, mitä sekä poliisi että ministeriö joutuvat hakemaan ja minkä minä kyllä tunnistan hyvin.