Politiikka
10.5.2017 09:14 ・ Päivitetty: 10.5.2017 17:32
Sd-kansanedustajan mitta täyttyi villin lännen meiningistä: “Kenenkään henki ja terveys eivät saa enää vaarantua”
Kansanedustaja Kristiina Salonen (sd.) kertoo mittansa olevan täynnä vanhustenhuollon nykyistä “villiä länttä”, jossa mikä tahansa yritys voi tulla hakemaan kasvua vanhustenhuollosta jopa ikäihmistemme hengen kustannuksella.
Hän peräänkuuluttaa vastuullisuutta ja tiukempia tuottajakriteerejä vanhuspalveluihin.
Salosen mukaan iäkkäille voi toki tarjota hyvinkin monenlaisia elämää helpottavia palveluita eri aloilta, mutta vanhustenhoidon on oltava ensisijaisesti hoiva-alan ammattilaisten työtä.
Hän jätti asiasta hallitukselle kirjallisen kysymyksen eilen 9.5.2017.
Salonen muistuttaa, että esimerkiksi kotona kaatuneen vanhuksen nostaminen ei ole pelkkä nostotapahtuma.
– Viime aikoina vanhuspalveluiden kustannussäästöjä on alettu hakea kyseenalaisella tavalla. Joissakin kunnissa vartijat ovat alkaneet hoitaa vanhusten turvapuhelinkäyntejä koulutetun hoitohenkilökunnan sijaan, Salonen kertoo.
– Eri ammattiryhmien työnkuvien laajentaminen ei ole lähtökohtaisesti huono asia, mutta jos ensiapukurssin väitetään riittävän turvahälytyksen tehneen, vaikkapa kaatuneen, vanhuksen auttamiseen, aletaan säästämään hengenvaarallisella tavalla.
Lisää aiheesta
Salonen muistuttaa, että esimerkiksi kotona kaatuneen vanhuksen nostaminen ei ole pelkkä nostotapahtuma.
– Vanhustyötä tehdään vuorovaikutuksessa, toisen ihmisen kotona ja usein hyvinkin herkässä elämänvaiheessa.
– Työn sensitiivisyyden takia pitää olla taitoa kohdata vanhus, mutta samalla on osattava tehdä arviota henkilön avun tarpeesta ja terveydestä kokonaisuutena.
Salosen mukaan hälytyskäyntien avulla voidaan päästä kiinni varhaisessa vaiheessa johonkin aluilla olevaan sairauteen tai vaikkapa yksinäisyyteen.
– Se säästää yhteiskunnan varoja pitkällä tähtäimellä, Salonen muistuttaa.
Salonen on huolissaan siitä, että teollisuudesta tuttu alihankkijajärjestelmä on rantautumassa myös sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Kunnat voivat ostaa palvelunsa yhdeltä tuottajalta, joka voi ostaa taas jonkin osan palvelua toiselta palveluntuottajalta.
Salonen on huolissaan siitä, että teollisuudesta tuttu alihankkijajärjestelmä on rantautumassa myös sosiaali- ja terveyspalveluihin.
– Nostin asian esiin jo maaliskuussa, kun kävi ilmi, että Raumalla hoitajien turvakäynnit ovat vaihtuneet vartijoihin kaikessa hiljaisuudessa.
Tuolloin Salonen kirjoitti, että palvelun pilkkominen pieniin osiin johtaa palvelukokonaisuuden ketjuttamiseen ja alihankkijajärjestelmään, jolloin kukaan ei todellisuudessa pysty hallitsemaan esimerkiksi vanhuksen saamaa palvelukokonaisuutta ja sen laatua.
– Suuret rakennusurakat ovat osoittaneet, kuinka vaikeaa on pitää huolta koko alihankkijakokonaisuuden hallinnasta. Jos se on hankalaa rakennustyömaalla, voi vain kysyä kuinka vaikeaa se on ihmisten hoivapalveluissa, hän toteaa.
Näitä vanhustenhuollon huolia ei näköjään oteta tosissaan ennen kuin joku kuolee.
Helsingin Sanomat uutisoi toukokuun alussa Vantaalla sattuneesta tapauksesta, jossa vanhus jäi wc-istuimen vangiksi ja avun saaminen viivästyi.
Tapahtuman seurauksena vanhuksen tila heikkeni niin paljon, että hän kuoli myöhemmin sairaalassa.
Tapauksesta käynnistynyt keskustelu viime kädessä vastuussa olevasta tahosta on Salosen mukaan surullinen esimerkki siitä mitä voi tapahtua, kun kokonaisuuden hallintaa ei ole.
– Kenenkään henki ja terveys eivät saa enää vaarantua. Jos yrityksellä ei ole alan koulutuksen saanutta henkilökuntaa, miten he voivat automaattisesti toimia vanhuspalveluissa, Salonen kysyy.
– Tällaisesta monille itsestäänselvyydestäkin pitäisi näköjään olla laki säädettynä. Näitä vanhustenhuollon huolia ei näköjään oteta tosissaan ennen kuin joku kuolee.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.