Hallituksen finanssipolitiikkaa löysäksi moittineen Talouspolitiikan arviontineuvoston puheenjohtaja Jouko Vilmunenkin myönsi tänään Demokraatille koronaepidemian muuttaneen tilannetta.

– Pahassa tilanteessa voi nyt keventää, Vilmunen sanoo.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Lindtman toteaa Demokraatille, että koronaviruksen talouteen aiheuttaman vaikutuksen johdosta nähdään, miksi oli tarpeen varautua hallitusohjelmassa siihen, että toimintaympäristö maailmalla voi muuttua Suomesta riippumattomista syistä.

– Asiantuntijat voivat tästä käydä keskustelua.

Antti Lindtmanin mukaan selvää on se, että suhdannetilanteeseen sopii, että hallituksen tälle vuodelle tehty budjetti on lievästi talouden toimeliaisuutta tukeva, elvyttävä.

– Varmasti lähiviikot tulevat näyttämään, kuinka ison kolhun maailmantalous tästä saa, mutta selvää on, että hallituksella on valmius reagoida.

Hallitusohjelman elvytysvarauksessa valtion talouden pitäisi ohjelmaan kirjattujen ehtojen mukaan supistua noin prosentilla kaksi vuosineljännestä peräkkäin ennen kuin elvytyspakettiin voidaan koskea. Elvytykseen voidaan kohdentaa poikkeusoloissa enintään miljardi euroa, josta enintään 500 miljoonaa euroa vuodessa. Jokainen näkee, etteivät nämä kriteerit ole ainakaan vielä täyttymässä.

Antti Lindtman muistuttaakin, että hallituksella on myös nopeampia keinoja tarvittaessa hoitaa tilannetta.

Hän toteaa, että hallitusohjelmassa todetaan, että finanssipolitiikassa menoja ja tuloja voidaan jaksottaa suhdannetilanne huomioiden.

Toisekseen budjetin ulkopuolisia rahastoja voidaan tarvittaessa käyttää suhdanteiden tasoittamiseksi.

– Sitten lisäksi on poikkeusolojen mekanismi, jossa on selvät kriteerit, miten sitä voidaan käyttää jos voidaan, Lindtman sanoo viitaten miljardin elvytysvaraan – jonka kriteerit siis eivät ole vielä täyttymässä.

Lindtmanin mukaan hallituksen onkin nyt tärkeä tehdä kehysriihessä arvio näiden nopeampien keinojen käytettävyydestä. Keinoja voisivat siis olla vaikkapa finanssisijoitusten käyttö, infrahankkeiden jaksotus tai talousarvion ulkopuoliset rahastot.

– Esimerkiksi 2008–2009 (Valtion) asuntorahaston puolelta tuettiin rakentamista.

Lindtman painottaa kuitenkin, ettei hän lähde tekemään varsinaisia ehdotuksia.

– Koska nyt on tärkeää, että tilannetta seurataan tarkasti ja hallitus tekee arvion kehysriihessä, onko tarvetta jo nyt reagoida ja jos on niin millä tavalla. Selvää on se, että valmius siihen on olemassa.

Edellämainittujen keinojen lisäksi hallituksella on mahdollisuus lisäbudjetteihin.

Ruotsissakin suunnitellaan julkisen talouden tukemista, mutta melko toisessa tilanteessa kuin Suomessa, jossa valtion budjetit ovat pitkään olleet alijäämäisiä.

– Kunkin maan tilanne on uniikki. Kun nähdään minkälainen vaikutus talouteen tulee, sen pohjalta Euroopassa ja kaikkialla maailmassa pitää arvioida, mikä on budjetin tasapainon ja talouden toimeliaisuutta tukevien toimien suhde. Ehkä yksi näkökulma tähän lisäksi on vielä se, että pitäisi pitää valmius myös siihen, jos Euroopassa on tarvetta tehdä koordinoituja toimia. Pitäisi tärkeänä, että tämäkin puoli pidettäisiin mukana.

Lindtman painottaa, että silloin kun talouteen tulee joka puolelle vaikuttava shokki, myös toimenpiteiden pitäisi olla hyvin koordinoituja.

– Nythän Yhdysvaltain keskuspankki FED lähti askeleen edellä liikkeelle laskemaan korkoja. Yksittäin tehtynä ainakin lyhyellä aikavälillä näyttäisi, ettei sillä ollut toivottua tulosta. Oli kyse raha- tai finanssipolitiikasta – mikäli lähdetään reagoimaan – mitä koordinoidumpia toimet ovat, sitä tehokkaampia ne ovat.

Myös euroryhmä on painottanut, että pitää olla valmius siihen, että Euroopassa tehdään koordinoituja toimia.