Nostamalla Ylen vaalikonevastauksessaan esiin idean kansanedustajien ja ministereiden syntyperäisestä suomalaisuudesta, Halla-aho herättelee myös perussuomalaisten uinumiseen taipuvaisia äänestäjiä.

– On tärkeää, että presidentillä on juuret syvällä suomalaisessa maaperässä. Syntyperäisyysvaatimuksen voisi hyvin ulottaa myös ministereihin ja kansanedustajiin, Halla-aho kirjoitti vaalikonevastaukseensa.

Tällä vedolla hän pakottaa muut ehdokkaat kertomaan, mitä he “kansallismielisille” tai kansalliskiihkoisille ihmisille tärkeästä aiheesta ajattelevat.

Presidenttiehdokkaista Li Andersson (vas.), Pekka Haavisto ja Jutta Urpilainen (sd.) olisivat valmiita poistamaan vaatimuksen myös presidentiltä. Alexander Stubb (kok.), Olli Rehn (kesk.), Sari Essayah (kd.), Mika Aaltola, Hjallis Harkimo ja Halla-aho pitäisivät nykylinjan ennallaan.

POHJIMMILTAAN on kyse suomalaisuudesta.

Halla-ahon ilmaus “juuret syvällä suomalaisessa maaperässä” kantaa mukanaan kaikuja etnonationalismista. Samaa ovat jollakin tasolla ajaneet takaa myös ne lainsäätäjät, jotka ovat presidentin syntyperäisyysvaatimuksen lakiin alunperin kirjanneet.

Ajatus syntyperäisyydestä on perinteisen nationalismin peruskauraa. Kansoilla on omat kielensä, omat maansa ja omat historiankirjansa, siitä maasta ja sillä kielellä kirjoitettuna. Yhteinen kansallinen kertomus, toisin sanoen.

TOISET näkevät kansan abstraktiona, jota ei ilman kertomusta ole olemassa. Toiset uskovat yhteyden olevan syvempi. Historiallisesti kansa on ajateltu myös rodullisena kokonaisuutena. Rotuajattelu on sittemmin menettänyt tieteellisen uskottavuutensa.

Ajatus syvälle maaperään ulottuvista juurista sopii paremmin vanhakantaiseen nationalismiin.

Ääriesimerkiksi voidaan nostaa Saksan kansallissosialistit, jotka viljelivät ilmaisua blut und boden, veri ja maa. Sillä viitattiin rodullisesti ymmärretyn saksalaisuuden, veren, ja Saksan valtakunnan, maan, kohtalonyhteyteen.

Ne, jotka kirjoittivat lakiin vaatimuksen Suomen tasavallan presidentin syntyperäisestä suomalaisuudesta tuskin olivat näkemyksissään yhtä jyrkkiä. Suomi oli heille suomalaisten koti, mutta oli se väistämättä myös abstraktio. Mauno Koivisto taisi olla ensimmäinen Suomen tasavallassa syntynyt presidenttimme. Hänen edeltäjänsä olivat syntyneet Venäjällä.

Edesmennyt professori Matti Klinge tykkäsi muistuttaa, ettei Turku ollut koskaan Suomen pääkaupunki. Ennen Helsinkiä “Suomella” oli kaksi pääkaupunkia: Tukholma ja Pietari. Yhteisessä kansallisessa kertomuksessamme Suomi on kuitenkin Suomen tasavaltaa vanhempi.

Kyseessä on kuviteltu Suomi, Suomen idea, vieraan valtakunnan osa, jossa osa väestöstä puhui suomen kieltä ja joka sai ensin itsehallinnon ja myöhemmin itsenäisyyden.

IDEAA tarvittiin oman autonomisen hallinnon ja tasavallan syntymiseen. Tässä historiallisessa tarinassa vanhan Ruotsin vallan aikaisen suuriruhtinaskunnan pääkaupunki Turku tunnetaan “Suomen pääkaupunkina”.

Mistä Halla-ahon vaalikoneavauksessa on kyse? Tietysti presidentinvaaleista, joissa Halla-aho puheenaiheistaa itsensä.

Nykyisessä jyrkkiä tulkintoja vierastavassa nationalismissa suomalaisuus asuu enemmän kielessä ja kulttuurissa. Kun muuttaa tänne, oppii kielen (virallisesti suomen tai ruotsin) ja saa kansalaisuuden, on suomalainen. Tämän jälkeen muuttaja on samalla viivalla muiden suomalaisten kanssa pyrkimään kansanedustajaksi, ja jos Anderssonilta, Haavistolta ja Urpilaiselta kysytään, myös presidentiksi.

Halla-aho on eri linjoilla kuin Andersson, Haavisto ja Urpilainen, mutta he kaikki ovat kannoissaan johdonmukaisia. Jos presidentti, miksi ei kansanedustaja tai ministeri? Jos kansanedustaja ja ministeri, miksi ei myös presidentti?

Kysymys pitää esittää niille ehdokkaille, jotka haluavat Ylen vaalikoneen vastauksissaan pitää kiinni presidentin syntyperäisyyden vaatimuksesta. Miksi muualta tulleen suomalaisuus olisi tässä kohtaa vähemmän?

Onko kyse siitä, että kuninkaan ja hallitsijasuvun puutteessa presidenteiksi kaivataan muualta tänne muuttaneita “suurempia” tai “aidompia” suomalaisia?

Alexander Stubb, Olli Rehn, Mika Aaltola, Sari Essayah ja Hjallis Harkimo voisivat perustella kantansa.