– Hän on ihana ihminen, lämminsydäminen ja rehellinen, Donna Noonan kertoi minulle.

Törmäsin Noonaniin Old Fort -nimisen pikkukaupungin asuinalueella, Pohjois-Carolinassa – tai siihen mitä alueesta enää on jäljellä hurrikaani Helenen jäljiltä.

Noonanin talo nousi veden voimasta kivijalaltaan ja pyörähti akselinsa ympäri. Hän asuu miehensä ja seitsemän kissansa kanssa nyt ystävällisen naapurin hoteissa.

Enemmistö täällä äänesti viimeksi demokraatteja, mutta ympäröivät piirikunnat ja erityisesti vuoristoseudut ovat Trumpin maata, rubiininpunaisia. Trump on vieraillut Pohjois-Carolinassa jo kahdesti luonnonkatastrofin jälkeen.

Donna Noonaniin ja hänen auttavaan ystäväänsä Trump teki lähtemättömän vaikutuksen saapumalla Ashevilleen maanantaina.

– Tulemalla tänne hän osoittaa, että hän välittää, Noonan sanoo.

SAMAISELLA Pohjois-Carolinan reissullaan Trump toisti valheensa siitä, että maan kriisihallinto FEMA ei auta hurrikaani Helenen uhreja tarpeeksi, koska rahat muka käytetään laittomien siirtolaisten hyväksi.

Pahinta Trumpin valheissa on se, että niin monet ihmiset uskovat niihin. FEMA:n työntekijöitä on uhkailtu Pohjois-Carolinassa. Viime viikonloppuna aseistautunut 44-vuotias mies pidätettiin uhkailujensa takia.

Seurasin hurrikaani Helenen tuhojen raivaamista Ashevillessa, Pohjois-Carolinassa.

Kun hotellihuoneeseen tullessani aukaisin television, uutiset kertoivat miten Trumpin ja Harrisin kampanjakoneistot pommittavat muistisairaita vanhuksia kerjäämällä vaalitukea samoilta ihmisiltä kerta toisensa jälkeen, mutta eri puhelinnumeroista.

Jutun miespoloinen oli antanut säästönsä Trumpin kampanjan hyväksi pieninä puroina muistamatta yhtäkään niistä. Omaisilla ei ole keinoja saada varoja takaisin.

ONKO TRUMPIN räyhäämisessä kyse sairaan miehen sairaan mielen purkauksista vai vakavasti otettavan mahdollisen valtiojohtajan kampanjapuheista? Tätä pohtii julmettu määrä toinen toistaan viisaampia ihmisiä ympäri Yhdysvaltoja.

Lemmikkejä syövät haitilaiset, osavaltion kaapanneet venezuelalaiset, rikolliset laittomat siirtolaiset, miljoonien maastakarkoitukset.

Juuri 60 vuotta täyttänyt Kamala Harris on kuherruskuukautensa jälkeen juuttunut asemasotaan. Näissä vaaleissa ei ole kyse asiakysymyksistä, vaan siitä kuka äänestäjistä uskoo omiinsa eniten ja pisimpään.

Trump on onnistunut luomaan myytin itsestään vahvana johtajana, joka tekee töitä paremman ja vahvemman Amerikan puolesta.

Hän ei ole enää suostunut Harrisin kanssa yhteisiin julkisiin vaaliväittelyihin yhden epäonnistuneen TV-keskustelun jälkeen.

Ei keskustelua taloudesta, ei ulkopolitiikasta, ei koulutuksesta tai terveydenhuollosta.

Trump on jälleen onnistunut asettamaan ehdot vaalikamppailulle. Hän hyökkää ja puhuu mitä mieleen juolahtaa, räävittömyyksiä ja loukkauksia, kuten vaikkapa että sankarihautausmaille päätyneet sodissa kaatuneet ovat häviäjiä, ”luusereita”.

Demokraattien koneisto joutuu käyttämään aikaa faktantarkistukseen, mutta eihän oikaisuja kukaan huomaa.

VAALILUPAUSTEN toteutumisen mahdollisuutta on vaikea tarkistaa etukäteen.

Trump on luvannut lopettaa Ukrainan sodan päivässä, laittaa merkittävät tullit tuontitavaroille, tuoda autoteollisuuden takaisin Michiganiin, etsiä poliittiset vastustajansa käsiinsä ja asettaa heidät syytteeseen, vaihtaa joukon virkamieskuntaa poliittisilla nimityksillä ja lopettaa häntä arvostelevat uutiskanavat.

Ei ihme, että ne, jotka eivät elä Trump -hurmoksessa, miettivät mitä heidän maalleen on tapahtunut.

Mutta vastavoima, demokraatit on jälleen altavastaaja. Harris on alistunut Trumpin määräämään vaaliasetelmaan ja kantaa suurimpana riippanaan inflaatiota, joka on johtanut siihen, että talous on kaikkien mielessä.

Mutta siitä ei keskustella, ei ehdokkaiden välillä eikä tiedotusvälineissä.

ALKUVIIKOSTA Trumpin entinen esikuntapäällikkö, kenraali John Kelly kertoi miten virassa ollessaan Trump ihannoi Hitleriä ja sanoi haluavansa asevoimiinsa ”samanlaisia kenraaleja kuin Hitlerillä oli”.

Mikä sai hänet tähän paljastukseen näin lähellä vaaleja? Trumpin puheet siitä, miten hän olisi presidenttinä valmis käyttämään kansalliskaartia ja asevoimia ”sisäisiä uhkia” ja ”joukossamme olevia vihollisia” vastaan.

Asevoimat ei ole sisällissodan jälkeen, 160 vuoteen kääntynyt kansalaisiaan vastaan. Ja on vaikea kuvitella, että se niin Trumpin määräyksestäkään tekisi. 1860-luvulla käyty verinen sisällissota on yhä mörkö maan historiassa, aivan kuten Suomen sisällisotakin meille.

Demokratia ja perustuslaki ovat osa amerikkalaisten henkistä perimää ja koko kansakunnan identiteettiä. Miksei Kamala Harris saa näiden arvojen puolustamista käännettyä edukseen?

Kyse on mielikuvista. Epäilijöiden mielestä hän on tähän tilanteeseen liian pehmeä: hän on musta, nainen, ja hänen miehensä on juutalainen.

Trump on valkoinen mies, tuomittu 34 rikoksesta, häntä odottavat oikeusjutut edellisiin vaaleihin puuttumisesta, hän tehnyt kuudesti konkurssin, hänellä on maksamattomia oikeuden määräämiä korvauksia yli puolen miljardin dollarin arvosta, hän veljeilee diktaattorien kanssa.

Ja silti näyttää siltä, että mies on kiinni vaalivoitossa.

On vaikea nähdä, että tällainen ehdokas voisi mitenkään voittaa modernissa demokratiassa presidentinvaalit. Mutta niin vain voi.