Jaakonsaari arvioi, että turhautuneet äänestäjät näyttivät nyt voimansa Ranskan presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Hätää kärsimässä oli maltillinen oikeisto, mutta hänen mukaansa kysymys on myös eurooppalaisen sosialidemokratian kriisistä.

– Mieleen tulee väistämättä saksalaisen sosiologin Jurgen Habermasin teoria systeemistä ja elämismaailmasta, jotka loittonevat toisistaan. Systeemillä Habermas tarkoittaa yhteiskunnallisia instituutioita: puolueita, kirkkoa ja mediaa ja elämismaailmalla ihmisten arjessa kokemaa todellisuutta.

Jaakonsaari näkee, että myös brexit oli massiivinen protesti.

Perinteiset puolueet on nyt haastettu oikein kunnolla ja uudistajille pitäisi olla Jaakonsaaren mielestä kysyntää – myös perinteisissä Euroopan demaripuolueissa. Hän huomauttaa, että Saksassa SDP:n puheenjohtaja Martin Schulz on onnistunut tarjoamaan äänestäjille uuden vaihtoehdon.

– Hän korostaa sosiaalista Eurooppaa, oikeudenmukaista tulonjakoa ja suvaitsevaisuutta. Ei mitään uusia teemoja, mutta todellisia vaihtoehtoja tympeälle, vihaa ruokkivalle äärioikeistolle. Mielenkiintoista on, että Martin Schulz on tukenut Angela Merkelin maahanmuuttopolitiikkaa kuten sosialidemokraatin kuuluukin.

Jaakonsaari uskoo, että Ranskan onneton vaalitulos johtui osin ranskalaisista sosialisteista itsestään ja puolueen haahuilusta “vasemmalle”.

– Presidentti Francois Hollande oli uudistusmielinen ja mainettaan parempi, mutta hänen reformihalunsa hiipui oman puolueensa sisäisiin ristiriitoihin.