Synkin tilanne on Unkarissa ja Puolassa, missä valta on hyvin konservatiivisilla ja nationalistisilla puolueilla.

– Niiden linja on ollut se, että EU:n arvoja – jotka me jaamme pohjoisessa ja lännessä – kyseenalaistetaan. Liberaalia demokratiaa, ihmisoikeuksia sekä median, kansalaisyhteiskunnan ja oikeuslaitoksen vapautta on systemaattisesti heikennetty, listaa Aleksanteri-instituutin vanhempi tutkija Katalin Miklossy.

”Sosiaalipoliittinen ohjelma kuin vasemmistoliitolla”

– Vaikka puolueet ovat keskustaoikeistolaisia, niiden sosiaalipoliittiset ohjelmat ovat samanlaisia kuin meillä vasemmistoliitolla. Esimerkiksi perheitä ja eläkeläisiä tuetaan paljon, Miklossy kertoo.

– Silloin osa ihmisistä jäi heitteille, eivätkä he pystyneet kunnolla integroitumaan kapitalistiseen, länsimaiseen järjestelmään. Vahvasti nationalistiset puolueet tarjoavat yhteisöllisyyttä, joka silloin menetettiin.

Kolmanneksi puolueet lietsovat kansassa pelkoja, joilla ne sitten ratsastavat.

– Ihmiset kokevat, että vahvat johtajat takaavat turvallisuuden. Puolueet lietsovat pelkoja esimerkiksi siirtolaisiin liittyen, ja hyödyntävät siinä valtiollista mediaa.

Unkarin Orban takapiruna EU-johtajien valinnassa

Itäisiä jäsenmaita ei yleensä mielletä EU:n ytimeen. Turun yliopiston valtio-opin yliopistonlehtorin Heino Nyyssösen mukaan niiden vaikutusvalta näkyi kuitenkin EU:n uusien johtajien valinnassa.

– Suomessa ajatellaan, että Saksa ja Ranska ovat EU:n valta-akseli. Näyttää kuitenkin siltä, että (EU-johtajien) valinnat liittyvät itäiseen Keski-Eurooppaan ja Unkarin pääministeri Viktor Orban oli niissä keskeinen toimija, Nyyssönen sanoo.

Nyyssösen mukaan tämä näkyy esimerkiksi siinä, että oikeusvaltioperiaatteita puolustanut Frans Timmermans jäi rannalle EU-komission puheenjohtajan valinnassa.

– Orban sai tukea Puolasta ja Tshekistä, missä pääministeri (Andrej) Babishia tutkitaan parhaillaan EU-tukien väärinkäytöstä. Siksi on selvää, ettei Babishkaan halua EU-johtoon Timmermansin kaltaista henkilöä.

Suomen puheenjohtajakauteen kohdistuu paineita

Nyyssönen pelkää, että jos nimitykset menevät läpi sellaisenaan, seuraavat EU-johtajat katsovat korruptiota aiempaa enemmän sormiensa läpi. Miklossy korostaa Suomen EU-puheenjohtajakauden merkitystä.

– Suomi on vihdoin nostanut esille EU:n 7. artiklan, eli pyrkimykset sitoa EU-tukiaiset oikeusvaltioagendaan. Edellinen puheenjohtajamaa Romaniahan yritti vesittää tätä kaikin tavoin, koska sitä itseään on kritisoitu oikeusvaltion heikentämisestä, Miklossy sanoo.

Artikla 7 koskee sitä, että EU on myös arvoyhteisö, Miklossy sanoo.

– Sitä on pitkään pidetty itsestäänselvyytenä, ikään kuin siitä ei tarvitsisi ollenkaan keskustella – mutta siitä olisi pitänyt keskustella jo viisi vuotta sitten edellisten EU-vaalien yhteydessä. Jos halutaan, että itäinen Eurooppa pysyy EU:ssa, nyt on viimeinen hetki käsitellä asiaa.

STT–MARIA ROSVALL