Suurin osa AKT:n neuvottelemista työehtosopimuksista (tes) päättyy tammikuussa, mutta esimerkiksi Finnairin matkustamohenkilökuntaa koskeva tes saatiin maaliin jo helmikuussa. Luottamusmies Anni Väyrynen kiteyttää, että neuvottelut olivat hyvin vaikeat.

– Työnantajan ja työntekijöiden näkemykset olivat hyvin kaukana toisistaan. Työnantaja halusi hakea koronan ja muiden paineiden tuomia säästöjä paljonkin asioihin. Meillä tilanne kärjistyi lakkovaroitukseen asti. Yhteisymmärrykseen päästiin neuvottelujen loppumetreillä. Olosuhteisiin nähden saimme erittäin hyvin meitä tyydyttävä tuloksen, Väyrynen kertaa.

Yksi tärkeimmistä neuvottelun tavoitteista oli ratkaista nuorten työntekijöiden palkkojen vajeet. Siinä onneksi onnistuttiin, sillä Väyrysen mukaan heidän taloudellinen tilanteensa oli heikoissa kantimissa.

Vaikea on sana, joka toistuu myös AKT:n valtuuston puheenjohtajan, Schenkerin pääluottamusmiehenä toimivan Kai Laaksosen ja Vainion liikenteen pääluottamusmiehen Mikko Ahomäen puheissa heidän arvioidessa tulevia työehtosopimusneuvotteluja.

– Kun seuraa mediasta tämän päivän työehtoasioita, että mitä siellä tapahtuu, niin eivät ne ainakaan helpot neuvottelut tule olemaan. Se on varma. Toivon tietysti, ettei jouduta samanlaisiin tilanteisiin kuin Paperiliitto ja UPM. Toivon, että saamme sovittua sellaiset tessit, että ne tuovat ansiokehitystä varsinkin, kun inflaatio laukkaa aika kovaa, Laaksonen sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen. Jos kuva ei näy sovelluksessa, avaa juttu selaimessa.

AKT:n valtuuston puheenjohtaja, Schenkerin pääluottamusmies Kai Laaksonen osallistui Tampere-talossa järjestettyyn edustajakokoukseen.

Korona on iskenyt AKT:n jäsenistöön hieman eri tavoin ammattikunnasta riippuen. Kai Laaksonen kertoo, että kuorma-autoalalla ja terminaalitoiminnassa korona näkyi ”yllättävän vähän”. Arkeen tulivat kasvomaskit, käsidesit ja porrastetut tauot, mutta hänen näkemyksensä mukaan tavaramäärät eivät olennaisesti vähentyneet.

– Toki koronan alkuvaiheessa väheni, kun Euroopasta ei tullut mitään ja kaikki oli seis. Silloin oli vähän pelkoa, että työt vähenevät olemattomiin. Mutta kun Schenkerkin on vähän sekatavarakauppa – kuljetamme kaikkea mahdollista, on kotimaan sisäistä liikennettä ja ulkomailta tulevaa – ne kaikki vähän kompensoivat toinen toisiaan. Lomautuksia ei käytännössä ollut työntekijäpuolella kuin ehkä ihan yksittäisiä, Laaksonen kertoo.

Toista oli lento- ja linja-autoliikenteessä, Anni Väyrynen ja Mikko Ahomäki muistelevat. Finnairilla lomautukset alkoivat heti huhtikuussa 2020 ja puolentoista vuoden ajan 90 prosenttia ihmisistä oli lomautettuna, Väyrynen kertaa. Lomautuksia oli myös bussien kaukoliikenteessä. Mikko Ahomäki oli itsekin lomautettuna kolme kuukautta omasta halustaan, koska hän koki lomautusten koskevan kaikkia. Työnantajahan ei olisi voinut pääluottamusmiestä lomauttaa.

Sekä ilmassa että maanteillä reittejä lennettiin ja ajettiin, mutta vuorojen määrää karsittiin erittäin rankalla kädellä. Ahomäki ajaa itse pääsääntöisesti Turun ja Helsingin väliä ja hän muistelee, että Uudenmaan sulun aikana vuoroja ajettiin kaksi per päivä. Ennen pandemiaa vuoroja oli 26 per suunta. Tällä hetkellä Ahomäki arvioi, että vuoroja on ehkä puolet vähemmän kuin ennen koronaa.

Nyt oman varjonsa heittää Ukrainan sota ja sen myötä yhä korkeammaksi kohoavat bensan hinnat ja hurjaa laukkaa liitävä inflaatio.

– Kyllä se varmasti jonkin verran rajoittaa matkustamista. Jos polttoaineiden hinnat tästä vain nousevat, niin se vaikuttaa matkojen hintoihin ja matkustushalukkuuteen. Ja jos syksyllä tulee uusi korona-aalto, niin sekin voi vaikuttaa. Mutta kyllä minä uskon, että ihmisillä on silti tarve liikkua – linja-autoliikennettä tarvitaan, vaikka tilapäistä supistusta tulisi, Ahomäki kuvaa.

– Työmatkamatkustus on kyllä varmaan vähentynyt osin jopa pysyvästi, kun etätyö on tullut, hän sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Finnairin matkustamohenkilökunnan työehdoista saatiin sovittua jo helmikuussa, luottamusmies Anni Väyrynen kertoo.

Anni Väyrynen kertoo, että pitkillä lomautuksilla oli vaikutuksensa siihen, että ihmiset löysivät osin uusille poluille. Moni meni lomautusten aikana muihin töihin, suoritti loppuun vanhoja opintojaan tai lähti opiskelemaan jotain aivan uutta alaa. Monet lähtivät hoitoalalle tai erilaisiin töihin palvelusektorilla. Väyrynen arvioi, että suunnilleen 20-25 prosenttia matkustamohenkilökunnan väestä vaihtoi maisemaa.

– Ihmiset löysivät uusia intohimon alueita ja päättivät tehdä ison elämänmuutoksen, hän tiivistää.

Matkustajamäärät ovat kasvaneet ja nyt eletään taas lentomatkustamisen buumia, Väyrynen kuvaa. Töitä riittää, mutta ei aina tekijöitä.

– Nyt on aika hassulla tavalla puolessa vuodessa kääntynyt tilanne siihen, että meillä onkin miehistövajetta. Uutisista on saanut lukea, miten lentoja peruuntuu sen takia, että meillä ei ole miehistöjä lentämään lentoja, hän kertoo.

Suuri huoli Aasiaan lentämiseen panostaneen Finnairin näkökulmasta on Venäjän ylilentojen mahdottomuus. Väyrynen uumoilee, että painopiste muuttuu länteen tai muihin alueisiin.

Entä mitä haasteita edunvalvonnan puolella lähitulevaisuudessa tulee vastaan? Se, että tällä hetkellä työtä hivutetaan yhä enemmän ja useammin työntekijän omalle ajalle, Väyrynen vastaa. Vaikkapa matkustamohenkilökunnan kohdalla se tapahtuu erilaisin sovelluksin, joita pitää tarkistaa kännykästä ennen työvuoron alkua.

– Sen harmaan alueen tuominen jollain tavalla näkyviin siinä työnkuvan ja työkorvauksen puolella on varmasti seuraavien aikojen haaste. Tuntuu siltä, että työntekijän pitää koko ajan enemmän kantaa leveämpää vastuuta siitä, mikä on oman työvelvollisuuden alue. Se on jonkinlainen uhka mielestäni, Väyrynen sanoo.

Lentomatkustajia ei tällä hetkellä tarvitse erikseen houkutella matkustamaan, mutta toisin on julkisen liikenteen laita. Valtakunnallinen viranomaisten kampanja maanittelee koronan karkottamia matkustajia takaisin käyttämään julkista liikennettä. Mikko Ahomäki tuumii, että kampanja on varmasti ihan fiksu ajatus. Hänestä kampanjaa tarvittaisiin kuitenkin mieluummin siitä, millaisissa oloissa linja-autonkuljettajat niin julkisessa kuin markkinaehtoisessa liikenteessä tekevät töitään.

Palkka-asiat ovat tärkeitä, mutta tulevissa työehtosopimusneuvotteluissa on Ahomäen mukaan syytä kiinnittää erityistä huomiota muun muassa ruokailu- ja vessataukojen sekä näille tarkoitettujan paikkojen kuntoon laittamiseen ja työ- ja lepoaikoihin.

– Nämä pitäisi laittaa kuntoon, että ihmiset pysyisivät tällä alalla. Ikäjakauma on meinaan ihan poskellaan. Keski-ikä alkaa vitosella. Jokainen voi laskea, että tämä touhu loppuu, jos nuoria ei saada, hän sanoo.

– Kun näytän nuorelle työvuorolistaa, niin ihan varmasti hän ei halua ajaa bussia. Kun 80 tuntia jaetaan oikein epäkiitollisesti, niin sosiaalista elämää ei paljon siinä kahdessa viikossa ole.

Ahomäki kertoo, että viikkolevon pitäisi olla 45 tuntia, mutta käytännössä sen voi lyhentää 24 tuntiin. Eikä se ole kalenterivuorokausi, vaan se alkaa siitä, kun vuoro loppuu, siis vaikka keskellä yötä. Hänen mukaansa työnantaja nipistää kaikesta, mistä voi. Sama henki oli koronatukien kanssa.

– Yritykset kyllä saivat tukia, mutta duunareille siitä ei valunut. Kaikki otetaan meidän selkänahastamme. Niin kuin laulussa sanotaan: ”Saalis jaetaan, vaikkei ihan tasan, saa soutajat perkuutähteitä kasan”. Se sopii tähän tilanteeseen, Ahomäki sanoo.

Mikko Ahomäen mielestä parasta työhyvinvoinille on työvuorosuunnitteluun paneutuminen. Hän harmittelee, että työnantajat – ei edes hänen omansa – näytä sitä tajuavan.

– Se vaatii hiukan aikaa perehtymiseen, että miten ne palikat menevät. Mutta jos sitä ei tehdä ja vuorot hujastaan ne sinne vain niin kuin se kone arpoo, niin sairaspoissaolot lisääntyvät ja kun ihmiset häipyvät, kun he saavat muita töitä, Ahomäki sanoo ja toistaa, että asiat on saatava kuntoon.

– Ei tänne muuten jää kuin ne, jotka odottavat, että jos vielä pääsisi elävänä eläkkeelle, Ahomäki sanoo.

Palataan vielä Schenkerille, jossa AKT:n väki työskentelee kahden tesin – kuorma-autoalan ja terminaalitoimintaa koskevan työehtosopimusten – linjaamin ehdoin. Millaisia odotuksia pääluottamusmies Kai Laaksosella on tes-neuvotteluihin?

– Se on varmasti pitkä luettelo. Ammattiosastoista on pyydetty esityksiä kesän jälkeen ja niiden pohjalta katsotaan, hän sanoo.

Varsinaisten tes-pöytien aiheiden ulkopuolelta Laaksonen nostaa esiin kuorma-autoalan kannalta erittäin tärkeän asian. Schenker on iso talo, mutta suuri osa kuorma-autoalan väestä työskentelee työnantajille, jotka eivät ole järjestäytyneet.

– Silloin yleissitovuus on äärimmäisen tärkeä. Jos ei ole yleissitovuutta, niin palkat ja työehdot tulevat laista, ja sieltä ei paljoa tule, hän painottaa.

Hän näkee ay-liikkeen tulevaisuuden haasteena, että jäsenmääriä saadaan kasvatettua ja järjestäytymisastetta ylös. Vain järjestötyöllä voidaan varmistaa, että järjestössä on voimaa, hän kiteyttää.

Joukossa on voimaa. Sen tietää Anni Väyrynenkin. Suomen lentoemäntä- ja stuerttiyhdistys SLSY liittyi AKT:n jäseneksi muutamia vuosia sitten. Yksi työehtosopimus oli jo ehditty neuvotella AKT:n jäsenenä ennen tätä kevättä, mutta ajat olivat silloin hyvin erilaiset. Nyt liiton tarjoamien leveämpien hartioiden merkitys todella nähtiin. Väyrysen mukaan AKT oli valtava apu.

– Saimme siitä vahvuutta ja varmuutta neuvotteluasemaan. On vaikea sanoa, olisimmeko päässeet missään nimessä näin hyvään tulokseen, jollemme olisi olleet AKT:n jäseniä. Tämä oli ensimmäinen todellinen koetinkivi siinä, että auttaako liiton jäsenyys. Että kuinka paljon saa tukea näin tiukassa tilanteessa ja oli ihana nähdä, että se todella toimi, hän kiittää.