Italiassa ulkonaliikkuja on velvoitettu kantamaan mukanaan paperia, johon hän on kirjannut ulkona liikkumisensa syyn. Ulkonaliikkuja on myös velvoitettu näyttämään paperia kysyttäessä poliisille.

Vastaavan kaltaisia lupalappukäytäntöjä on käytössä myös muissa Euroopan maissa.

Poliisi ei tietenkään pysty tarkistamaan jokaisen ulkonaliikkujan paperille kirjaaman ulkonaliikkumisperusteen paikkansapitävyyttä, mutta Scheinin pitää käytäntöä kuitenkin hyvänä keinona ulkona liikkumisen ja ihmisten välisten kontaktien vähentämiseksi.

– Kun velvoitetaan jokainen miettimään, mille asialle lähtee, se vähentää radikaalisti kaikkea liikkumista ja sitä kautta kaikkia kontakteja, Scheinin sanoi STT:lle.

Scheinin asuu Italian Firenzessä, jossa hän toimii osa-aikaisena kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professorina European University Institutessa. Koronapandemia on koetellut Italiaa kovalla kädellä.

– Olen nyt vuoden ajan ollut tämänkaltaisten rajoitusten piirissä Italiassa ja hyvin vähän lähden kotipiiristä liikkeelle. Muualle kuin lenkille lähtemiseen pitää aina olla jokin syy ja siihen suhtautuu aina vakavasti. Paperi, maski ja käsidesi ovat mukana joka kerta kun johonkin lähtee, Scheinin kertoo.

Liikkumisrajoituksia voidaan ottaa käyttöön valmiuslain pykälän 118 nojalla, mutta Scheinin pitäisi parempana, jos liikkumisrajoituksista säädettäisiin erillislaki perustuslain pykälän 23 nojalla.

Tällä tavoin säädöksistä saataisiin Scheininin mukaan täsmällisempiä ja tarkkarajaisempia ja niihin voitaisiin helpommin kytkeä muita elementtejä, kuten esimerkiksi maskipakko tai Italian mallin mukainen ulkonaliikkumispaperi.

Scheinin muistuttaa, että eduskunta pystyy tarvittaessa säätämään erillislakeja nopeastikin, kuten äskettäinen ravintoloiden sulkemista koskeva laki osoitti.

– Myös eduskunnan lainsäädäntövaltaa kunnioitettaisiin paremmin, jos asiasta säädettäisiin erillislailla.

STT–Tuomas Savonen