Rinne piti arvopuheensa heti vihreiden puheenjohtajan Touko Aallon ympäristöä, luontoa ja tulevaisuuden vastuuta käsittelevän puheen jälkeen. Sosialidemokraattien puheenjohtajan puheessa keskityttiin puolestaan oikeudenmukaisuuteen – arvoon, jonka hän kuvaili kantavan kaikilla tasoilla.

– Minulle oikeudenmukaisuus tarkoittaa loukkaamatonta ja jakamatonta ihmisarvoa kaikille ihmisille, Rinne paalutti.

– Siis sitä, ettei ihmisen arvo ole riippuvainen taloudellisesta tai sosiaalisesta asemasta. Ihmisarvo ei riipu ihonväristä, ulkonäöstä eikä siitä, mitä uskontoa tunnustaa vai tunnustaako mitään. Ihmisarvoa ei määritä sukupuoli, rakkauden kohde eikä se, missä päin maailmaa sattuu syntymään. Ihminen on ihmisenä yhtä arvokas kuin toinen, erilainen ihminen.

Rinne kertoi valinneensa kyseisen arvon siksi, että oikeudenmukaisuuden kokemus synnyttää vakautta ja rauhaa. Epäoikeudenmukaisuuden kokemus luo hänen mukaansa taasen epävakautta ja väkivaltaa.

– Tosiasia on kuitenkin se, että hyvinvointivaltiota voi ja pitää kehittää, jotta se on entistä oikeudenmukaisempi nopeasti muuttuvassa maailmassa, hän kuitenkin muistutti.

Rinne nosti puheessaan esiin myös ongelmakohtia, jotka hän kokee itse yhä epäoikeudenmukaisiksi.

– Meillä on oma vastuumme siitä, että oikeudenmukaisuus maailmassa vahvistuu. Parhaiten se onnistuu, kun rakennamme yhteiskuntaamme taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla – ja toimimme aktiivisesti samojen periaatteiden mukaan Euroopassa ja globaalisti.

Lisäksi rinne huomautti, että Suomessakin esimerkiksi työelämässä on yhä paljon eriarvoisuutta ja ihmisiä sortavia rakenteita. Näin on huolimatta jo tehdyistä merkittävistä parannuksista.

– Naisten ja miesten välinen perusteeton palkkaero sortaa naisia taloudellisesti työikäisistä eläkkeelle, hän muistutti.

– Töiden jakautuminen miesten ja naisten töihin – työelämän segrekaatio – on perua vanhakantaisista asenteista, jonka mukaan mies elättää perheen ja hänen tekemä työ olisi naisen tekemää arvokkaampaa. Huhuu, 2020-luku kutsuu!

Rinne painottikin, että eriarvoisuuden kokemus on este oikeudenmukaisuuden kokemukselle.

– Naisten ja miesten eriarvoiselle asemalle työelämässä ei ole mitään perusteita. Tämä on uskallettava sanoa ääneen.

Hän muistutti lisäksi, että esimerkiksi myös parempi perhepolitiikka on koko yhteiskunnan etu.

Isot oikeudenmukaisuuskysymykset ovat Rinteestä myös käytännön feministisiä kysymyksiä.  Hän korosti, että tarvitaan käytännön toimenpiteitä, usein myös rahaa, jotta sortavia rakenteita voidaan purkaa.

– Palkkatasa-arvo on vaatimus, jonka haluamme toteutuvan. Euron on oltava euro. Se on oikeus ja kohtuus. Suomessa on vanha sanonta, jonka mukaan: mitä isot edellä, sitä pienemmät perässä. Tämä pätee myös kansakunnan johtamiseen, Rinne huomioi.

Arvopuheen tittelistä huolimatta, Rinne otti puheeseensa mukaan myös ainakin jossain määrin puoluepoliitiikan. Hän korosti, miten SDP ei tavoittele pikavoittoja vaan kestäviä ratkaisuja, joiden varassa yhteiskuntaa voidaan uudistaa vuosikymmenten aikajänteellä.

– Hyvä esimerkki on peruskoulu. SDP:llä oli rohkeutta lähteä tekemään uudistusta, jonka toteuttaminen vei yli vuosikymmenen. Ja tänään, melkein 50 vuotta myöhemmin, kysyn teiltä: Missä Suomi olisi, jos meillä ei olisi ollut niin kirkasta visiota Suomesta, joka nojaa kaikkien osaamiseen?

– Ratkaisujen löytäminen vaatii kärsivällistä keskustelua ja yhteisymmärryksen etsintää.

Rinne kertoi uskovansa siihen, että ihmisiä pitää kuunnella laajasti ennen päätöksentekoa.

– Ihmiset kiinnostuvat yhteisistä asioista vain, jos pääsevät päättämään ja vaikuttamaan.

– Nyt on muutoksen aika myös päättämisen tavassa, ja osallistumisessa. Käskyttämisen aika on ohi, nyt on keskustelun aika. Pelolla johtamisen aika on ohi, nyt on toivolla johtamisen aika.