Akavan mallin mukaan jokainen työikäinen olisi kolmen vuoden välein oikeutettu tuhannen euron osaamisseteliin. Valtion rahoitusosuus olisi 60 prosenttia. Yksilöllä ja työnantajalla olisi molemmilla 20 prosentin omavastuuosuus. Osuus olisi verovähennyskelpoinen. Valtio vastaisi työttömän omavastuuosuudesta.

Yksilö neuvottelisi työnantajan kanssa koulutustarpeesta, ja kouluttautua saisi työajalla. Setelin myöntäisi uusi Työllisyysrahasto.

Akavan mielestä osaamisen kehittämisen pitää palvella nykyistä paremmin sekä työntekijän että työnantajan tarpeita. Näin työllisyys vahvistuu pitkällä aikavälillä.

– Jotta saamme pidettyä työelämässä olevien osaamisen ajan tasalla, se edellyttää merkittäviä muutoksia koulutusorganisaatioiden toimintakulttuureissa ja rahoituksessa. Koulutukseen sekä työelämään liittyvää lainsäädäntöä on myös uudistettava. Muutoksen läpiviemiseen liittyvät olennaisesti myös asenteet.

Akavan ehdottama osaamisseteli tukisi elinikäistä oppimista. Lähtökohtana on se, että työntekijät, työnantajat ja koulutusjärjestelmä kantavat yhdessä vastuun työntekijän osaamisen säännöllisestä kehittämisestä.

– Jokaisen työntekijän etu työmarkkinoilla on ajantasainen osaaminen. Se liittyy olennaisesti työkykyyn, palkkakehitykseen sekä työllistyvyyteen pidemmällä tähtäimellä, Mielityinen muistuttaa.

Fjäderin mielestä elinikäinen oppiminen sopisi erinomaisesti myös Suomen EU-puheenjohtajuuskauden ykkösteemaksi.