Vaikka hän tiesi jo ennestään, mikä tilanne monessa kunnassa on, kokemus avasi silmiä entistä enemmän. Mäkisalo-Ropponen on terveystieteiden tohtori ja hän on aiemmin työskennellyt muun muassa kotihoidon tehtävissä.

– Minulla on ollut suuri huoli erityisesti kotihoidon asiakkaiden takia. Nyt alan olla huolissani myös työntekijöiden puolesta. Työ alkaa olla niin epäinhimillisen kiireistä, ettei kukaan hoitaja kykene tekemään työtään pitemmän päälle hyvin, Mäkisalo-Ropponen summaa.

Hoitajat ovat kertoneet hänelle, että moni työvuoro menee vain juostessa lukuisten kotien läpi. Vaihtoehdot ovat vähissä: joko turrutat itsesi tai uuvut ja sairastut.

Työparina kaksikko muun muassa varmisti, että päivän lääkkeet oli varmasti otettu, auttoivat iltapesussa ja auttoivat ihmiset turvallisesti unten maille. Mutta…

Hän korostaa kannattavansa kotihoidon kehittämistä, mutta kaiken kuulemansa ja kokemansa perusteella hän on yhä vakuuttuneempi siitä, että kotihoito ei ole kaikille onni ja autuus.

Yksi hoitaja lähetti kansanedustajalle järkyttävää postia ihmisten arjesta:

– Menin asiakkaan luo kello 11.15. Hän makasi märissä vaipoissa ja oli ollut ilman mitään suuhunpantavaa edellisillasta noin kello 19 lähtien, jolloin iltahoitaja oli käynyt antamassa iltapalan ja lääkkeen.

Koordinointi ei ole aina kohdillaan, jos asiakkaan luona käydään monet kerrat kello 11–17 välillä ja muina aikoina ei ollenkaan, Mäkisalo-Ropponen pohtii.

Hoitajat pitävät tilannetta asiakkaan kannalta epäinhimillisenä ja ammattilaisetkaan eivät enää jaksa tällaista.

Kotihoidon kierroksellaan Mäkisalo-Ropponen keskusteli asiakkaiden kanssa, joista suurimmalla osalla oli yksi yhteinen toive: “Kun näillä olisi enemmän aikaa keskustella”.

– Ihmiset ovat niin valtavan yksinäisiä. Hoitaja saattaa käydä neljä kertaa päivässä, mutta hänellä on aikaa vain se 5–15 minuuttia. Muun ajan iso osa on aivan yksin.

Vanhuksia, ja nuorempiakin, pyritään pitämään omissa kodeissaan yhä pitempään. Nykyisestä mantrasta “oma koti on aina paras paikka” pitäisi kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen mielestä jo luopua.

– Jos olet erityisesti muistisairas, ja asut yksin omassa kodissasi, jossain vaiheessa se ei ole enää oikea paikka.

Muistiliitto, jonka puheenjohtaja Mäkisalo-Ropponen on, puhuu riittävästä määrästä yhteisökoteja.

– Muistisairaat eivät kuulu laitokseen, vaan he tarvitsevat kodin, jossa on 24 tuntia vuorokaudessa hoivaa ja hoitoa saatavilla. Niistä on valtava puute.

Tähän mennessä palveluasuminen, tai yhteisökodit, ovat kuuluneet perinteisesti julkiselle sektorille. Kunnat kilpailuttavat jo nyt palveluitaan. Ne menevät yhä useammin suurille kansainvälisille firmoille ja oman alueen pienet yrittäjät jäävät nuolemaan näppejään. Halpa tarjous houkuttelee.

Mäkisalo-Ropposta kylmii, mitä tapahtuu sotessa, jos kaikki kilpailutetaan. Isot terveysbisnesjätit syövät pienet hoiva-alan yrittäjät.

– On turha kuvitella, että kun kansainvälinen terveysbisnesyritys saa monopolin, se pitää hinnat ikuisesti alhaalla.

Siinä tilanteessa ei tarvitse kysyä, kuka kärsii ja kuka hyötyy.