– Suomessa nykylainsäädäntö vaatii henkilöstön hallintoedustuksen joko yrityksen johtoryhmässä, hallituksessa tai hallintoneuvostossa vähintään 150 työntekijän yrityksissä. Tätä rajaa me haluaisimme nyt laskea, Orpo sanoi puheessaan kokoomuksen ministeriryhmän kokouksessa Rovaniemellä viime viikolla.

Asian selvittämisestä on myös hallitusohjelmakirjaus. Hallitusohjelmassa todetaan, että hallintoedustusta arvioidaan puoliväliriihessä ensi keväänä.

Parhaiten henkilöstöllä on vaikutusvaltaa firmojen asioihin Saksassa, vaikka muuten maan yrityskulttuuri on Suomea hierarkisempaa ja pomovaltaisempaa.

Saksassa eri kokoisilla yrityksillä on käytössä sekä yritysneuvostoja että perinteisiä hallintoneuvostoja. Niistä on tullut vähitellen merkittäviä sisäisiä vaikutuskanavia työntekijöille.

Tulosten mukaan Saksassa yritysneuvostojen on havaittu vahvistavan tuottavuutta, vihreitä investointeja ja tuoteinnovaatioita. Neuvostot myös sitouttavat työntekijäpuolta yritykseensä.

Ruotsissa työntekijöillä on oikeus edustukseen yritysten hallituksissa. Henkilöstöllä on oikeus asettaa edustaja yrityksen hallitukseen, jos yritys kuuluu työehtosopimuksen piiriin ja työllistää vähintään 25 työntekijää.

Henkilöstö saa asettaa hallitukseen kaksi edustajaa vähintään 25 työntekijää työllistävissä ja kolme edustajaa vähintään tuhat työntekijää työllistävissä yrityksissä.

STTK:N puheenjohtaja Antti Palola huomautti maanantaina selvityksen mediatilaisuudessa, että Orpon hallitus on jo tehnyt ja aikoo tehdä useita työntekijöihin kohdistuvia työmarkkinaheikennyksiä.

Palolan mukaan STTK:n selvitys osoittaa osaltaan, että toisinkin voisi olla.

– Työmarkkinoita on mahdollista kehittää tasapuolisesti molempien osapuolien näkemyksiä kuunnellen ja luottamusta vahvistaen. Tämä voidaan vieläpä tehdä taloudellista suorituskykyä, tuottavuutta ja innovointikykyä parantavalla tavalla.

Palolan mukaan henkilöstön vahvempi edustus lisää työmarkkinaosapuolten keskinäistä luottamusta ja vahvistaa henkilöstön asemaa.

– Uskomme, että tällä saavutettaisiin ja vahvistettaisiin heikentynyttä luottamusta työmarkkinoilla.

Palola muistutti, kuinka hallitus on useasti viitannut uudistushankkeissaan esimerkiksi Ruotsin esimerkkiin.

– Ehkä tässäkin asiassa vinkkinä maan hallitukselle ja lainsäädännön valmistelijoille, että kannattaa käydä opintomatkalla Ruotsissa.

EK:N pääekonomisti Penna Urrila kommentoi selvitystä toteamalla, että suomalaisjohtajien kokemukset Saksasta ja Ruotsista ovat olleet moninaisia.

– Kun heidän kanssaan keskustelee, he näkevät siinä (henkilöstöedustuksessa) monia puolia, eivätkä näe asiaa mustavalkoisena eivätkä varmaan koe, että juuri tämä Suomen malli olisi absoluuttisen oikea totuus. Niin kuin monessa muussakin asiassa, on hyviä kokemuksia ja on huonoja kokemuksia. Lisäksi eri yrityksissä tilanne vaihtelee.

Ylipäänsä Urrila kaipaa asiasta vielä tarkempaa tutkimusta.

STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà kiinnitti huomiota puolestaan siihen, kuinka paljon Suomi on laahannut asiassa Saksaa ja Ruotsia perässä.

Saksassa hallintoedustus toteutui jo 1910-luvulla ja Ruotsissakin 1970-luvulla. Suomessa liikkeelle päästiin vasta 1990-luvulla.

– Ehkä se selittää sitä, että olemme aika takamatkalla kehityksessä. Meillä sitä on implementoitukin paljon varovaisemmin kuin Saksassa ja Ruotsissa.

Lainà lisää, että hallintoedustuksen alarajan lisäksi pitää huomioida, kuinka henkilöstön tosiasialliset vaikutusmahdollisuudet on turvattu.

– Esimerkiksi tällä hallituskaudella Orpon hallitus on pienentänyt henkilöstön vaikutusmahdollisuuksia aika monessakin asiassa.

Hallintoedustusta koskevilla muutoksilla tilannetta voisi hänenkin mukaansa kuitenkin tasapainottaa.