Kun kesällä 2023 hallituksen avainministerit joutuivat tekemään julkisesti tiliä takavuosien rasistisista puheistaan ja vitsailuistaan, perussuomalaistenkin puoluejohdon ilmeet olivat tiedotustilaisuuksissa aika vakavia.

Hallitusyhteistyötä oli tuolloin takana vasta muutama kuukausi, eikä puolue voinut olla vielä varma siitä miten järeisiin kurinpitotoimiin Petteri Orpo kaiken paljastuneen jälkeen ryhtyisi.

Olivathan ilmitulleet käytöskukkaset sellaisia, jotka kavahduttivat sivistysporvaristoakin. Puheenjohtaja Riikka Purra joutui seisomaan pääministerin vieressä ja pahoittelemaan somepostauksiaan silminnähden nöyrtyneenä.

Nöyryys on poissa: Riikka Purrakin voi hymysuin irvailla hallituksen “DEI” -rasismikoulutuksille televisiolähetyksissä – koska pääministeriä ei tarvitse pelätä, ei edes kunnioittaa.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän lyyrikko Mauri Peltokangas pani viikonloppuna vielä paremmaksi, ja toisti somessa vanhaa käräjilläkin käynyttä mietelmäänsä vuohipaimenista, kameleista ja Mogadishun murteesta. Tarkoitus oli varmaan samaa kuin aiemminkin: heittää sisäpiiriläppää omille ja provosoida muita pöyristymään rasistisiksi tulkittavista mielikuvista.

Tuskin tämäkään oli viimeinen kerta, kun hallituskumppani ehdoin tahdoin hieroo pahalta haisevaa rasismirättiä pääministerin naamaan. Perussuomalaisilla on tarve innostaa rivikannattajiaan, ja maahanmuuttajille möliseminen on aina ollut siihen helpoin tapa.

PÄÄMINISTERIN lammasmaisuus näissä arvo- ja arvovaltakysymyksissä on hämmästyttänyt jopa perussuomalaisia itseään.

Hallituksen vetäjänä hänellä olisi kaikki keinot ja mahdollisuudet jyrähtää, jos joku hallituskumppaneista lällättelee kokoomuslaisillekin tärkeitä perusarvoja vastaan.

Rajanveto ei tarkoita hallituksesta ulos heittämistä, vaan selkeää kaapin paikan näyttämistä ja käytöstapojen opettamista omahyväisesti käyttäytyville työtovereille.

Koska persujen gallupsuosiokin alkaa painua uhkaavasti jo lähemmäs keskustan lukemia, luulisi että puolueella ei enää olisi varaa porsastella hallituksessa kokoaan suurempana sanelijana.

RASISMIN vähättelystä on nimittäin aika pieni matka epäreilun kohtelun ja suoranaisen sorsimisen hyväksymiseen, eikä meillä olisi Suomessa tällaisiin mielikuviin varaa.

Jo nyt Suomen kansainvälinen houkuttelevuus on saanut kolhuja hallituksen aikeista muuttaa ulkomaalaisen työvoiman maastaheittoehtoja.

Hallituskumppanien osoittama ylenkatse ja vähättely ei ole pelkkää pääministerin arvovallan tietoista loukkaamista.

Paljon vakavampaa on, jos se kertoo näiden keskeisten poliitikkojen haluttomuudesta havaita yhteiskunnassa nousevia pimeitä virtauksia.

Samat poliitikot jotka nyt todistavat, ettei Suomessa ole rakenteellista rasismia, ovat vakuuttaneet ettei täällä ole väkivaltaista äärioikeistoakaan.

Jostain ne maakunnista paljastuneet satanisti-uusnatsit tai romaniasiakkaille porttikieltoja antavat ravintoloitsijat kuitenkin tulevat – vaikkei niitä yhdessä hallituspuolueessa haluta nähdäkään.

Kukaan ei kaipaa hallitukselle mikromanageroivaa ja yksittäisiin somemölinöihin tarttuvaa johtajaa, mutta sopimattomalle ja toistuvasti arvottomalle poliittiselle käytökselle pääministerin pitää osata vetää rajat.