Työministeri Jari Lindströmin (sin.) mukaan hankkeessa on hyvä verkosto, jota kautta pystytään jalkauttamaan ratkaisuvaihtoehtoja työpaikoille. Ratkaisuissa täytyy kuitenkin huomioida toimialakohtaiset ja työpaikkakohtaiset erot.

– Tavallaan yksi hattu ei sovi kaikille, vaan silloin pitäisi miettiä, miten näitä ongelmia voitaisiin ratkaista työpaikkatasolla.

Lindströmin mukaan ministereiden ja työmarkkinajärjestöjen keskusteluissa arvioitiin tänään, että työpaikkojen seksuaalinen häirintä on ennen kaikkea asenneongelma.

Keskusteluissa kiinnitettiin huomiota muun muassa siihen, ettei asioita nykyisin aina uskalleta viedä eteenpäin, vaikka ongelmia olisikin.

Perhe- ja peruspalveluministeri Anneli Saarikko (kesk.) kertoi, että keskusteluissa pohdittiin myös, pitäisikö verbaalinen häirintä kieltää rikoslaissa. Päähenki keskustelussa oli, ettei asiaa voi ratkaista lainsäädännöllä, vaan pikemmin informaatiolla ja työpaikkojen sopimiskulttuurin kautta.

Saarikko kertoi, että konkreettisia ehdotuksia tehtiin muun muassa huoneentauluista ja häirintäyhdyshenkilöistä.

– Tämä palaa sellaisiin sydämen sivistyksen teemoihin, mitä ei ihan sellaisenaan sana sanasta voi lakiin kirjoittaa. Plus täydennettynä sillä, että tämän ääressä ollaan myös sen inhimillisen tosiasian kanssa tekemisissä, että se, minkä kokee häirinnäksi, toinen ei välttämättä koe.

Saarikon mukaan seksuaalinen häirintä otetaan lisäksi erityiseksi tarkasteluteemaksi hallituksen tasa-arvosuunnitelman puoliväliraportissa. Hallituksen on tarkoitus tehdä puolivälitarkistus tasa-arvosuunnitelman toteutumasta tammikuussa.

Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila (sin.) sanoi, että työturvallisuuslaki velvoittaa työnantajan huolehtimaan työntekijän turvallisuudesta ja terveydestä.

– Siihen liittyviä työkaluja on olemassa, Mattila muistutti.

STT–LIISA KUJALA