Suomessa jääkärit osallistuivat kevään 1918 taisteluihin pääosin valkoisten puolella ja heidän panostaan sisällissodan lopputuloksessa on pidetty merkittävänä.

Lauantaina Vaasassa laskettiin seppeleitä, järjestettiin Puolustusvoimien sotilasparaati sekä vietettiin pääjuhlaa, jonka kunniavieras oli eduskunnan puhemies Paula Risikko. Lisäksi juhlassa puhui muun muassa puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.).

Juhlallisuuksiin osallistui myös Saksan asevoimien soittokunta. Sunnuntaina ohjelmassa oli vielä muun muassa jumalanpalvelus. Juhlia oli eri lähteiden mukaan seuraamassa joitain tuhansia ihmisiä.

– Jääkärijuhlat osoittivat, mitä tapahtuu, jos Yle paisuu ja markkinaehtoinen media kuihtuu. Suomen eri osien näkemykset kiinnostavat Helsingissä usein vain vähän, jos lainkaan. Vapailla markkinoilla tyytymätön asiakas äänestää lompakollaan, jos tuote ei miellytä. Ylen kohdalla tämä ei valitettavasti ole mahdollista. Siitä pitää huolen Yle-vero, hän muun muassa luonnehtii.

– Ehdin jo huokaista, että politikointi 100 vuoden takaisilla tapahtumilla on loppunut. Toivottavasti näin on, ja myös sisällissodan voittajasta voidaan kertoa suomalaisille, hän jatkaa.

Myös pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) kansliapäällikkönä toiminut yhteiskuntatieteiden tohtori Risto Volanen kiinnitti blogissaan sunnuntaina huomiota aiheeseen. Hänen mukaansa lauantaista ”Viron itsenäisyysjulistusta korostanutta ja Suomen jääkäreiden paluutapahtumaa piilotellutta suomalaista mediaa ei voi juuri syyttää johdonmukaisuudesta.”

Poliittisen historian professori emeritus Seppo Hentilä toteaa Demokraatille maanantaina, että jääkäreiden paluujuhlan viettäminen on perusteltua.

– Itse tapahtuma oli sodan ratkaisun lopputuloksen kannalta aivan keskeinen. Ilman jääkäreitä valkoisen puolen sotiminen olisi ollut heikompaa. Kun asiaa arvioi Suomen historian kannalta ilman asennoitumista mihinkään suuntaan, niin päivän huomioiminen on ihan paikallaan.

Professori emeritus ei kuitenkaan ymmärrä julkisuudessa esitettyjä huomioita siitä, että esimerkiksi Yle olisi huomioinut tapahtumaa liian vähän politikoidakseen.

– Jos katsahtaa jonkin matkaa historiassa taaksepäin, niin kukahan näillä asioilla on politikoinut, Hentilä hymähtää.

– Tulkitsen ennemmin sen politikointina, että aiheessa nyt vedotaan politikointiin, hän jatkaa.

Hentilä huomauttaa, että valtakunnallisessa mediassa on hänen mukaansa huomioitu sadan vuoden takaisia tapahtumia kunnioittaen kaikkia osapuolia. Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi eilen laajan artikkelin jääkärien paluusta, karttoineen päivineen, Hentilä nostaa esiin.

Yleisesti ottaen historiallisia tapahtumia uutisoidessa ollaan Hentilän arvion mukaan päästy vaiheeseen, jossa politikoinnin määrä on selvästi vähentynyt.

Kaikissa tapahtumissa näin ei kuitenkaan välttämättä aina ole. Useimpien tilaisuuksien taustalla on perinneyhdistyksiä, joita ei voi täysin kutsua pyrkimyksiltään neutraaleiksi.

– Esimerkiksi Vapaussodan Perinneliitto on valkoisen Suomen aatteen jatkaja. Heidän tehtävänsä on vaalia vapaussodan perinnettä, joka edustaa tietyn historiakäsityksen vaalimista. Jos joku tällaiseen perinneyhdistykseen kuuluu, niin kyllä se on poliittinen kannanotto, Hentilä perustelee.

– Jos joku esimerkiksi käyttää käsitettä vapaussota, kyllä hän lausuu silloin aika paljon omasta poliittisesta kannastaan.

S/S Arcturus, jolla jääkärit saapuivat Vaasaan. Etualalla oikealla mahdollisesti laivan kapteeni. Kuva: Erkki Räikkönen / Museovirasto

Tämä on nähtävissä yhä myös esimerkiksi jääkärien paluuta muisteltaessa. Aihetta käsiteltäessä harvemmin nousee esiin, että kaikki Saksassa koulutuksessa olleet jääkärit eivät olleet niin uskollisia valkoiselle puolelle kuin on esitetty.

Hentilä muistuttaa, että jääkäreiden ollessa Saksassa syntyi pataljoonan sisällä myös oppositiota. Kun jääkärit vapautettiin keisarillisen Saksan armeijan palveluksesta ja Suomeen lähtevien tuli vannoa uskollisuuden vala Suomen hallitukselle, toteutettiin Hentilän mukaan myös poliittista karsintaa. Vain uskollisuuden valan vannoneet jääkärit nousivat Liepājassa laivaan kohti Suomea.

– Noin 400 jääkäriltä, joita ei pidetty luotettavina, ei otettu valaa Suomen hallitukselle. Heistä osa oli myös punajääkäreitä, mutta joukossa oli lisäksi rettelöitsijöitä ja juopottelijoita, Hentilä kuvailee.

Saksassa koulutettujen ja itärintamalla taistelleiden jääkäreiden joukossa oli kymmeniä sellaisia henkilöitä, jotka hankkiutuivat myöhemmin Neuvosto-Venäjälle. Osa heistä kävi jopa myöhemmin punaupseerikoulun.

– Suomen kommunistiseen puolueeseenkin liittyneitä jääkäreitä oli kolmattakymmentä. Valkoisen Suomen historiassa näistä oppositiojääkäreistä on vaiettu. Jääkärijoukon kokonaisuudesta on esitetty kaunisteltua kuvaa.