Ylen Viimeinen sana -ohjelmassa toimittaja Olli Seuri tenttasi kokoomuksen eduskuntavaaliehdokasta, toimittaja Susanne Päivärintaa, demareiden liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakkaa ja Helsingin Sanomien politiikan toimittajaa Marko Junkkaria aiheesta politiikan yhdistäminen toimittajan työhön.

Tai kuten Yle aiheen otsikoi: tahraako toimittaja journalismin maineen, kun lähtee politiikkaan?

Se on teema, joka saa helposti vereni kiehumaan.

Viimeisen sanan keskustelussa kaikki osallistujat olivat yhtä mieltä siitä, että olisi vaikea ajatella, että puoluepoliittisesti aktiivinen ihminen toimisi samaan aikaan (tai kovin pian poliittisen uran jälkeen) politiikan toimittajana.

Ylen studiopöydän äärellä Marko Junkkari totesi, että ei näkisi ongelmaa siinä, jos Timo Harakka jatkossa kirjoittaisi vaikkapa ruokablogia. Minusta tähän heittoon tiivistyy paljon niistä asenteista, joita suomalaisessa mediassa politiikkaan lähteneisiin kohdistuu.

Monen mielestä politiikkaan sekaantunut toimittaja todellakin kelpaa lähinnä lifestyle-bloggariksi. Itse taas ajattelen, että politiikassa toimiminen tuo asiantuntemusta, jota kyllä voisi käyttää toimituksissa, jos vain ammattikuntana kykenisimme myöntämään pari muuta tosiasiaa.

ON nimittäin niin, että jokainen toimittaja on ihminen. Jokaisella ihmisellä on arvomaailma, ja sen pohjalta teemme työtämme, halusimme tai emme. Objektiivisuus on ihanne, mutta kukaan meistä ei siihen täysin pääse. Se on mahdotonta aivan kaikille toimittajille.

Siksi ratkaisu, jossa politiikkaan mukaan lähteneet toimittajat leimataan kelvottomiksi työhönsä, ei oikeasti ole mikään ratkaisu journalismin objektiivisuuteen. Ratkaisu sen sijaan voisi olla se, että toimittajat olisivat nykyistä avoimempia omista arvoistaan ja kannoistaan. Se tarjoaisi yleisölle nykyistä paremmat mahdollisuudet arvioida juttuihin vaikuttaneita näkemyksiä ja mielipiteitä.

NE, jotka ajattelevat politiikan tahraavan toimittajan, perustelevat kantaansa usein sanomalla, että ”yleisö alkaisi epäillä toimittajan vaikuttimia jokaisen jutun äärellä”. Mutta niinhän yleisön kuuluukin! Jokaikistä sanaa, jonka media ulos tuuttaa. Sitä kutsutaan mediakriittisyydeksi.

Objektiivisuuden ihanteeseen pääsyä ei edistä arvojen tai poliittisten mielipiteiden kieltäminen tai piilottelu. Sitä sen sijaan edistäisi avoimuus.

Aloitan itsestäni: Hei, olen Meri, toimittaja ja vasemmistolainen. Ajattelen, että elämme aikoja, joina kenelläkään ei ole varaa olla epäpoliittinen – ei edes toimittajilla.

Ja siksi toivon, että media-ala viimein kävisi tämän keskustelun perusteellisesti.