Palestiina-asiassa yhdistynyt ulko- ja identiteettipolitiikka on ajanut tänä syksynä hallituksen saamattomuuden suohon – ja jumittanut päätöksenteon.

Simo Alastalo

Demokraatti

Petteri Orpon (kok) hallitusta on alusta saakka leimannut voimakas kaksijakoisuus.

Samalla, kun hallitus on kyennyt melko pitkälle vietyyn yhtenäisyyteen esimerkiksi talous-, työmarkkina- ja puolustuspolitiikassa, se on kompuroinut Suomen välittömän turvallisuuden kannalta kauemmissa, enemmän imagollisissa ulkopolitiikan kysymyksissä.

Orpon hallitus on tsempannut ja puhunut yhdellä äänellä Venäjään, Yhdysvaltoihin ja Ukrainaan liittyvistä asioista.

Kompastelua tulee Israelista ja Palestiinasta, erityisesti käynnissä olevasta Gazan sodasta keskusteltaessa. Hallitusta jakaa suhtautuminen Palestiinan valtion tunnustamiseen.

Jostain syystä hallituspuolueet haluavat myös vähän väliä kertoa erimielisyydestään julkisesti.

KEHITYSYHTEISTYÖ- ja ulkomaankauppaministeri Ville Tavio (ps.) toisti maanantaina suurlähettiläskokouksessa asiat, joista hallitus on Gazan kriisissä yksimielinen.

Lisää aiheesta

Stubb Gazan tilanteesta: ”Ei vain humanitaarinen katastrofi vaan ihmiskunnan epäonnistuminen”

Gazan lasten hoitoontuonti repii taas hallitusrivejä

Listalle nousivat kahden valtion mallin tavoittelu, Gazan humanitaarisen tuen jatkaminen, Hamasin tuomitseminen ja vaatimus Hamasin ottamien israelilaisten panttivankien vapauttamisesta.

Yhteisestä lähtökohdasta versovat myös erot.

Kahden valtion mallia ei voi olla ilman kahta valtiota, joten jossakin vaiheessa Palestiina pitäisi tunnustaa, mikäli mallista halutaan pitää kiinni.

Missä vaiheessa näin tehdään, siitä perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit ovat kokoomuksen, RKP:n ja tasavallan presidentin kanssa eri linjoilla.

KOKOOMUKSEN on tulkittu olevan Palestiina-asiassa perussuomalaisten ja kristillisten vankina. Pääministeri on tulkinnan kiistänyt.

Samalla hänellä tuntuu olevan tarve saada edes yksi gazalaisten asiaa edistävä päätös läpi hallituksesta, humanitaarisen tuen lisäksi.

Sunnuntaina Orpo nosti Ylen pääministerin haastattelutunnilla esiin Gazan lasten hoitamisen Suomessa. Asiaa on useita kertoja ja painokkaasti vaadittu oppositiosta. Ehkä kokoomuskin on saanut painetta liberaaleimmilta kannattajiltaan.

Maanantaina Orpo kertoi pyytäneensä ministeriöitä selvittämään, olisiko potilaiden Suomessa hoitaminen mahdollista ja järkevää.

Perussuomalaiset ministerit ovat jo selvittämättä todenneet, että ei olisi. Perussuomalaisille jokainen kokoomuslainen älähdys tuntuu olevan profiloitumisen paikka.

Maanantaina myös ministeri Tavio piti epärealistisena, että sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö päätyisivät Gazan lasten Suomeen siirtoa kannattamaan.

Sisäministeri Mari Rantanen (ps.) on puhunut asiayhteydessä haihattelusta ja hyvesignaloinnista, sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) on kannattanut lasten hoitamista paikan päällä Gazassa.

IDENTITEETTIPOLITIIKKA sotkee ja yksinkertaistaa Tavionkin mielestä keskustelua Gazasta, näin hän pohti maanantain tiedotustilaisuudessaan.

Poikkeuksellisesti Tavio ei syyttänyt vain Palestiinan asiaa ajavaa vasemmistoa tästä. Hän piti mahdollisena, että pro-Israel leirissäkin olisi otettu vaikutteita Yhdysvalloista.

Suoraan kysymykseen hallituksen julkisen riitelyn identiteettipoliittisista ulottuvuuksista Tavio vastasi kierrellen. Hän korosti olevansa keskitien kulkija.

Ulkopoliittiset riidat ovat Suomessa edelleen harvinaisia. Jos takavuosina poliitikko saattoi saada potkut väärästä sanasta, nyt hedelmätöntä riitaa voi jatkaa valtiojohdossa kuukausia.

[Eikä rumastakaan hallituskumppanin haukkumisesta tule sanktioita. Perussuomalaisten nuorisojärjestö löi Orpoa vyön alle väittämällä tiedotteessaan, että Gazan uhrien hoitaminen täällä johtuu halusta rahoittaa ”partalapsia”.]

JULKINEN PINGIS Palestiinan ympärillä luultavasti jatkuu hallituksessa.

Jos kokoomus ei mitään läpi saakaan, Israelin toimia moitiskelevilla lausunnoillaan puolue muistuttaa äänestäjiä halukkuudestaan tehdä jotakin. Samalla se tulee todenneeksi yhä uudelleen oman kyvyttömyytensä.

Harvoin Suomen pääministeri tai tasavallan presidentti ovat joutuneet tyytymään näin hurskaiden ulkopoliittisten toiveiden esittämiseen.