CDU menetti EU-vaaleissa liittovaltiotasolla viisi ja SPD yksitoista prosenttiyksikköä äänistään. Vihreät puolestaan kasvattivat osuuttaan kymmenellä ja AfD neljällä prosenttiyksiköllä.

Entisen DDR:n alueella voittaja oli AfD, kun taas SPD ja CDU menettivät äänistään 5–10 prosenttiyksikköä.

Maapäivävaaleihin valmistautuvissa Saksissa ja Brandenburgissa AfD nousi 25 ja 20 prosenteillaan suurimmaksi ja Thüringenissä 22 prosentilla toiseksi suurimmaksi puolueeksi heti CDU:n jälkeen.

Huonot uutiset SPD:lle ja CDU:lle eivät loppuneet tähän. Molemmille tuli takkiin myös yhdeksässä osavaltioissa käydyissä kunnallisvaaleissa erityisesti entisen Itä-Saksan alueella. AfD sen sijaan nousi ennakkotietojen mukaan monissa idän kunnissa ykköseksi.

Saksan sisäpoliittisessa ilmastossa on havaittavissa kasvavaa levottomuutta. Angela Merkeliin ja demarien ikuisiin riitoihin aletaan kyllästyä. Vihreä ja ilmasto ovat nyt in.

Pysähtyneisyyden, epätietoisuuden ja päättämättömyyden tila näyttää ärsyttävän ja jopa pelottavan kansalaisia. Yhä useampi kysyy, mitä tästä vielä seuraakaan. Kuka maksaa laskut. Miten käy eläkkeiden. Onko sähköön enää varaa. Saako omalla autolla pian enää ajaa. Kestääkö maa lisää siirtolaisia.

CDU:ssa arvuutellaan avoimesti, milloin EU-vaalikampanjan aikana piilossa pysytellyt liittokansleri Merkel tekee tilaa puoleen puheenjohtajalle Annegret Kramp-Karrenbauerille.

SPD:ssä tilanne on muuttumassa vieläkin sekavammaksi. Syytä tappiokierteestä ollaan sysäämässä puolueen puheenjohtajalle Andrea Nahlesille. Hänen niskaansa puhaltaa myös demarinuorten energinen puheenjohtaja Kevin Kühnert, joka pitää SPD:n hallituskoalitiota CDU:n kanssa suurena virheenä. Hänen suosikkihallituksensa väri on punapunavihreä. Samaa mieltä on myös kasvava osa jäsenistöä.

SPD:n alamäkeä on pohjustanut ja vauhdittanut myös viime vuosien äkkikäänteitä sisältänyt puheenjohtajarumba. Entisen Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin valinta ennen 2017 liittopäivävaaleja SPD:n liittokansleriehdokkaaksi ja sittemmin lyhyeksi aikaa puolueen puheenjohtajaksi osoittautui kohtalokkaaksi virheeksi sekä puolueväen että suuren yleisön silmissä.

Tilanteen vakavuudesta ja sekavuudesta SPD:n sisällä kielii, että puheenjohtaja Nahles haluaa mittauttaa ensi viikolla luottamuksensa liittopäiväryhmän johtajana.

Normaalisti ryhmäjohtajasta ei äänestetä kesken istuntokauden. Nahles haluaa omien sanojensa mukaan nyt kuitenkin putsata tappioiden paksuntamaa ilmaa ja panna pisteen henkilöspekuloinnille ennen syksyn maapäivävaalikampanjoita.

Saksan politiikassa vierastetaan historiallisista syistä ääriä, ja siksi keskustassa on tunkua.

CDU on asemoitunut Merkelin johdolla entistä tiukemmin keskustaan ja liukunut sieltä edelleen perinteiselle demarien tontille. Kilpailu hyvin menestyneiden vihreiden kanssa saattaa vauhdittaa tätä kehitystä Koveneva mittelö vihreiden kanssa ei jätä myöskään demareille muuta mahdollisuutta kuin ”vihertyä” ja vasemmistolaistua, ovathan vihreät Saksassa selkeästi vasemmistolainen puolue.

Ahtaus keskustassa on muuttumassa tungokseksi vihreässä vasemmistossa. Arveluttavampi puoli asiassa on, että perinteiset saksalaiset kansanpuolueet SPD ja CDU näyttävät jättävän politiikan oikean laidan vapaaehtoisesti AfD:lle.

Ennakoivaa näyttöä tästä on liittopäivillä, jossa kaikki muut puolueet vastustavat kansanrintaman tapaan AfD:tä riippumatta asiasta. Ilmastopolitiikka vahvistaa jakoa entisestään.

Jos CDU:lla ei ole rohkeutta oikeistolaistua ja SPD:llä vasemmistolaistua, niin AfD on jäämässä näillä näkymin Saksassa maan ainoaksi konservatiiviseksi ja oikeistolaiseksi puolueeksi.

Näyttö ja kuitti asiasta saadaan viimeistään syksyllä Brandenburgin, Saksin ja Thüringenin maapäivävaaleissa.