– Tosiasia on, että ilmastotavoitteita joudutaan tiukentamaan, jotta Pariisin sopimuksen tavoite voi toteutua, ja maapallo säilyisi elinkelpoisena tuleville sukupolville, Myller toteaa.

Pariisin ilmastosopimuksessa sovittiin, että maapallon lämpötilan nousu pysäytetään lähelle 1.5 C astetta. Eduskunta kävi tänään aiheesta keskustelun valtioneuvoston suunnitelman pohjalta. Suunnitelmassa pohdittiin keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikkaa vuoteen 2030.

– Ilmastotavoitteisiin pääseminen vaatii, että toimien on oltava monipuolisia ja tavoitetason huomattavasti nykyistä korkeampi. Pariisin ilmastosopimus on kriittisen tärkeä askel, jonka sitoumusten täyttäminen vaatii kaikilta enemmän. Nyt etenemme pikkuaskelin, kun pitäisi olla jo täydessä juoksuvauhdissa, Myller vertaa.

Hän korostaa, että uudessa kansainvälisessä tilanteessa EU:n on otettava johtajuus globaalissa ilmastopolitiikassa.

Myller näkee, että Suomen tulee nähdä ilmastotavoitteiden saavuttaminen mahdollisuutena. Hyvin koulutettuna ja osaamiseen panostavana kansakuntana Suomi hyötyy hänen mukaansa  välttämättömyydestä panostaa uuteen ilmastomyönteiseen teknologiaan ja palveluihin.

– Tarvitaan laaja muutos kohti ympäristöystävällistä yhdyskuntarakennetta, kokonaan uutta lähestymistapaa tuotantoon, kuluttamiseen ja liikkumiseen. Lisäksi tarvitaan kulttuurista muutosta kohti vähemmän aineellisia hyödykkeitä kuluttavaa elämäntapaa.

– Suomessa yksi keskeinen väline ilmastotavoitteiden saavuttamiseen on biotalous. Satsaus biopolttoaineisiin on kuitenkin nähtävä vain siirtymäkauden ratkaisuna, ja siirtyminen kestävämpiin ratkaisuihin on aloitettava nyt, hän korostaa.

Myller on koonnut ilmastokymppi-listaan keskeisiä askeleita ilmaston muutoksen pysäyttämiseksi ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Lista on kokonaisuudessaan alla:

1. Pariisin ilmastosopimuksen tavoiteisiin pääsemiseksi EU:lla oltava valmius nostaa nopeallakin aikataululla päästövähennystavoitteitaan. EU:n on myös otettava entistä selvemmin globaalin ilmastopolitiikan suunnannäyttäjän rooli.

2. Suomen on oltava EU:ssa aktiivinen toimija. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen on Suomelle mahdollisuus, ei uhka. Hyvin koulutettuna ja osaamiseen panostavana kansakuntana hyödymme välttämättömyydestä panostaa uuteen, ilmastomyötäiseen teknologiaan ja palveluihin. Tarvitaan kokonaan uutta lähestymistapaa tuotantoon, kuluttamiseen ja liikkumiseen.

3. Tavoitteet ovat kovat. Pariisissa sovittiin, että kehittyneet teollisuusmaat vähentävät hiilidioksidia 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja 80-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Jo nyt tiedetään, että tämä ei tule riittämään, jos ilmaston lämpeneminen halutaan pysäyttää lähelle 1.5 C astetta. Tarvitaan huomattavasti enemmän, jotta maapallo pysyy elinkelpoisena myös tuleville polville.

4. Suomessa keskeinen väline tavoitteiden saavuttamisen on biotalous ja biopolttoaineet. Liikenteessä biopolttoaineet on nähtävä siirtymäkauden ratkaisuna. Biopolttoaineiden tuotannon lisäys heikentää hiilinielua ja luonnon monimuotoisuutta. Pidemmällä aikavälillä arvokasta luonnonvaraamme, metsiä, onkin käytettävä kestävämmin, pitkäikäisiin tuotteisiin ja puurakentamiseen. Siirtyminen kestävämpiin ratkaisuihin, myös liikenteen osalta, on aloitettava nyt.

5. Kaupungit ja kunnat tekevät merkittäviä päätöksiä, joilla on vaikutuksia ilmaston lämpenemiseen. Yhdyskuntarakenteen on tuettava vähäpäästöistä liikkumista kuten joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä. Digitaalisuuteen perustuvia liikennepalveluja on kehitettävä sekä kaupunkien sisäiseen liikenteeseen että turvaamaan maaseudun palvelut.

6. Julkisiin hankintoihin käytetään Suomessa 35 miljardia euroa, tämä on 16 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämän summan ohjaamisella ilmastomyönteisiin hankintoihin voidaan merkittävästi vaikuttaa uusien innovaatioiden läpimurtoihin. Julkisen sektorin hankintaosaamista on parannettava, jotta mahdollisuudet osataan käyttää tehokkaasti.

7. Raideliikennettä on kehitettävä. Toimivat ja nopeat ratayhteydet koko maan runkoverkoksi ja niihin nojaavat yhteydet kaupunkien välille ja sisäiseen liikenteeseen.

8. Kulutuksen ilmastovaikutuksista 1/4 syntyy ruuasta. Hävikkiä syntyy niin alkutuotannossa, teollisuudessa, kaupassa kuin kotitalouksissa. Hävikkiä on pystyttävä vähentämään kaikissa vaiheissa. Aivan ensiksi toimiin on ryhdyttävä julkisissa ruokahankinnoissa.

9. Yritys- ja muilla valtiontuilla on ohjattava tuotantoa ja kulutusta ilmastoystävälliseksi. Kaikessa lainsäädännössä on huomioitava toiminnan vaikutukset ilmaston lämpenemiseen.

10. Kestävä kehitys, ympäristön, työllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vaateet on sisällytettävä kaikkeen toimintaan.