Samanlaista tasapainoilua Putin toteutti jo aikoinaan Pietarissa toimiessaan pormestarin hallinnossa. Silloin ryhmät olivat rikollisjengejä, Venäjän mafiaa.

Nyt kilpailevia ryhmiä eri tavoitteineen ovat turvallisuuspalvelut, asevoimat, oligarkit ja yhteiskunnan toimivuutta ylläpitävät teknokraatit. Merkkejä näiden väljien ryhmittymien välisistä ja sisäisistä kiistoista on ollut viime aikoina enemmän.

Näyttää myös siltä, että 1990-lukulainen tapa hoitaa kiistoja murhilla on palannut takaisin. Pomolla ei ole nyt aikaa eikä energiaa pitää kurissa autoritaariseen yhteiskuntajärjestelmään kuuluvaa kovaotteista kilpailua vallasta ja resursseista.

ITÄMEREN kaasuputkien räjäytys voi osaltaan liittyä myös näihin jännitteisiin. Tuhoamalla putket Putin varmisti sen, että kenelläkään ei ole mahdollisuutta hänen seuraajanaan luvata lännelle kaasuhanoja nopeasti auki.

Tämä ei tarkoita, etteikö jännite kansalaisten ja hallinnon kesken kasvaisi koko ajan.
Vaikka julkisia mielenosoituksia ei juuri ole, satojen tuhansien ihmisten pakeneminen maasta kertoo paljon.

Sortotoimet ovat estäneet näkyvät mielenilmaukset, mutta esimerkiksi palavat värväystoimistot ja ukrainalaisten pakolaisten auttaminen länteen kertovat Putinin vastaisen opposition olemassaolosta.

Vastoin odotuksia Venäjä ei tähän asti ole itse estänyt kansalaistensa lähtöä maasta. Taustalla lienee ajatus. että haluttomien ihmisten päästäminen maanpakoon vähentää omalla tavallaan sisäisiä jännitteitä.

KREML OLI PITKÄÄN keskittänyt valtaa itselleen alueilta, mutta ensin koronanhoito ja nyt liikekannallepano on kuitenkin siirretty aluehallinnon vastuulle.

Putinin yritys pysyä kaukana ikäviksi koetuista asioista luo jännitteitä alueiden valtaeliitin ja Moskovan välille.

Keskushallinnon ote alueisiin tulee heikkenemään myös maan sisäisen logistiikan vaikeutuessa. Lentokoneet ja junat kärsivät koko ajan enemmän pakotteiden alaisten varaosien puutteesta.

Kun alueet pakotetaan tulemaan toimeen yhä enemmän omillaan, se johtaa yhä suurempaan itsekkyyteen resurssien jakamisessa ja lisääntyviin jännitteisiin Moskovan kanssa.

KURIN höltymisen kehitys on nähtävissä myös Venäjän naapurustossa. Azerbaidžan hyökkäsi Armenian kimppuun. Tadžikistanin ja Kirgisian rajakiistat ovat johtaneet laukaustenvaihtoihin.

Vaikka Putinia on tämän vuoden aikana suostunut tapaamaan vain harva, edes Venäjään suotuisasti suhtautuva valtiojohtaja, nyt itse aina muita odotuttanut Putin on saanut maistaa omaa lääkettään.

Onpa hän joutunut kuuntelemaan kansainvälisissä kokouksissa pienen ja köyhän naapurimaan presidentin ripitystäkin.

ARVOSTETTU Venäjä-asiantuntija Mark Galeotti on kuvannut Putinin Venäjän johtamismallia adhoc-kratiaksi. Tällä hän tarkoittaa sitä, että Kreml tekee päätöksiään lähinnä reagoiden eteen tuleviin asioihin, ilman suunnitelmia ja strategioita.

Ikäviä päätöksiä lykätään ja ne tehdään puolinaisesti. Kuvaavaa on, että sotamenestyksen kannalta ihan liian myöhään tehty liikekannallepano oli sekin osittainen, samoin kuin sotatilalain voimaantulo.

Kummassakin tapauksessa poliittiset syyt estivät tehokkaamman päätöksen tekemisen.

Jännitteiden lisääntyessä ja vaadittavien ratkaisujen vaikeutuessa Putinin hallinnon toimintalinjana näyttää olevan yhä selvemmin sinnittely.

Krimin valtauksen jälkeen tällainen peräänantamattomuus toimi ja Venäjä käytännössä pääsi pois nurkasta. Nyt sieltä pääseminen on paljon hankalampaa. Silti Kreml laskenee energiakriisin, inflaation, hallintojen vaihtumisen vaaleissa ja muiden vastaavien tapahtumien vähentävän demokraattisten maiden painetta sitä kohtaan.

Näyttää kuitenkin siltä, että Putin saa nyt yhä huonommin pidettyä kurissa valtapiiriään. Vaikka mikään yksittäinen voima ei ole riittävän voimakas, eikä monesti edes halukas kaatamaan Putinin valtaa, kasvavat jännitteet voivat purkautuessaan romahduttaa koko maan.

Purkautuminen lähtee todennäköisesti käyntiin jostain ulkoisesta shokista, joka laittaa ihmiset ja prosessit liikkeelle.

Se voi tapahtua ensi viikolla, ensi vuonna tai ensi vuosikymmenellä. Kuten olen aiemminkin sanonut, Putinin Venäjä on vakaa valtio. Kunnes ei enää ole.