Suomessakin keskustelu keskittyy tällä hetkellä hyvin pitkälle siihen, kuinka kauan demokraattiset maat jaksavat tukea Ukrainaa Venäjää vastaan. Kyse ei ole vain miljardeista, joita vaaditaan joka kuukausi sotilaalliseen ja taloudelliseen apuun, vaan myös pakolaisista huolehtimisesta sekä Venäjän käymän energiasodan korkeasta hinnasta.

Mutta talvi ei ole tulossa vain tänne, se tulee myös Venäjälle.

Venäjän toimia vastaan nousseiden länsimaiden hallitukset voivat muuttaa tukilinjaansa. Tai niiden tilalle voi nousta toisenlaista Venäjä-politiikkaa noudattava hallitus, jos kansalaisten enemmistön tunnot tai vaalitulos sitä edellyttävät.

Venäläisten on kerrottu tukevan sotaa Ukrainassa varsin suurella enemmistöllä. Tosin osa tuesta perustunee siihen, ettei konfliktia edes pidetä sotana, vaan jonkinlaisena poliisioperaationa.

Tätä suhtautumista kuvasi hyvin eräs video, jossa haastattelija kysyi kadulla venäläisiltä, olisivatko he valmiita kuolemaan isänmaansa puolesta.

Vastauksena oli ylväitä vuodatuksia, jossa vakuutettiin tätä valmiutta. Kun haastattelija sitten veti esiin keksityn lomakkeen, jolla voisi ilmoittautua olevansa vapaaehtoinen ensimmäisten joukossa, jos liikekannallepano käynnistyisi, suurisanaiset isänmaan– tai Äiti Venäjän ystävät saivat pikaisesti jalat alleen.

Lomakausi Venäjällä on nyt ohi ja ihmiset palaavat arkeen, miettien miltä tuleva talvi näyttää. Eikä se näytä hyvältä. Moni on jo vetänyt johtopäätöksensä ja lähtenyt länteen.

Muutto pois Venäjältä edellyttää joko merkittäviä varoja tai sellaista ammattiosaamista, jolla on kysyntää. Erityisesti ICT-ammattilaisia on lähtenyt maasta sankoin joukon, arviot vaihtelevat 100-200 000 asiantuntijan välillä.

NÄMÄ LÄHTIJÄT ovat usein juuri heitä, joita kaivattaisiin kipeästi rakentamaan hiilivetyteollisuuden jälkeistä Venäjää. Osaajia ja innovaattoreita, jotka synnyttäisivät uutta Venäjän talouteen.

Samaan aikaan ulkomaiset investoinnit ovat loppuneet ja pakotteet estävät monen erilaisen teknologian tuontia.

Vaikka tilanne purkautuisi huomenna, kansantalouden perustuksiin kaadettu pakotteiden etanadynamiitti lohkoo palasia Venäjän talouskasvusta vielä pitkään.

Vladimir Putinin hallinnon teknokraatit ovat ainakin tähän asti onnistuneet eri keinoin pitämään kansantalouden jaloillaan, vaikka kansantuotteen arvioidaankin putoavan tänä vuonna useita prosenttiyksikköjä sotaa edeltävästä ajasta.

Rupla ei käytännössä ole enää vapaasti vaihdettava valuutta ja valtion tukitoimissa on vahvoja suunnitelmatalouden elementtejä. Tällä hetkellä maassa selvitetään esimerkiksi sitä, miten voitaisiin korvata pakotteisiin loppunutta tuontia venäläisellä tuotannolla.

Valtio päättäisi, mitä jokin teollisuuden sektori tuottaisi, antaisi siihen tukea ja myös tilaisi itsekin näitä korvaavan tuotannon hyödykkeitä.

VENÄJÄLLÄ ON koko ajan monenlaista kasvavaa tyytymättömyyttä, mutta eri tavoilla kuin länsimaissa on ehkä kuviteltu. Lännessä on toiveikkaina odotettu esimerkiksi sodanvastaisen aallon pyyhkäisevän Putinin pois vallasta.

Mitään tällaista suurta yksittäistä liikettä ei kuitenkaan ole nähtävissä, ei vähiten vuosia jatkuneen aidon opposition tukahduttamisen takia.

Kremliä vastaan on käännytty monista syistä: toiset haluavat paremmin johdettua, totaalista sotaa Ukrainassa, toiset rauhaa. Jotkut peräävät demokratiaa, toiset alueiden autonomiaa tai jopa itsenäisyyttä.

Joillekin vastustuksen kohde on äärivanhoillinen valtakulttuuri tai se, että maailma on menossa kiinni venäläisiltä matkailijoilta. Ei-venäläisten kansojen keskuudessa itää myös monenlaisia keskusvallan vastaisia ajatuksia.

Jos kaikki nämä nykytilanteeseen tyytymättömät voimat lähtevät ajamaan asiaansa, horjuu yhteiskunnan vakaus. Näillä voimilla ei kuitenkaan ole tällä hetkellä yhteistä päämäärää tai ne voivat jopa vastustaa toisiaan. 1900-luvun alun vallankumoukset Venäjällä tapahtuivat juuri laaja-alaisen tyytymättömyyden pohjalta.

Juuri nyt Putinin Venäjä on vakaa valtio. Kunnes se ei enää ole.