— Ja erityisesti niiden protesti, jotka eivät ole päässeet osallisiksi etenevän globalisaation hyödyistä. Eron puolesta äänestivät vanhat ja vähän koulutetut, jäämisen puolesta nuoremmat ja paremmin koulutetut. Eroa vastaan äänestivät Lontoo ja monet muut suuret ja kansainväliset kaupungit, eron puolesta Englannin vanhojen ja nyt rappeutuneiden ja työttömyyden runtelemien sydänmaiden ihmiset.

Hänen mukaansa EU ei enää näytä olevan protestin varsinainen kohde.

Vartiainen viittaa verkkosivuillaan The Economist-lehdessä olleeseen kolumniin, joka raportoi kyselyistä, joiden mukaan Brexit-äänet olivat kanavoituneet ”feminismin, sosiaaliberalismin, vihreyden, internetin ja kapitalismin” vastustajilta.

— Tuskinpa Englannin entisten teollisten sydänmaiden pitkäaikaistyöttömät ovat mitenkään kärsineet EU:n väitetystä ”byrokratiasta” ja ”ylisääntelystä”. Päinvastoin, juuri tällaiset alueet ovat hyötyneet EU:n rakennerahastoista.

— Viime vuosikymmenet ovat nostaneet köyhiä keskiluokkaan, mutta  vanhojen rikkaiden maiden sisällä kehitys on ollut ruman näköistä: vain eliitti on pärjännyt hyvin. Branko Milanovicin analyysi osoittaa hyvin, miten voittajia ovat olleet köyhien maiden valtavat väkijoukot sekä rikkaiden maiden pieni eliitti. Rikkaiden maiden köyhät ja alempi keskiluokka on jäänyt osattomaksi, ja tulos näkyy niin Brexit-äänestyksessä kuin Donald Trumpin kannatuksessa.

Vartiainen sanookin nyt, että Suomea uudistaessa on otettava tulonjaon ja oikeudenmukaisuuden näkökohdat äärimmäisen tarkasti huomioon.

— Osmo Soininvaaran ajatuskulkuja myötäillen, tarvitaan ”vasemmistolaista markkinaliberalismia” joka ei tingi tulonjaon oikeudenmukaisuudesta mutta ymmärtää hintamekanismin ja markkinakilpailun tarpeellisuuden.