Ylimääräinen ohjelmanumero nähtiin aamupäivällä, kun Koiviston hautapaikalle tuotiin väliaikainen koruton hautakivi.

Väliaikainen hautakivi koristaa hautaa.

Haudalle oli ilmestynyt lukuisia kukkia jo vajaassa vuorokaudessa hautajaisten jälkeen. Suosituin näytti olevan punainen ruusu. Sellaisen toi myös helsinkiläinen Pirkko Kettunen.

– Mielestäni ne olivat erittäin kauniit ja tyylikkäät ja puheenvuorot olivat hyvin lämpimiä, Kettunen kiitteli.

– Aina olin sutimassa katua, kun hän käveli ohi. Tervehdimme ja vaihdoimme joitakin sanoja aina. Hän oli hyvin helposti lähestyttävä, Pirkko Kettunen muistelee.

– Ja hän oli mies paikallaan presidenttinä.

Kansalaiset hiljentyivät kunnioittamaan presidentin muistoa hänen haudallaan.

Presidentin muistoa kunnioittamaan olivat tulleet Vantaalta myöskin Sirpa ja Jukka Timonen.

– Hän oli hieno mies ja teki paljon hyvää Suomelle, Sirpa Timonen pohtii.

Aviomies Jukka pelasi 1980–1990-luvun taitteessa kaksi lentopallopeliä Mauno Koivistoa vastaan ja vaikuttui kätellessä presidentin isosta kourasta. Viitossarjassa pelannut Maarinkunnan kilpa oli etukäteen asennoitunut voittamaan Sikariportaan mennen tullen, mutta…

– Meitä jännitti niin, että voitimme täpärästi erin 3–2.

Toisessa pelissä nuori naistuomari antoi vähän koppurasormisille sikariportaalaisille anteeksi epäpuhtaitakin kosketuksia, vaikka Timosen joukkue vaati puuttumaan niihin.

– Jossain neljännessä erässä tyttö vihelsi viimein kaksoiskosketuksesta – ja virheen tekijä oli Manu.

Timonen muistaa, kuinka suihkuhuoneessa Koivisto vielä puhkui ”ei se mikään käsittelyvirhe ollut, väärin puhallettu”.

Timosen pariskunta katsoi torstaiset hautajaiset alusta loppuun. Tilaisuus oli heidän mielestään sydämellinen ja koruton, hyvin Koiviston persoonaan istuva.

Sirpa ja Jukka Timonen muistavat presidentti Koiviston hienona miehenä ja presidenttinä.

4-vuotias Nina ja samanikäinen serkku Venla toivat omat kukkansa haudalle. Ninan äiti Susanna Jaskanen toivoo, että tytöille jää jonkinlainen muistikuva tapahtumasta.

Hautajaisten seuraaminen jäi Jaskaselta väliin, koska hän oli niiden aikaan lentokoneessa. Hän koki tärkeäksi tulla haudalle jättämään jäähyväiset ”Suomen demokratian ja EU-jäsenyyden merkkihenkilölle”.

– Koivistolla oli ratkaiseva rooli, että Suomi liittyi Euroopan unioniin, Luxemburgissa EU-virkamiehenä toimiva Jaskanen pohtii.

Yksiin tämänvuotisiin valtiollisiin hautajaisiin hän ehti osallistua. Susanne Jaskasen puoliso on portugalilainen ja perhe vieraili Lissabonissa tämän vuoden alussa, kun Portugalin ex-presidentti Mario Soares, sosialidemokraatti hänkin, haudattiin.

– Halusin kunnioittaa myös hänen muistoaan ja jonotin luostariin jättämään jäähyväiset. Taisin olla harvoja ulkomaalaisia siellä.

Susanna Jaskasen mielestä Koivistolla oli suuri rooli Suomen viemisessä EU:n jäseneksi

Jaskanen pääsi vertaamaan hautajaismenoja katolisessa Portugalissa ja Suomessa.

– Portugalissa kansan mentaliteetti on vähän samanlainen kuin Suomessa: vakavahko ja suuria valtiomiehiä arvostava. Portugalissakaan valtiollisissa hautajaisissa ei ollut mitään turhaa hienostelua vaan seremonia oli koruttoman kaunis.

Jaskanen oli teini-ikäinen, kun Urho Kekkonen kuoli. Hän muistaa, kuinka vanhempien kanssa meni jonossa pari tuntia, ennen kuin perhe pääsi jättämään viimeisen tervehdyksensä presidentille samaiselle Hietaniemen hautausmaalle.

– Ja perinne jatkuu, Susanne Jaskanen toteaa vilkaisten tyttöihin.