Työministeri Arto Satonen (kok.) vetosi keskiviikkona työmarkkinaosapuoliin, että ne kävisivät yhdessä keskustelua kestävän työmarkkinamallin löytämiseksi.

Jos työmarkkinajärjestöt löytävät mallin, joka täyttää hallitusohjelman tavoitteet, ei asiaa tarvitse Satosen mukaan viedä eteenpäin lainsäädäntöteitse. Ay-liike on vastustanut laajalti lakihanketta.

Petteri Orpon (kok.) hallituksen tavoitteena on saada Suomeen vientivetoinen malli, jossa vientialat määrittäisivät palkankorotusten yleisen linjan kaikille aloille.

– Kyllä Satoselle täytyy antaa kiitosta rohkeudesta, vaikka poliitikkojen ei pitäisikään sotkeutua työmarkkinoihin. Mutta jossain määrin pitää hyväksyä kai sekin, että jonkun pitää auttaa yhteisen pöydän ääreen, Niemi-Laine arvioi Demokraatille.

– Siitä lähdetään eteenpäin. Minä uskon, että tästä syntyy tulosta, Niemi-Laine arvioi.

ITSE SEMINAARIN antikaan ei ollut Niemi-Laineen mielestä yhtä tyhjän kanssa. Pääpainona oli se, mitä Suomessa voisi oppia Ruotsin vientimallista. JHL:n puheenjohtaja painottaa, että Ruotsin mallia ei voi kopioida sellaisenaan Suomeen, mutta yhteinen, kansantaloutta tukeva palkkamalli olisi hyvä löytää. Tästä oltiin hänen mukaansa hyvin yksimielisiä.

– Mallissa pitää olla julkista sektoria sekä yksityis- ja julkisrahoitteisia palveluja tukevia elementtejä. Julkinen sektori on hyvin työvoimavaltaista, mutta kärsii tällä hetkellä työvoimapulasta. Veto ja pito pitää saada kuntoon ja se ei onnistu muulla kuin kilpailukykyisillä palkoilla, Niemi-Laine painottaa.

Yksi selkeä ongelma keskusteluissa kävi myös ilmi. Suomesta puuttuu tätä nykyä yhteinen tietopohja, tutkittu data, neuvottelujen pohjaksi.

– Yhteistä tilannekuvaa ei voi syntyä, jos ei ole yhteistä tietoa, johon nojata ja jonka kaikki hyväksyvät, Niemi-Laine huomauttaa.

JHL:n mielestä ehdotus tällaisen tiedonhankintayksikön perustamisesta valtakunnansovittelijan toimistoon olisi hyvä ratkaisu, kun samaan aikaan koko sovittelijajärjestelmä kaipaa remonttia.

– Olisi todella tärkeää, että sovittelija pystyy tekemään ratkaisunsa tutkitun tiedon avulla. Siellä jos jossain pitää se puolueettomuus olla.

Niemi-Laine summaa, että yhteisen tilannekuvan puute on yksi keskeinen epäluottamusta työmarkkinoilla lisäävä tekijä.

LAUSUNTOKIERROS työmarkkinamallista on alkamassa piakkoin, aikaa lausunnoille on 8. helmikuuta asti.

Siinä kysytään, miten tämä Suomen työmarkkinamalli olisi mahdollista luoda ja mitä tarvitaan sen kehittämiseksi. Lisäksi kysytään kannanotto hallitusohjelman kirjaukseen, joka liittyy sovittelijan toimintaedellytysten rajaamiseen.

Kiirettä pitää Niemi-Laineen mukaan.

– Asian ydin on se, että seuraavat sopimusneuvottelut alkavat vuonna 2025 ja on sanottu, että uuden mallin pitäisi olla käytössä seuraavalla neuvottelukierroksella.

Jos työmarkkinaosapuolet eivät pääse sopuun, hallituksen pitäisi jo ensi keväänä saada vientivetoisen työmarkkinamallinsa lainsäädäntöä eteenpäin, hän huomauttaa.

Niemi-Laine pohtii jo sitäkin tilannetta, että työmarkkinamallista säädetään lailla.

– Meille julkiselle sektorille sehän voi olla paras malli. Voimme lähteä kävelemään neuvottelupöydästä, kunnes sovittelulautakunta tekee esityksen. Ja vaikka sovittelija haluaisi meidät luokseen, löytyykö halua, Niemi-Laine kysyy viitaten siihen, että sovittelija ei voisi ylittää vientialojen määrittämää palkankorotusten yleistä linjaa kaikille aloille.

Tällainen malli sieltä voi tulla, hän varoittaa ja se ei olisi hänen mukaansa kenenkään etu.

– Parasta olisi mielestäni löytää neuvotellen jonkinlainen suomalainen ratkaisu, jolla pystytään pitämään myös julkisen sektorin hyvinvoinnista huolta. Ei mikään lakisääteinen malli Suomen kansantaloutta paranna, sen tietävät kaikki.

SAK:N HALLITUS oli koolla viime maanantaina ja hyväksyi periaatteet, joihin uuden työmarkkinamallin pitää perustua. Tiedotteen mukaan Suomi tarvitsee työehtokoordinaatiota, jossa kilpailukyvyn ja ostovoiman turvaavat työehtoratkaisut näyttävät suuntaa kaikkien alojen neuvotteluille.

JHL:n Niemi-Laine jätti hallituksen kokouksessa lausuman, jonka mukaan tämä linjaus ei käy. JHL aikoo neuvotella työmarkkinamallista itsenäisesti. Hän muistuttaa, että Elinkeinoelämän keskusliitto päätti vuonna 2015, että tulopoliittisia kokonaisratkaisuja ei enää tehdä, joten keskusjärjestöt eivät enää ole osapuolia tes-pöydissä.

– Minä JHL:n puheenjohtajana vastaan siis liiton neuvotteluista ja hoidan liiton jäsenten asioita.

Keskusjärjestöillä ja ammattiliitoilla on omat työnjakonsa, Niemi-Laine huomauttaa. Keskusjärjestöjen vastuulla ovat edelleen muun muassa työelämänlainsäädäntökysymykset ja eläkeasiat. Liitot taas neuvottelevat palkanmuodostukseen liittyvistä kysymyksistä työnantajajärjestöjen kanssa ja palkanmuodostuksesta on kyse osaltaan JHL:n puheenjohtajan mielestä myös työmarkkinamallissa.

Elinkeinoelämän järjestöt koordinoivat vahvasti edellistä neuvottelukierrosta yhdessä ja saivat laivaa liikkumaan näin toivomaansa suuntaan. Ay-liikkeen pitää vastata tähän koordinaatioon ei liitto kerrallaan vaan liitot yhdessä, Niemi-Laine painottaa.

– Esimerkiksi julkisen sektorin liitot eri keskusjärjestöistä tekivät yhteistyötä, ja onnistuimme hankkimaan lisää liksaa julkiselle ja julkisrahoitteiselle sektorille.

HALLITUKSEN työelämäheikennykset ja sosiaaliturvan leikkaukset ovat saaneet ay-väen barrikadeille. Poliittiset lakot alkoivat tällä viikolla ja JHL on SAK:n Painava syy -protesteissa vahvasti mukana.

Niemi-Laine toivoo, että liitot ja niiden jäsenet lähtevät erilaisiin tilaisuuksiin mukaan, on sitten järjestäjänä mikä palkansaajataho tahansa.

– JHL on mukana toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n Kohtuus kaikessa -mielenosoituksessa Painava syy -kylteillä, kuten SAK:n tilaisuuksissa on ollut muiden keskusjärjestöjen liittoja mukana.

Hän muistuttaa, että palkansaajilla on yhteinen kanta hallituksen uusiin lainsäädäntöheikennyksiin ja se on: ei käy.