Työmarkkinakenttä repesi eilen, kun Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ilmoitti pohtivansa eroa Suomen ammattiliittojen keskusjärjestö SAK:sta. Syynä on erimielisyys palkkamallista ja se, että SAK:n hallitus ei ottanut JHL:ää mukaan huomenna perjantaina alkaviin palkkamallineuvotteluihin. JHL:n hallitus pohtii tänään SAK:sta irtautumista. Liiton hallitus teki päätöksen irtautumisselvityksestä.

Työmarkkinamallia koskevat neuvottelut alkavat huomenna perjantaina työnantajien kutsusta. Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön SAK:n liitoille annettiin neuvottelupöytään viisi paikkaa sekä toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n ja korkeakoulutettujen Akavan liitoille molemmille neljä paikkaa.

SAK:sta mukana ovat Teollisuusliitto, Auto- ja Kuljetusalan Ammattiliitto, Rakennusliitto ja Palvelualojen ammattiliitto. Liittoja edustavat heidän puheenjohtajansa. Työntekijäpuolella näkyvimmin vientivetoista palkkamallia vastustaneen JHLn: asemesta neuvotteluihin osallistuu SAK ja sen puheenjohtaja.

JHL:N lisäksi myös muut naisvaltaiset liitot ovat vastustaneet vientivetoista palkkamallia. Niin Tehy, Super, opettajien OAJ ja myös korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava pitävä mallia huonona.

Akavan suurimman jäsenliiton OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto on samoilla linjoilla JHL:n kanssa siitä, että palkkamallineuvottelu ei kuulu Akavalle vaan sen liitoille.

Työntekijäpuolen lisäksi myös valtakunnansovittelija Anu Sajavaara on pitänyt palkkaneuvottelujen vientimallin vahvistamista lailla huonona ratkaisuna. Hänen mielestään liittojen pitäisi päästä siitä keskenään sopuun.

TYÖNTEKIJÄPUOLEN riitely tulee pahaan paikkaan. Hallitus vyöryttää työmarkkinoille historiallista muutosta – työnantajien toiveiden mukaisesti ja niiden tuella.

Hallitus haluaa heikentää niin työehtoja, leikata työttömien sosiaaliturvaa kuin myös heikentää järjestäytymisoikeutta rajoittamalla lakko-oikeutta.

Esimerkiksi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta on todennut hallituksen hakevan selkävoittoa ammattiyhdistysliikkeestä.

Hallitus on rakentanut leikkauspakettinsa sinänsä viisaasti, että sen toimet näkyvät esimerkiksi palkansaajan elämässä vasta tulevina vuosina. Tämä voi osaltaan vaikeuttaa liittojen jäsenten herättelyä hallituksen toimia vastustaviin mielenilmauksiin.

Samoin ammattiyhdistyskentän sisäinen riitely voi luoda eripuraa, joka vaikeuttaa väen saamista mielenilmauksiin. Niitä on varmasti tulossa lisää, sillä Orpon hallitus vaikuttaa pitävän kiinni esityksistään.

Tässä tilanteessa ammattiyhdistysliike tarvitsee joukkovoimaa, joka on ollut sen perinteinen ase työntekijöiden oikeuksien ajamisessa. Toivottavaa on, että työntekijät ymmärtävät, kuinka perustavaa laatua olevista huononnuksista on nyt kyse.

LÄHTÖKOHDAT sovun löytämiselle palkkamallineuvotteluissa ovat huonot. Työnantajilla ei ole tarvetta antaa periksi hallituksen tavoitteesta saada vientivetoinen malli lakiin. Saman totesi Teknologiateollisuuden työnantajien toimitusjohtaja Jarkko Ruohoniemi Demokraatin haastattelussa.

Ruohoniemi pitää hyvänä niin sanottua ”henkselit ja vyö” -mallia, jossa työmarkkinaosapuolet sopivat mallista ja lisäksi se tulee myös lakiin.

EK ja muut työnantajia edustavat haluavat varmistaa, että toistamiseen ei tapahdu vuoden 2022 ”vahinkoa”, jossa kuntapuolen palkkaratkaisu sidottiin vientialojen palkkaratkaisuun niin, että kuntapuoli sai vientialojan suuremmat korotukset. Siihen saakka EK:n johdolla työnantajat olivat onnistuneesti koordinoineet useilla työmarkkinakierroksilla vientivetoista mallia.

KÄYTÄNNÖSSÄ lakikirjaus vientivetoisesta palkkamallista merkitsee poliitikkojen palaamista työmarkkinapöytään, vaikka tähän saakka niin työnantajat kuin työntekijäjärjestötkin ovat sitä vastustaneet.

Vähän kärjistettynä ilmaisten tämä merkitsee sitä, että poliitikot osallistuvat palkkaneuvotteluihin. Suomessa on esimerkiksi vastustettu EU:n ajamaa minimipalkkadirektiiviä, koska sen on pelätty aiheuttavan tilanteen, jossa minipalkka määriteltäisiin uudestaan eduskunnan valtapuolueiden vaihtuessa.

Asian politisoituminen merkitsee myös sitä, että seuraavissa eduskuntavaaleissa työmarkkina-asiat todennäköisesti nousevat isoksi vaaliteemaksi.