Elinkeinoelämän järjestöt julkistivat tiistaina tulevan vaalikauden tavoitteensa ja yhtenä oli uudistaa työrauhalainsäädäntöä – eli käytännössä puuttua lakko-oikeuteen. Niiden hampaissa olivat erityisesti poliittiset lakot ja tukilakot.

Keskusjärjestöjen puheenjohtajien korviin työnantajien puheet kuulostivat kovin tutuilta.

Toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n Palola muistelee, että vajaa kymmenen vuotta sitten työmarkkinajärjestöt neuvottelivat neuvottelu- ja työrauhajärjestelmän uudistamisesta, mutta yhteistä näkemystä ei löytynyt.

– Tulossa oli sellaisia poliittisia päätöksiä, jotka koskivat palkansaajien etuuksia ja oikeuksia, ja näihin pyrittiin vaikuttamaan mielenilmaisuilla. Silloin järjestettiin myös ”surulakkoja”, jotka liittyivät yt-neuvotteluihin ja työvoiman vähentämiseen.

– Siinä mielessä pitäisi hoitaa tautia eikä oiretta – se tuottaa paremman lopputuloksen.

KORKEAKOULUTETTUJEN keskusjärjestön Akavan puheenjohtaja Löfgren kuvailee työnantajajärjestöjen lakkoulostuloa lähinnä historiakatsaukseksi.

– Tuoreimmat esimerkit löytyivät Sipilän hallituskaudelta päättyen vuoteen 2019. Järjestöt muistelivat myös 6-7 vuoden takaisia tukilakonuhkia, jotka eivät edes toteutuneet, hän ihmettelee.

Tämä kertoo Löfgrenin mielestä siitä, että lakkoilu ei ole mikään iso ongelma Suomessa, vaikka jotkut tahot näin antavatkin ymmärtää.

– Vähän värittynyttä näkemystä tämä on, jos esimerkkejä pitää todellakin hakea monien vuosien takaa. En kyllä ihan elinkeinoelämän huolta tässä tunnista.

Akavan puheenjohtaja painottaa, että nyt tällä työmarkkinakierroksella on menossa työtaisteluita, jotka ovat täysin laillisia. Hänen käsittääkseen työnantajajärjestötkään eivät olisi niiden mahdollisuutta poistamassa.

– Historiamuistelot tukilakoista ja mielenilmauksista, jotka johtuivat siitä, että poliittisesti oltiin puuttumassa suomalaisen työn hintaan, eivät ole mielestäni oikein ajankohtaisia aiheita. Kyllä minä pistäisin paukut siihen, että sovittelujärjestelmä saadaan toimivaksi.

Akava julkaisi jo pari vuotta sitten liittojensa neuvottelujärjestöjen kanssa yhteisen esityksen, jossa tuotiin esille sovittelujärjestelmän pullonkauloja.

PALOLA pitää suomalaista työrauhalainsäädäntöä varsin hyvänä.

– Vastoin yleistä väitettä, meillä on suhteellisen vähän menetettyjä työpäiviä työtaisteluita tarkasteltaessa.

Poliittiset lakot ovat tuikiharvinaisia ja siksi Palola hieman ihmettelee, miksi juuri ne on nyt nostettu tapetille. Elorantakin huomauttaa, että tällä vaalikaudella niitä ei ole nähty lainkaan – ”ehkä sellaisia esityksiä ei ole tullut, jotka suoraan vaikuttaisivat palkansaajien etuihin tai oikeuksiin”.

– Toki tukilakkoja on ollut hieman aiempaa enemmän. Ne liittyvät mielestäni työnantajan pyrkimykseen irtautua valtakunnallisesta sopimisesta yritystason sopimuksiin. Siellä on tarvittu vähän kaverinkin apua, että asiat on saatu järjestykseen.

GALLUPJOHTAJA kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo hämmensi lakkosoppaa tiistaina toteamalla Demokraatin haastattelussa, että ”poliittisia lakkoja ja tukilakkoja on vaikea ymmärtää”. Työrauhalainsäädännön avaamisesta on myös mustaa valkoisella kokoomuksen viimevuotisesta puoluekokouksesta.

STTK:n puheenjohtaja pitää erittäin tärkeänä, että työmarkkinajärjestöt olisivat yhdessä selvittämässä tarpeita ja mukana valmistelussa, jos hallitusohjelmaan tällaista kirjausta oltaisiin tekemässä.

– Kaikessa lainsäädännössä on varmasti tarkastelun tarpeita, mutta en näe, että tässä olisi kovin suuren remontin aihetta.

Eloranta arvioi Orpon toteamusta ”lakkojen vaikeasta ymmärtämisestä” hieman kapeana.

– Minä näkisin niin, että demokraattisessa länsimaassa, liberaalissa yhteiskunnassa työntekijöillä pitää olla oikeus ilmaista mieltään ja käydä myös lakkoon – ja käyttää tietyissä tilanteissa myös poliittista lakkoa.

SAK:n puheenjohtaja korostaa, että kyse on pitkälti siitäkin, kenen äänen haluaa kuuluvan muita äänekkäämmin.

– Onko niin, että jotkut poliittiset puolueet haluavat olla enemmän omistajien ja yritysten puolella, kun taas toiset työsuhteen heikomman osapuolen eli työntekijän? Kyllä tässä selvästi tällaisen valinnan jotkut poliittiset puolueet näyttävät tehneen.

ITSE työrauhalainsäädännössä SAK olisi valmis rukkaamaan lainpykäliä, jotka koskevat esimerkiksi turvaamistoimenpiteiden käyttöä. Elorannan mukaan asia ei edes kuulu työrauhalainsäädännön puolelle vaan se on kopioitu sinne konkurssilainsäädännöstä.

– Sillä on pystytty estämään hyvinkin tehokkaasti myös laillisia työtaisteluja.

Palola taas ei sulje pois täysin niin sanottujen lakkosakkojen tasojen pohtimista, kun kyse on selkeästi laittomista lakoista, mikäli tulevassa hallitusohjelmassa päädytään työrauhalainsäädännön uudistamiseen.

– Sitä varmaan täytyisi tarkastella, ovatko ne jääneet ajastaan jälkeen.

STTK:N Palola kiinnittää huomiota myös muutamaan muuhun työnantajajärjestöjen esitykseen. Järjestöt esittävät, että yritysten ja yrittäjien verotusta ei kiristetä ja ansiotuloverotusta kevennetään kaikissa tuloluokissa.

– Minun on hyvin vaikea uskoa, että pystymme pitämään hyvinvointiyhteiskuntamme edes nykyisenlaisena, jos lähdemme pienentämään kokonaisveroastetta.

Hän ymmärtää ansiotuloverotuksen alentamisen, jos se kohdistuu varsinkin pieni- ja keskituloisiin.

– Mutta jos verotusta viilataan alaspäin, kompensointi pitää hankkia muualta. Silloin meidän pitää laajentaa ja tiivistää veropohjaa.

Kokoomus on vaatinut julkisen talouden tasapainottamista, menojen karsimista kovalla kädellä.

– Leikkaamisessa täytyy olla mielestäni varsin varovainen. Esimerkiksi valtionhallinnon toiminnoista ei ole kovin paljon otettavissa, Palola huomauttaa.

Työttömyysturvan heikentäminen on noussut esille työnantajapuolen puheissa. STTK:n puheenjohtaja ei näe mitään syytä lähteä lyhentämään tai porrastamaan työttömyysturvan kestoa.

Työnantajapuolen tavoitteena on vapauttaa paikallinen sopiminen niin pitkälle kuin mahdollista. Palolankin mielestä sitä on syytä edistää, mutta työ- ja virkaehtosopimusten puitteissa ja luottamusmiesten toimesta.

LÖFGREN löytää joitakin yhteisiäkin huolenaiheita elinkeinoelämän järjestöjen vaalitavoitteista. Yksi on ansiotuloverotuksen kiristyminen.

– Verotus on jo toista vuotta reaalisesti kiristynyt, koska veroasteikkotarkistukset on tehty tilanteeseen, jossa inflaatiovauhti on nykyistä hitaampi.

Kireä ansiotyöverotus johtaa hänen mukaansa myös siihen, että uralla kehittymisen ja lisätyön vastaanottamisen kannusteet alkavat olla aika ohuita.

– Päättäjien pitäisi kantaa enemmän huolta suomalaisten ostovoimasta. Ansiotuloverotuksella siihen voidaan välittömästi vaikuttaa.

Elinkeinoelämän järjestöjen vaaliohjelman sisältö oli Elorannalle tuttua: Samat tarinat on kuultu niin moneen kertaa.

– Selvää on, että järjestöt pyrkivät lisäämään työnantajien valtaa ja kykyä määritellä työehtoja ja ylipäänsä palkansaajien asemaa ja entistä vähemmän neuvotella meidän kanssamme. Tämä on se iso kuva.