Maailman ja politiikan meno on kuitenkin nykyään sellaista, että pääministeriksi ei kannata julistaa tai julistautua kenenkään, ei viimeisen vaalia edeltävän gallupinkaan perusteella. Kliseinen “kannatus on ansaittava joka päivä” pitää joka puolueen kohdalla kutinsa.

Orpo ei ole tehnyt politiikassa suuria henkilökohtaisia mokia. Ja mikäs on ollut mennessä, kun hallitusohjelmassa ei juuri keskustan kädenjälki näy. Ei ihme, että kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen puuhaa alkiolaista allianssia eri puolueittensa nimissä. Jos jotain, sen Ylen kannatusmittaus osoitti, ettei horjumattomalta näyttänyt kykypuolueen vähän päälle 20 prosenttia ollutkaan horjumaton. Se oli käänne.

Varsinkaan sen markkinaliberaalille siivelle ei riitä mikään, kun sote-palvelujakin katsotaan vain puhtaan bisneslogiikan näkökulmasta. Samaan aikaan, kun keskustan kiihko maakuntamalliaan kohtaan vaalikauden maaliviivaa kohti tultaessa kasvaa, kokoomuslaisten pettymys pakkoyhtiöittämisen perumiseen ja valinnanvapauden rapautumiseen syvenee. Tässä paineessa ei välttämättä synny timantteja.

“Orpon työuralta löytyy vain lyhyt parin vuoden pätkä Turun aikuiskoulutuskeskuksen yrityspalvelujohtajana. Muuten elämä on ollut pelkkää politiikkaa. Orpo onkin “huolella kasvatettu poliittinen broileri”, Helsingin Sanomien juttu luonnehti. Kenestä puhui – tarina ei kerro – kansanedustaja Harry “Hjallis” Harkimo, kun hän Savon Sanomien kolumnissaan 21.1. kirjoitti:

“Minua vähän ihmetyttää, että tällaisia ihmisiä valitaan niinkin paljon eduskuntaan. Nytkin on ministerinä täysverinen politikoitsija. Mielestäni eduskuntaan tarvittaisiin enemmän eri alojen edustajia ja asiantuntijoita.”

Kaikille tässä yhteiskunnassa on päivänselvää, että sote-uudistus tarvitaan. Siitä vastaa hallitus. SDP on omat parannuskeinonsa esittänyt. Parlamentaarinen valmistelu ei ole kelvannut. Kiusallista hallituksen kannalta on, että Lepomäki nosti pöydälle juuri sen kritiikin, jota oppositiostakin on tarjottu. Siksi hänet onkin kokoomuksen eduskuntaryhmässä “harjattu” huolella, vaikka julkisuuteen toista väitettiin.

Jos kokoomuksen ja keskustan eduskuntaryhmissä viime viikolla lyötiin Lepomäen paperin jälkeen rivejä suoriksi, asiaan kannattaisi palata tämän torstain ryhmäkokouksissa. Aiheena voisi olla kritiikin sisältö.