– Olen saanut palautetta, jossa ihmiset ovat sanoneet, että hallituksen politiikka tuntuu siltä, että halutaan laittaa työttömät polvilleen ja antaa heille niskalaukaus, Rinne sanoi Aamulehdelle, minkä jälkeen keskustelu työttömien aktiivimallista lipesi puheeksi sisällissodasta.

Sodasta Rinne ei sinänsä itse puhunut mitään, vaan asia liitettiin keskusteluun sosiaalisessa mediassa. Sitä nosti esiin myös muun muassa sinisten ryhmäpuheenjohtaja Simon Elo.

– Kun sisällissodasta on kulunut sata vuotta niin tuntuu tyrmistyttävältä ja vaaralliselta, että sosialidemokraattien puheenjohtaja käyttää tällaisia mielikuvia millään tasolla, Simon Elo kiiruhti tiedottamaan.

Niinistön ja Elon kommentit sisältävät käytännössä kehotuksen suodattaa poliittista retoriikkaa, kun on käynnissä sisällissodan muistovuosi.

“Jos Rinne halusi viitata sisällissotaan, yleisluontoinen viittaus olisi voinut toimia paremmin, esimerkiksi näin: ‘Monella kansalaisella ovat tulleet mieleen sisällissotaan johtaneet tapahtumat'”, lehti kirjoitti.

SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari on puolustanut Rinteen käyttämää, työttömältä kuulemaa tunnetta kuvaavaa sitaattia.

– Rinne kuvasi hyvin niitä tuntoja, joita on ihmisten mielissä, Jaakonsaari sanoo nytkin Demokraatille.

Esimerkiksi Ville Niinistön puheita hän pitää “suoraan sanoen hurskasteluna”.

– Voi sinänsä olla hyvä keskustelunaihe joskus se, kannattaako sotaretoriikkaa ylipäänsä käyttää. Jos tullaan siihen tulokseen, että ei, aika monet sanat jäävät käyttämättä kuten taistelu, marssiminen, rintamalinja ja strategia. Kieli kyllä köyhtyisi todella paljon, Jaakonsaari sanoo eikä itse kannata näistä sanoista luopumista.

Hän ei myöskään osta ajatusta, jossa sisällissodan muistovuonna pitäisi jotenkin “pyhäkoulumaisesti” varoa poliittista retoriikkaa yleensä.

– Päinvastoin voi ajatella, että nyt voi tämän vuoden aikana vielä enemmän rehellisesti kertoa asioista ja jokainen voi tulla omasta kuplastaan pois. Juuri nyt pitää puhua.

– Olen vähän ihmetellyt, että nyt on noussut sellainen ajattelutapa, että poliittisista eroista puhumista pitäisi välttää, kun sitä päinvastoin pitäisi tehdä. Ei pidä väkisin tehdä ristiriitaa, mutta hakea aidon keskustelun kautta yhteisiä tekijöitä. Jotta puhe on kiinnostavaa, pitää käyttää myös metaforia, vaikka joskus voi tulla virheitäkin. Yleinen hyssyttely on aika passé, sille ei ole oikein mitään perusteita.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen mukaan vaalien voittamiseksi tarvitaan liikkujien äänestäjien kannatusta, jota ei saavuteta jyrkällä retoriikalla. Jaakonsaari kuitenkin huomauttaa, että juuri metaforilla ja tietynlaisella kärjekkyydellä voidaan tuoda myös politiikan eroja ihmisten tietoisuuteen.

Pelkkä kärjistäminen ei Jaakonsaaren mukaan kuitenkaan kuulu kuvaan, vaan puhutuissa asioissa pitää olla todellisuus takana.

– Ja nyt oli todellisuus takana, joku työtön oli oikeasti käyttänyt ilmausta, koska hän kokee asemansa niin uhattuna ja nöyryytettynä. Tätä tunnelmaa oli tärkeätä kuvata.

Jaakonsaaren mukaan puhetta aktiivimallista ja työttömien kohtelusta ei mitenkään edistä se, että aletaan tarttua yhteen sanaan ja viemään keskustelua muualle.

– Nytkin on ihan oikeasti eriarvoisuuden kasvun merkkejä Suomessa, Euroopassa ja maailmalla. Se synnyttää katkeruutta.  On luvattu ihmisille liikaa, sitten kun lupaukset eivät toteudu, syntyy suurta pettymystä. Hyssyttely on väärä strategia juuri nyt, vaikka riitaa ei pidä haastaa tai väkisin eroja etsiä.

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari kokee myös, että SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne on tällä hetkellä mediassa erityisen suurennuslasin alla.

– Jos tämän (niskalaukaus-asian) olisi sanonut joku muu, ei siihen olisi kukaan reagoinut – jos vaikka Simon Elo tai Ville Niinistö olisi sanonut. On tällainen psykologinen hetki nyt, että Rinnettä tarkkaillaan.

– On myös ylikriittistä suhtautumista ylipäätään sosialidemokratiaan. Nytkin kun kannatus on nousussa, joka kolumnisti lähtee suurin piirtein siitä, että puolue on pyyhkiytymässä pois poliittiselta kartalta. Tällainen on perusfiilinki ja sille fiilingille haetaan argumentteja ja etsitään virheitä, Jaakonsaari katsoo.

– Nyt vähintä mitä toivoo on se, että demarit eivät tähän itse lähde mukaan. Se on vain ajan henki nyt, mutta se voi muuttua ja todennäköisesti muuttuu aika pian, hän jatkaa.

Tänä vuonna 2018 tulee siis kuluneeksi 100 vuotta Suomessa käydystä sisällissodasta.

Liisa Jaakonsaari pitää hyvänä ja tärkeänä, että sisällissodasta puhutaan tänä vuonna paljon. Samalla kun siitä puhutaan, täytyy Jaakonsaaren mukaan etsiä sovintoa, pitää sitä näkökulmaa mielessä.

– Sovintoa syntyy vasta silloin, kun asioista on puhuttu niiden oikeilla nimillä. Kun puhutaan sisällissodasta ja uhreista, silloin on sovinnon etsiminen ja tragedian ymmärtäminen tärkeintä.

Vielä 1990-luvulla Jaakonsaari kertoo saaneensa paljon yhteydenottoja, joissa haluttiin kertoa omaa perhettä ja sukua kohdanneesta tragedia, josta oli vaiettu vuosikymmeniä.

– Oli yllättävän paljon sellaisia yhteydenottoja, joissa vanhat ihmiset herkässä tilanteessa itkivät esimerkiksi sitä, että papit eivät olleet siunanneet hänen isäänsä tai isoisäänsä, joka oli punikki.

– Jos kuvittelee, että on ollut muutenkin syrjitty ja sitten vielä, että kuolemankaan tilanteessa ei annettu armoa, haavoista oli tullut syviä.

Jaakonsaari toteaa, että tätä nykyä Suomessa on tehty paljon hyviä kirjoja ja tutkimuksia sisällissodasta. Tänä vuonna teemasta on luvassa muun muassa paljon seminaareja, kirjoja ja keskusteluja. Jaakonsaari odottaa vuodelta hyvää.

– Luulen, että tästä tulee sellainen tervehdyttävä vuosi Suomen historiassa. Aion itsekin Oulussa järjestää jotain historiapainotteista tilaisuutta, jossa käsitellään sisällissotaa. Luulen, että tästä tulee sovinnon ja rehellisyyden ja häpeän poistumisen vuosi.

——-

Demokraatti haastatteli Jaakonsaarta tänään päivällä. Sen jälkeen illalla Antti Rinne on päivittänyt Facebookiin niskalaukaus-siteerauksen taustoista.