Muillakin tekijöillä on vaikutusta, mutta useimmat työllisyydestä esitetyt väitteet eivät SAK:n tarkastelun mukaan pidä kaikilta osin paikkaansa.

Yksi hallituksen perusväittämä on SAK:n pääekonomistin Patrizio Lainàn mielestä yksinkertaisesti totuuden vastainen – eli se, että työllisyystilanne olisi jotenkin mystisesti parempi kuin miltä se näyttää.

– Vaikka mittareissa on eroja, kaikki indikaattorit osoittavat työttömyyden kasvaneen. Eikä kasvu ole vähäistä: kasvuprosentit ovat kaksinumeroisia, mikä tarkoittaa henkilöissä useita kymmeniä tuhansia työttömiä, Lainà kommentoi.

Myös ansioturvaa vielä saavien toimeentuloa on heikennetty. Kun leikkaukset kasaantuvat samoille ihmisille, köyhyys ja huono-osaisuus kasvaa ja vaikuttaa myös seuraaviin sukupolviin.

Kun viime vuosina Suomen työmarkkinat ovat heikentyneet, muualla EU:ssa tilanne on kohentunut.

Kuitenkin samat suhdanteet eli Ukrainan sota, epävarma turvallisuuden kokonaistilanne ja Donald Trumpin hallinnon poukkoileva kauppapolitiikka vaikuttavat yhtä lailla muuallakin.

On vaikea perustella, miksi ja miten esimerkiksi muut Pohjoismaat tai Euroopan talouden kasvuvetureihin kuuluva Puola ja Tshekki olisivat suhdannevaikutusten ulkopuolella.

Tshekin työttömyysaste on EU:n matalin, 3,1 prosenttia. Suomessa sama lukema on alueen korkein ja yli kolminkertainen (10,3).

SAK:N mukaan työnhakijoiden lisääntynyt määrä ei liioin selitä suurtyöttömyyttä: osallistuminen työmarkkinoille on kasvanut enintään parilla kymmenellä tuhannella henkilöllä.

Eniten osallistumisen kasvusta on havaittavissa 20-64-vuotiailla. Ikäryhmässä saattaa näkyä myös eläkeiän nousun vaikutuksia.

– Jos työmarkkinoille osallistuminen olisi todella radikaalisti kasvanut, tämän pitäisi heijastua myös työvoimaosuuteen, joka mittaa työllisten ja työttömien osuutta samanikäisestä väestöstä. Osuus ei kuitenkaan ole kasvanut, eikä ennusteissa edes odoteta sen nousevan, Patrizio Lainà sanoo.

Työvoimaa on kyllä kasvattanut väestönkasvu, mutta heikon suhdanteen oloissa kasvu näkyy työttömyydessä. Etenkin nuorisotyöttömien määrä on kasvanut viime vuosien aikana huolestuttavan runsaasti.

SAK:n mukaan työnhakijoiden määrän kasvu voi selittää työttömyyttä hieman, mutta sen merkitystä liioitellaan voimakkaasti.

ETENKIN perussuomalaisissa otettiin riemuiten vastaan selitys, jonka mukaan maahanmuuttajat ovat ”syypäitä” työttömyyteen.

SAK:n mukaan tämäkin pätee vain osittain.

– Maahanmuuttajien osuus kaikista työttömistä on saattanut kasvaa tilastointitavoista riippuen pari prosenttiyksikköä – mutta väitteessä menee sekaisin se, mistä työttömyys johtuu ja keihin se kohdistuu.
Maahanmuuttajat eivät ole aiheuttaneet työttömyyttä, mutta työttömyys on kyllä kohdistunut heihin. Selvä enemmistö työttömistä on kantasuomalaisia, ja viime vuonna työttömyys kasvoi juuri tässä joukossa, Lainà painottaa.

Maahanmuuttajien työmarkkina-asema on myös keskimäärin heikompi: siihen vaikuttavat muun muassa puutteet kielitaidossa, matala koulutustaso, osaamisen heikko tunnistaminen, syrjintä ja stereotypiat. Vastaavat ongelmat koskevat kielitaitoa lukuun ottamatta vaihtelevasti myös kantaväestöä.

TYÖLLISYYSPALVELUIDEN tarjonnan lasku ei liioin kelpaa SAK:n mukaan rumien lukujen syyksi: työttömyys on kasvanut enemmän kuin mitä palveluiden käyttäjämäärä on laskenut.

– Apua tarvitsevien palvelutarve ei poistu sillä, että palveluiden saatavuutta heikennetään. Päinvastoin, työttömyys on kasvanut ja osuu juuri niihin ryhmiin, jotka eniten tarvitsevat tukea työllistymiseen: ikääntyneisiin, enintään toisen asteen koulutuksen saaneisiin, pitkäaikaistyöttömiin, osatyökykyisiin ja niin edelleen.

Vaikka työllisyyspalveluiden keskeinen tarkoitus olisi juuri estää työttömyysjaksoja pitkittymästä, suunta näyttää olevan päinvastainen: työttömyysjaksot pitkittyvät ja pitkäaikaistyöttömyys kasvaa.

ELÄKEIKÄISTEN määrä työmarkkinoilla on kasvanut hieman viime vuosien aikana.

Muutokset työllisten ja työttömien määrissä ovat kuitenkin pieniä, muutamia tuhansia, eikä siitäkään ole SAK:n mukaan kattavaksi selitykseksi.

Ylipäätään asiaa on tutkittu vähän. Sen sijaan ikäsyrjinnässä Suomi on Euroopan kyseenalaista kärkeä. Yli 55-vuotiaiden työllisyys on alueen heikointa, muutos- ja yt-neuvotteluissa kokeneimmat saneerataan ulos ja rekrytoinneissa joillain aloilla jo nelikymppisten hakemukset ohitetaan lähes automaationa.

Patrizio Lainà pohtii myös, mikä on esimerkiksi eläkeiän nousun, ostovoimakriisin ja sosiaaliturvaleikkauksien vaikutus.

– Eläkeikäisten työvoimaosuuden kasvun vaikutus on marginaalinen, mutta luultavasti työttömyysastetta supistava. Eli väitteen tueksi on näyttöä, mutta työttömyyden kasvua se selittää huonosti.

JULKISEN sektorin ”paisuminen” on kestomyytti, jolla on perusteltu sopeutustoimia ja julkishallinnon leikkauksia. SAK:ssa on arvioitu, että leikkaukset tulevat kasvattamaan työttömyyttä.

Liiton mukaan niiden välittömän vaikutuksen työttömyyteen arvioiden olleen enintään noin 20 000 henkilöllä. Lisäksi leikkaukset järjestöjen rahoitukseen ovat todennäköisesti kasvattaneet työttömyyttä.

Julkisen sektorin työllisyyden kasvu ei vaikuta niin sanotusti syrjäyttäneen yksityisen sektorin kasvua. Työvoimaa olisi myös paljon tarjolla, mutta julkisen sektorin suhteellinen työntekijämäärä ei ole juuri muuttunut, pääekonomisti huomauttaa.

Puhe paisumisesta kytketään usein ”yli varojen elämiseen”, esimerkiksi väestön ikääntymisen vuoksi.

– Huoltosuhteen yhteys julkistalouden kestävyyteen vaikuttaa kuitenkin heikolta. Sen sijaan taloudellisella huoltosuhteella – joka heikkenee työttömyyden kasvaessa – on kyllä voimakas yhteys velkaantumiseen.