Toinen joulun draama, joka jätti vahvan muistijäljen, oli Tiernapoikakuvaelma. Jännittävintä oli nähdä oma isä Murjaanien kuninkaan roolissa. Äidin vaatekaappia oli jälleen pengottu, sillä isän roolivaatteeseen kuului mustat nailonsukkahousut, jotka oli kiskottu naaman peitteeksi markkeeraamaan tummaa ihonväriä.

Miekkailukohtaus eteni vuodesta toiseen samaa kaavaa pitkin: Kiivaan taistelun jälkeen Herodes löi miekan Murjaanin kädestä ja kamppailun voittajasta ei ollut epäselvyyttä; Herodes murskasi Murjaanien kuninkaan joka ikinen joulu.

Tänä jouluna tavaratalo Stockmann päätti kylvää joulumieltä tekemällä Tiernapoikavideon. Sen saama palaute yllätti kuitenkin tavaratalon viestinnän. Muutamissa kommenteissa video ymmärrettiin tukevan ”sortavia rakenteita”, koska vaaleaihoinen ihminen oli maskeerattu tummaihoiseksi. Lisäksi Murjaanin kuninkaan kokema nöyryytys miekkailukisassa oli muutamalle palautteen antajalle liikaa.

Stockmannin reaktio veti ainakin minut vakavaksi. Jos suomalaisen joulun keskeinen draama koetaan yksinomaan ”sortavia rakenteita” suosivaksi, ollaan aika heikoilla jäillä.

Tiernapoikadraamassa näytelmän pahis ei kuitenkaan ole Murjaanien kuningas, vaan Herodes, joka verenhimoissaan haluaa ”tappaa ja virtaan heittää” kaikki pienet poikalapset, jotta Jeesus-lapsi saataisiin hengiltä. Murjaani on koko draamassa kovin sivuosassa. Ihonvärin nostaminen sanoman ytimeen kielii enemmän aikuisten pikkumaisuudesta kuin todellisesta draamantajusta.

Maailma on täynnä arkkitarinoita ja draamoja, joita on tänä päivänä vaikea arvioida tai selittää. Se, että tiernapoikanäytelmässä on mustaihoinen kuningas, kertoo vain siitä, että koko siihen asti tunnettu maailma tuli kumartamaan Jeesus-lasta Beetlehemiin. Se, että Murjaani häviää kertomuksessa Herodekselle miekkailussa, voidaan toki tulkita valkoisen rodun ylivallaksi, mutta meneeköhän tulkinta tässä kohtaa liian pitkälle.

Olen itse ollut edistämässä Oulun seudulla tiernapoikaperinnettä, ja monet tummaihoiset pojat ylpeydellä haluavat näytellä Murjaanien kuninkaan osan. Monet tummaihoiset kokevat, että on hienoa, että suomalaisessa jouluperinteessäkin on tilaa myös toisten kulttuurien edustajille. Hekin ovat osa suomalaista joulua.

Muutaman päivän kuluttua on loppiainen ja päättyy joulunaika. Juuri loppiaiseen liittyy kertomus Itämaan tietäjistä ja tiernapojista. Loppiaisen viesti sopii hienosti monikulttuuriseen Suomeen ja maailmaan; eri uskonnoista ja roduista huolimatta elämme samaan taivaan alla. Meillä on yhteinen päämäärä – maailman rauha.