Vääntö vientivetoisesta työmarkkinamallista on edennyt eduskuntaan. Loppunäytös, sen mahdollinen läpimeno esitetyssä muodossa, nähdään todennäköisesti vasta perustuslakivaliokunnassa.

Vuonna 2022 tehty kunta- ja hyvinvointialoja koskeva kunta-alan palkkaohjelma oli tappio työnantajien vaalimalle epäviralliselle vientimallille.

Jo monen sopimuskierroksen ajan vientialoille tehdyt sopimukset – etenkin teknologiateollisuuden – määrittelivät myös muiden alojen palkankorotuksia.

HALLITUS ja työnantajat voivottelevat kunta- ja hyvinvointialojen vuoden 2022 sopimusten kalleutta, sopimukset sorvanneen sovittelulautakunnan kataluutta sekä kunta- ja hyvinvointialojen työnantajan höveliyttä.

Kunta- ja hyvinvointialojen sopimukset uudistivat näiden alojen palkkausjärjestelmät. Tämä mahdollistaa esimerkiksi korotusten täsmäkohdistamisen tietyille ammattiryhmille.

Demokraatissa haastateltu Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n toimitusjohtaja Markku Jalonen toteaakin palkkausjärjestelmän kehittämisohjelman – siis palkankorotusten kohdentamisen – jo jonkin verran helpottaneen kuntien ja hyvinvointialueiden työvoimapulaa.

Hallituksen lakiesitys ei ota kantaa palkankorotusprosentteihin. Hallitus sanookin, että edelleen ja palkkamallista huolimatta liitot voisivat sopia vaikka kuinka korkeista palkankorotuksista.

Tämä on aikamoista utopiaa ja työmarkkina-arjelle vierasta ajattelua.

Se edellyttäisi, että työnantaja haluaa maksaa enemmän kuin on valtakunnansovittelijan tarjoama yleinen linja, niin sanottu vientialojen palkkakatto.

Tällaista työvoimapulaa tai muuta vastaa kriisiä ei ole Suomessa vielä nähty.

Hallitus väittää myös, että vientivetoinen työmarkkinamalli ei sido valtakunnansovittelijan käsiä.

Lakiesityksessä asiaa koskeva kohta on vähintäänkin ympäripyöreästi muotoiltu:

”Sovittelijan on kansantalouden kokonaisedun turvaamiseksi meneteltävä sovittelutoimessaan siten, että palkanmuodostus toimii mahdollisimman hyvin eikä työmarkkinoiden toimivuutta vaaranneta”.

LÄHES yhtä utopistinen ajatus on, että kunta- ja hyvintialojen sisällä, pääosin pienipalkkaisilla naisvaltaisilla aloilla, päätettäisiin solidaarisesti kohdentaa palkankorotukset tietyille työntekijäryhmille.

Yleensä tällaista solidaarisuutta harrastavat ne, joilla on jo enemmän.

Merkittävää vuoden 2022 sopimuksessa on miesten ja naisten välisten palkkaerojen kaventaminen. Paljosta puheesta huolimatta palkkaerot eivät Suomessa ole ennen tätä merkittävästi kaventuneet.

Tosin edellä mainitusta merkittävyydestä voi montaa mieltä.

KT:n laskelmien mukaan palkkaero kapenee tällä sopimuksella 1,77 prosenttia viidessä vuodessa. Tämä kuitenkin koskee suurta työntekijäryhmää. Kunta- ja hyvinvointialuealat ovat naisvaltaisia.

Työntekijöistä 80 prosenttia on pienipalkkaisia naisia, ja KT:n työehtosopimusten piirissä on puoli miljoonaa palkansaajaa.