Rikos oli pitkään selvittämättä, kunnes epäilty ilmoittautui itse poliisille maaliskuun lopulla tänä vuonna. Mies halusi tunnustaa teon, koska oli ajatellut, että uhrin omaisille aiheutuisi mielenterveysongelmia, jos heidän pitäisi elää pelossa. Hän kertoi, että teko aiheutti ongelmia myös hänelle itselleen.

Syytetty myönsi oikeudessa syyllistyneensä tappoon. Teolle ei ole ilmennyt selkeää motiivia. Mies arveli olleensa psykoosissa teon aikaan. Veistä hän piti kertomansa mukaan mukana omaksi suojakseen tai voidakseen puuttua väkivaltatilanteisiin.

– Hän oli tapahtuma-aikoihin nähnyt paljon harhoja ja tapahtuman yhteydessä nähnyt harhan mustiin pukeutuneesta henkilöstä, joka oli seurannut (miestä) ja puhunut pahoja asioita, tuomiossa sanotaan.

Tuomittu ja veriteon uhriksi joutunut mies kohtasivat kävelytiellä kello 23:n jälkeen. He eivät tunteneet toisiaan entuudestaan. Uhriksi joutunut mies oli palaamassa paikallisesta pubista. Tuomittu oli oikeuden mukaan seurannut uhria ja pyytänyt tältä tupakanjämiä. Tupakan saatuaan hän kulki jonkin matkaa toisen miehen rinnalla.

Vainajan löysi lehdenjakaja aamukuuden maissa. Oikeus totesi, että tuomitun kertomus tapahtumista täsmää viranomaisten selville saamiin seikkoihin.

Henkirikos tapahtui joulukuun 2014 lopulla. Esitutkinnan aikana kerättiin Tesomalta lähes tuhat dna-näytettä alueen miehiltä. Poliisit kiersivät rikospaikan läheisyydessä ottamassa sylkinäytteitä paikallisilta asukkailta. Apuna käytettiin poliisiopiskelijoita.

Poliisin kohteliaaksi nuoreksi mieheksi luonnehtima tuomittu ei kuitenkaan jäänyt kiinni poliisin seulonnoissa.
Näytteisiin verrattava dna saatiin metsästä löydetystä puukosta ja sen tupesta. Tuomitun dna-näyte sopi yhteen tupesta otetun näytteen kanssa.

STT ei julkaise syyntakeettoman nimeä.

STT–OLLI-PEKKA PAAJANEN