”Tosiasiassa kokoomus johtaa” – Antti Rinne tiivistää Juha Sipilän hallituksen ongelman: Sydän puuttuu

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander

SDP:n puheenjohtajan Antti Rinne toteaa pääministeri Juha Sipilä (kesk.) olleen naiivi ehdottaessaan rikkaiden palkkatalkoita.

Sipilä vetosi hallituskauden alkupuolella, jotta hyväosaiset osallistuisivat palkkatalkoisiin.

Sen, ettei huutoon ole vastattu, Sipilä kertoi hiljattain budjettikeskustelussa olevan pääministerikautensa suurimpia pettymyksiä.

– Hän on itse toiminut yrityselämässä johtotehtävissä ja kohtalaisen menestyksekkäänä yrittäjänä. Hurskaiden toiveiden esittäminen siitä, että ne joilla on paljon, vapaaehtoisesti luopuisivat paljoudestaan, on kyllä aikamoista taivastelua, Antti Rinne toteaa.

SDP:n puheenjohtaja näkee Sipilän johdolla tehdyn politiikan hyvin kokoomuslaisena.

– Se on tosiasiassa kokoomuksen johdolla tehtyä politiikkaa.

Rinteen mukaan usko rikkaiden vapaaehtoisiin palkkatalkoisiin kertoo myös omaa kieltään Sipilän hallituksen ihmiskuvasta.

– Siinä työttömät ovat itse aiheuttaneet työttömyytensä, ikäihmiset eläkkeen pienuutensa ja sairauksien kanssa kärsivät lääkkeittensä omavastuun lisäämisen.

”Se oli surulista seurattavaa vierestä.”

Rinne kertaa, miten Sipilän hallitus taaperteli ennen liikkeellelähtöään työelämäosapuolten kanssa. Yhteiskuntasopimusta ajettiin väellä ja voimalla.

– Se oli surulista seurattavaa vierestä.

– Ensi alkuun Sipilä kävi kertomassa, että työaikaa pitää pidentää 100 tuntia ilman, että palkkaa nostetaan ja ihmetteli sitten suuresti kun palkansaajajärjestöt eivät hänen suurta ideaansa hyväksyneet.

Sitten pöytään iskettiin palkkaleikkuri pakkolaeilla ryyditettynä.

– Jokainen näki, etteivät pakkolait olleet perustuslain mukaisia.

Pitkän prosessin jälkeen päädyttiin kilpailukykysopimukseen, jossa muun muassa julkisen sektorin pieni- ja keskituloisten työntekijöiden lomarahoista leikataan kolmannes. Tänä kesänä lomarahat jäivät ensi kertaa monelta saamatta.

– Minun on tosi vaikea nähdä, miten vaikuttaa Koneen, Mayerin telakan tai Outokummun kilpailukykyyn, kun esimerkiksi laitoshuoltajilta, sairaanhoitajilta tai opettajilta viedään 30 prosenttia lomarahoista. Sehän on ainoa taloudellinen elementti tavallisilla ja ahkerilla pieni- ja keskituloisilla saada yksi edes pikkaisen väljempi hetki vuoteen. Nyt hallitus on suututtanut sadattuhannnet julkisen sektorin työntekijät ottamalla lomarahoja pois.

Rinne on vaatinut Orpoa perumaan työmarkkinajärjestöjen painostuksella aikaansaadut lomarahaleikkaukset. Palautus voitaisiin hoitaa esimerkiksi kuntien valtionosuuksia lisäämällä.

”Puuttuu sydäntä ymmärtää tavallisten ihmisten arkea.”

SDP:n ympärillä käytiin kesän aikana vilkasta julkista keskustelua. Kovin myönteistäkään se ei ollut.

– Kun tällaisiin hommiin lähtee, tietää jo etukäteen, että on aikoja, jolloin aurinko paistaa ja päiviä, jolloin räntää tulee suoraan päin näköä. Sen on havainnut, että ennakko-oletukset pitivät paikkansa tässä suhteessa, Rinne kuittaa.

Kovimpina hetkinään hän kertoo ammentavansa voimaa lapsistaan ja lapsenlapsistaan.

– Onnellisuuden ympyrä, mikä lasten kautta ja lastenlasten kautta tulee omaan elämään lämmittämään, kiinnittää huomion oleellisiin asioihin. Sitten olen siitä onnellisessa asemassa, että minulla on upea vaimo, joka niinäkin iltoina kun ottaa päähän, sanoo, että tule tähän viereen niin rapsutan selkää. Hyvä ihmissuhde kantaa, Rinne sanoo.

Puheenjohtajan katse on kuitenkin jo tiukasti eteenpäin. SDP on aloittanut eduskunnan syyskauden pontevasti, gallupitkin lähtivät jo nousuun. Rinne puhkuu tarmoa.

– Selkeästi näyttää siltä, että tänä syksynä esiinnousevista asioista tulee poliittinen haasto hallituksen ja sosialidemokraattisen puolueen välllä. Budjettikeskustelussa meidän iso huoli on eriarvoisuuden ja tuloerojen kasvu.

Rinne huomauttaa, että isot hallitusohjelmassa päätetyt leikkaukset jatkuvat ja eriarvoistava kehitys vahvistuu, vaikka talous kasvaa vahvasti.

– Hallituksen politiikka on nyt todella kovaa ja epäoikeudenmukaista pienituloisia, eläkeläisiä, lapsiperheitä, työttömiä ja opiskelijoita kohtaan. Siltä puuttuu sydäntä ymmärtää tavallisten ihmisten arkea.

”Käsittämätöntä vallitsevassa tilanteessa.”

Rinne pitää käsittämättömänä sitä, että vallitsevassa tilanteessa hallituksen selkeä poliittinen arvovalinta on lapsiperheiden verotuksen kiristäminen. Kovimmin kärsivät pienituloiset yksinhuoltajat, joihin myös lomarahaleikkaus iskee.

– On ollut myös kummaa keskustelua eduskunnassa, ettei tämä hallitus olisi kunnilta leikannut mitään. Tämän hallituskauden kumulatiiviset leikkaukset valtionosuuksiin ovat 600 miljoonaa euroa.

– Tämän hallituksen eriarvoistava, tuloeroja kasvattava politiikka konkretisoituu siinä, että kaikkein pienimmät tuloluokat menettävät 40 euroa vuodessa ja ylin kymmenys tuloluokasta saa 400 euroa lisää puhtaana käteen. Tämä kertoo kaiken hallituksen linjauksista ja arvovalinnoista, Rinne kiihtyy.

– Kansaneläkkeen indeksi leikataan, se tarkoitaa sitä, että täyttä kansaneläkettä saavat menettävät 240 euroa ensi vuonna, hän jatkaa.

SDP vaatii toimenpideohjelmaa, jossa eläkeläisten verotusta kevennettäisiin palkansaajien verotuksen tasolle.

”Kasvu ei kuulu tämän hallituksen politiikan myötä kaikille.”

Hiljattain uutisoitiin, että ELY-keskusten työllistämisrahoista on tältä vuodelta käyttämättä peräti 150 miljoonaa euroa. Rinteelle tämä kertoo hallituksen työllisyyspolitiikan näköalattomuudesta.

– Pitkäaikaistyöttämiä on yhä 100 000 ihmistä. Nyt rahaa pitäisi käyttää heidän ja nuorten aikuisten työllistämiseen.

Rinne muistuttaa pelkän peruskoulun varassa olevien työllistyvän muita heikommin. Jotta näin ei olisi jatkossa, SDP ajaa oppivelvollisuuden pidentämistä ja opetuksen maksuttomuutta toiselle asteelle.

– Se estäisi tehokkaasti peruskoulun jälkeistä pudokkuutta.

– Ikävä tosiasia on, että kasvu ei kuulu tämän hallituksen politiikan myötä kaikille. Keskeinen selittävä tekijä on hallituksen arvovalinnat. Hallitus on lähtenyt siitä, että rikkaiden verohelpotukset on se keino, joilla taloutta saadaan kasvamaan.

Rikkaiden veroeduista Rinne nostaa esiin yrittäjävähennyksen. Sen sijasta SDP on ajanut yrittäjien arvonlisäveron alarajan nostoa pienituloisia hyödyttävänä ja verovähennystä yrittäjille, jotka palkkaavat ensimmäisen työkaverin.

Rinne kritisoi sitä, että suurin osa hallituksen yrittäjävähennyksestä menee suurituloisille.

– Apteekkarit ovat olleet rehellisiä. He ovat kertoneet, että se tarkoittaa muutamia miljoonia tienaaville apteekkareille 25 000 euroa puhtaana käteen lisää. Ja vieläpä hallituksen omassa esityksessä todetaan, ettei yrittäjävähennyksellä ole työllistämisvaikutuksia eikä talouskasvuun vaikutuksia. Silti on varaa laittaa siihen 126 miljoonaa euroa, Rinne hämmästelee.

”Se on puppupuhetta, pötyä.”

Antti Rinne muistuttaa, että hallitus on valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) suulla kertonut, ettei kenenkään verotus kiristy.

– Se on puppupuhetta, pötyä. Ensi vuoden osalta, jos hallituksen esitys menee läpi, yhden lapsen yksinhuoltajaperheessä verotus kiristyy puoli prosenttia ja kahden lapsen prosentin verran. Tämä karkein veronkorotus koskettaa nimenoman pieni- ja keskituloisia perheitä. Se on ihan uskomattoman väärää politiikaa.

Rinne muistuttaa, että perheitä painaa myös lasten harrastusmaksujen nouseminen, päivähoitomaksut ja jatkuvasti kallistuva asuminen.

– Nämä ovat asioita, joihin pitää löytää ratkaisu. SDP on esittänyt muun muassa joustavaa koulupäivää, jossa harrastaminen kytkettäisiin päivän yhteyteen. Sillä saataisiin harrastusten hintaa laskettua ja perheille iltaisin aikaa yhdessäoloon.

Pitkällä aikavälillä demarien tavoitteisiin kuuluu myös maksuton varhaiskasvatus. Rinne on valmis pohtimaan myös sen kirjaamista perustuslakiin kaikille lapsille ilmaisena. Näin se olisi perusoikeus perusopetuksen tavoin.

– Koska lapsissa on Suomen tulevaisuus, oleellista on, että lapsiperheiden asemaa helpotetaan.

”Työmarkkinatoiminta ei voi mennä niin kuin hallitus on tahtonut, sanelupolitiikaksi.”

Palkkaratkaisua haetaan syksyllä liittokierroksella. Antti Rinne arvioi, että vahva viennin kasvu vaikuttaa siten, että ratkaisut saattavat syntyä lopulta kohtuullisen helposti.

Samalla hän sanoo olevansa yllättynyt Metsäteollisuus ry:n toimista, jotka johtivat neuvottelujen keskeytymiseen paperiteollisuudessa.

Kyse oli teksteihin tehtävistä muutoksista eli muun muassa työajoista.

– Jokin kohtuus siinä pitää olla työnantajapuolellakin ja kyky hakea ratkaisuja, jotta työmarkkinoilla rauha säilyy. Vaatimukset, jolla lisätään turvattomuutta ja epävarmuutta työpaikalla ja heikennetään pelisääntöjä, eivät kuulu tähän päivään, Rinne kommentoi.

Hän painottaa yleisellä tasollakin palkansaajien oikeutta vaatia työelämään reiluja pelisääntöjä ja että omaan työntekoon voi vaikuttaa.

– Työmarkkinatoiminta ei voi mennä niin kuin hallitus on tahtonut, sanelupolitiikaksi, jossa vahvemman osapuolen eli työnantajan toiminta sanelee työpaikoilla. Palkansaajan suojeluperiaatteen pitää olla tästä eteenpäinkin vahvana johtotähtenä, kun työelämän pelisääntöjä kehitetään.

Rinteen mukaan työaikalain muutosten täytyy olla työntekijöiden turvan takaavia.

”Tyhmä veto.”

Hallitus on siirtänyt esityksen uudesta työaikalaista ensi kevääseen liittokierrokseen. Esimerkiksi STTK:sta on huomautettu päätöksen heikentävän sopimisen ilmapiiriä. Myös AKT:stä on otettu asiaan tiukasti kantaa. Nyt pitäisi sorvata työ- ja virkaehtosopimusta tietämättä, millaisia muutoksia on luvassa.

Rinnekin pitää työaikalain lykkäämistä ”tyhmänä vetona”.

– Tässä on todella kovat vaatimukset oikeistopuolelta, erityisesti kokoomuksella siihen, että työelämän pelisääntöjä pitäisi palkansaajien tappioksi heikentää oleellisesti, hän sanoo.

Rinteen mukana työelämää on kehitettävä ja maailman muutokset työelämävaikutuksineen on syytä tunnistaa. Kukaan ei voi oikein enää luottaa, että koulutuspohja ja ammatti riittäisivät työuran aikana. Niinpä Rinne satsaisikin koulutukseen työelämässä. Suuri vastuu tästä pitäisi olla työnantajalla.

– SDP:n ollessa hallituksessa ajettiin läpi kolmen päivän vuotuinen koulutusoikeus työntekijöille. Jostain syystä työnantajat eivät ole halunneet käyttää sitä ja nähdä sitä resurssina ylläpitää ihmisten osaamista.

Rinteen mukaan kolme päivää on liian vähän. Työuralle tarvitaan jaksoja, joissa osaamista voi täydentää ja uudistaa.

– Haluamme sellaisen työelämän, jossa pelisäännöt toimivat sekä työnantajien etujen mukaisesti että työntekijän näkökulmasta niin, että tässä maailman myllerryksessä on turvallista olla mukana työelämässä.

– Meillä ei ole varaa kehitykseen, jossa kymmeniä–satojatuhansia syrjäytyy työelämästä siksi, että osaaminen ei vastaa tarpeita.

”Tarvitaan fiksua johtajuutta.”

Rinne haluaa kehittää myös julkisen sektorin johtamista ja työn organisoimista. Hän uskoo kansalaisten kokemuksen johtamisongelmista olevan aito.

Rinne ehdottaa, että valtiovarainministeriö käynnistäisi selvityksen julkisen sektorin keskijohdon ja ylimmän johdon toiminnan parantamiseksi. Hän uskoo, että tehokkaammalla johtamisella pystyttäisiin estämään työntekijöiden väsymistä ja turhautumista.

– Tarvitaan fiksua johtajuutta, joka antaa työtätekeville enemmän mahdollisuutta vaikuttaa työn sisältöön. Julkinen sektori voisi olla tiennäyttäjä.

– Kun katson kuntien johtoryhmiä ja kuntien eri yksiköiden johtoryhmiä, aika lailla on tyhjää niillä penkeillä, joissa henkilöstön edustajan ja työntekijän pitäisi olla edustettuna.

Antti Rinne pohtii myös hallituksen omistajapolitiikkaa ja sen kehittämistä. Hän ihmettelee, miksi hallitus on antamassa VR:n taseen kilpailijoiden käyttöön, vaikka kaavaillut yritysjärjestelyt eivät Rinteen mukaan johtaisi palveluiden paranemiseen tai hintojen laskuun. Hän viittaa valtioneuvoston omistajaohjaukselle tehtyihin kriittisiin asiantuntija-arvioihin.

– Näyttää siltä, että hallituksella ei ole muuta omistajapolitiikkaa kuin julkisen omistuksen markkinaehtoistaminen. Omistamisen arvolla ja tuotolla ei näytä olevan mitään merkitystä.

Oppositio on jättänyt välikysymyksen raideliikenteen nykytilasta ja tulevaisuudesta.

”Oikea omistajapolitiikkaa olisi lisätä raidekapasiteettia.”

Rinne muistuttaa, että VR on tilittänyt keskimäärin 100 miljoonaa euroa valtiolle vuodessa osinkoja. VR:n pilkkominen osiin voisi tarkoittaa tulovirran katkeamista. Valtion omistuksen arvo heikkenisi, eikä ihmisten palvelu paranisi.

Rinne painottaa, että valtionomistuksilla pitää aina olla jokin tarkoitus.

– Jos ajattelee VR:ää, sen tarkoitus on toteuttaa julkista liikennettä raiteilla. Sitä pitäisi parantaa.

Liikenneministeriön kaavailemalla mallilla lopputulos voisi sen sijaan olla se, että yritykset käyttävät VR:n kalusteita, mutta raiteilla on vain lisää sumppuja.

– Oikeaa omistajapolitiikkaa olisi lisätä raidekapasiteettia. Sen jälkeen voi miettiä, onko muidenkin toimijoiden kuin VR:n tuloa järkevää edistää. Johtoajatus ei voi olla saada yksityiselle bisnekselle lisää tilaa verovaroilla.

– Sama ideologia vaivaa sote-keskustelua ja keskustelua tieliikenteen ja väyläverkkojen kehittämisestä. Ei se, että olemassaolevaa verorahoilla hankittua infraa ja omistusta jaetaan ja pilkotaan yksityisten käyttöön, lisää taloudellista toimeliaisuutta millään tavalla. Pitäisi olla näköala omistuksen uudelleenjärjestelyjen kautta kasvattaa aidosti hyvinvointia ja lisätä palveluita.

”Onkohan nyt ihan oikeasti pystytty arvioimaan?”

Aika ajoin eduskunnassa ja julkisuudessa on käyty keskustelua, mistä Suomen talouskasvu johtuu ja mistä se lähti käyntiin. Vihreiden tuore puheenjohtaja Touko Aalto antoi kiitosta Rinteelle. Rinteen valtiovarainministerikauden vahvat infrasatsaukset näyttelivät Aallon mukaan kasvun alkamisessa keskeistä osaa.

Rinne ei ota tähän kantaa, mutta kertoo tulevansa henkilötasolla Aallon kanssa hyvin toimeen.

– Olen arvostanut sitä, että vihreät on tuonut näiden vuosikymmenten aikana, jonka puolue on ollut olemassa, vahvasti ympäristö- ja ilmastonäkökulmaa esiin. Sehän on ollut sosialidemokraattisen puolueen leipälaji. Olemme tähän maahan saaneet aikanaan ympäristöministeriön, vieneet koskiensuojelulain ja isoja periaatteellisia ympäristöasioita eteenpäin.

– Luulen, että heidän kanssaan meillä on yhteinen näkemys hyvin pitkälle ilmastopolitiikasta sekä luonnon monimuotoisuuden ja suomalaisen luonnon säilyttämisestä että koulutuspolitiikasta.

Vihreiden hiljattain julkaisemaa yli 800 miljoonan euron listaa yritystukien karsimisesta Antti Rinne sen sijaan kertoo hätkähtäneensä.

– Onkohan nyt ihan oikeasti pystytty arvioimaan niiden vaikutuksia talouden kehitykseen.

”Ovatko vihreät ymmärtäneet?”

Rinne nostaa listasta erikseen esiin vihreiden esityksen karsia 20 miljoonaa euroa matkustajaliikenteen tuesta.

– Ovatko vihreät ymmärtäneet, että sen leikkaaminen tarkoittaisi hyvin suurella todennäköisyydellä isoa riskiä, jossa koko henkilöliikenteen työpaikat suomalaisina työpaikkoina menetetään. Lisäksi olisi uhka palkkojen polkemiselle.

Teollisuuden energiaverojen palautuksesta vihreät napsisi 218 miljoonaa euroa.

– Minun kysymykseni kuuluu, onko käyty katsomassa Outokummun terästehdasta, Euroopan suurinta kierrätyslaitosta? Onko käyty katsomassa, miten ympäristöasiat on otettu siellä huomioon päästöjen ja kierrätyksen sekä raaka-ainetehokkuuden näkökulmasta?

Rinne toteaa, että mikäli Outokummun kaltaisten ympäristöasiat huomioineiden tehtaiden toimintaedellytykset Suomessa tuhotaan, seuraukset työpaikoille, ympäristölle ja ilmastolle voivat olla huonot.

– Jossakin se teräs tehdään. Jos sitä ei tehdä kierrätysmateriaalista kuten täällä Suomessa suureksi osaksi, tehdäänkö se sitten louhitusta uudesta malmista ja huomattavasti ympäristön kannalta haitallisimmissa tehtaissa. Kyllä tässä jokin tolkku pitäisi olla.

– Minäkin olen sitä mieltä, että tukijärjestelmää pitää muuttaa innovaatioiden, tutkimuksen ja tuotekehityksen suuntaan, mutta emme samalla voi tuhota kehitystä, jota yrityksissä on tehty kiertotalouden, ympäristön ja ilmaston eteen.

Ylipäänsä vihreiden talouspoliittinen ajattelu ei ole vielä täysin valjennut Rinteelle.

– Uskon, että siellä on myös selkeästi enemmän erilaisia painotuksia kuin sosialidemokraateilla.

”Leimataan hölmöiksi.”

Antti Rinne painottaa, että sosialidemokraattien lähtökohta kaikissa olosuhteissa on se, että sivistys- ja hyvinvointivaltio huolehtii myös heikoimmissa asemassa olevista. Julkisen palveluverkon on oltava tehokas ja verorahan on mentävä kansalaisten palveluun ja tukiverkkoihin.

– Hallituksen politiikan lähtökohta on sokea usko markkinaliberalismiin, jonka mukaan markkinat hoitavat kaikki epätasapainot. Siinä unohdetaan totaalisesti ihminen.

– Sosialidemokratian talouspolitiikan lähtökohta on se, että markkinat on hyvä renki. Mutta markkinoita pitää pystyä poliittisilla päätöksillä ohjaamaan niin, että eriarvoisuus ja tuloerot eivät lähde kasvuun kuten hallitus nyt sokeasti luottaen markkinaliberalismiin saa aikaan.

Rinteen mukaan suomalaisessa keskusteluilmapiirissä on vähän vaihtoehtoja markkinaliberalismille.

– Tahot, jotka tuovat toisenlaista vaihtoehtoa keskusteluun, leimataan hölmöiksi. Tosiasia on, että parhaita tuloksia saadaan, kun markkinatalous on pohja, jota ohjataan poliitiisilla päätöksiä yhteiskunnan kokonaisedun näkökulmasta.

”Olemme joukkueena viemässä häntä tasavallan presidentin tehtävään.”

Antti Rinteen visio on johdattaa SDP takaisin keskiöön suomalaisen yhteiskunnan uudistamiseksi 2020-luvulle.

– Haluan, että meidän joukkue osoittaa sen, että kykenemme ratkaisemaan ihmisten arjessa olevia ongelmia sekä edistämään koko maapallon ja tulevaisuuden kannalta ratkaisevia asioita.

Rinteen mukaan liikkeen on yhä luotava turvaa, oikeudenmukaisuutta Suomeen ja samalla kansainvälisenä puolueena eurooppalaista ja globaalia hyvinvointia. Myös ihmisten koulutustason vahvistaminen on Rinteellä toiminnan keskiössä.

Tärkeää on niin ikään se, että SDP on asettanut oman presidenttiehdokkaan, Tuula Haataisen.

– Nyt olemme joukkueena viemässä häntä tasavallan presidentin tehtävään.

– Ilman demariehdokkaan panosta tulevissa vaalikeskusteluissa ei keskusteltaisi vahvasti ilmastonmuutoksesta, köyhyyden torjunnasta maailmassa ja siitä miten Eurooppaa kehitetään tavallisten ihmisten arjesta käsin oikeaan suuntaan eikä myöskään siitä millaisilla arvoilla Suomea johdetaan.

Asiantuntija: Hyvätuloiset saivat tuplakevennykset – ”Parasta olisi, että veroja maksettaisiin enemmän”

Kuva: Lehtikuva

Hyvätuloisten motiivi rahoittaa hyvinvointipalveluja rapautuu. Yleisiä sosiaalipalveluja pidetään itsestäänselvyytenä, eikä solidaarisuus vaikeissa elämäntilanteissa oleville tahdo riittää, toteaa ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja.

Hän huomauttaa, että veronkevennysten myötä hyvätuloiset saavat yleiset sosiaalipalvelut kuten päivähoidon suhteellisesti huokeammin kuin muut.

– Verokevennysten myötä he maksavat hyvinvointipalveluista suhteellisesti vähemmän. Lisäksi päivähoidon maksukaton takia heille jää käteen enemmän rahaa.

Maaliskuun alusta päivähoidon maksuja alennettiin keskituloisilta ja poistettiin pienituloisimmilta. Eniten ansaitsevien maksut pidettiin ennallaan.

Kananojan mukaan päivähoitomaksujen porrastusta voisi jyrkentää.

– Monissa maissa päivähoidosta maksetaan reilusti enemmän. Suomessa maksupolitiikka ja verotus pitäisi katsoa kokonaan uudelleen. Ei hyvinvoivien maksuja voi kahta kautta vähentää.

Jaetaan mahdollisuudet ja riskit

Kananoja on huolissaan hyvinvointipalveluiden säilymisestä.

– Parasta olisi, että veroja maksettaisiin enemmän.

Hän varoittaa, että jos julkisten hyvinvointipalveluiden maksuja nostetaan reippaasti, keskiluokka siirtyy käyttämään yksityisiä palveluja.

– Jos hyvinvoivaa väestönosaa varten syntyy esimerkiksi oma päivähoitosysteemi, se ei ole pitkän päälle hyvä kehitys.

Vanhustenhoidossa maksut ovat Kananojan mukaan turhankin korkeat, sillä kaikilla keskituloisillakaan ei ole myytävää omaisuutta, jolla rahoittaa tehostetun palveluasumisen maksut.

– Menneiltä hallituksilta on jäänyt vanhustenhoidon maksujärjestelmä remontoimatta. Monilla vanhoilla on vaikeita tilanteita, myös kotipalveluissa.

Kananojan mukaan yhteisvastuu on vähentynyt.

– Viime vuosina on näyttänyt siltä, että vanhuuden riskejä ei kanneta yhdessä, vaan se menee omalle vastuulle.

Hän toivoisi nykyiseen hyvinvointikeskusteluun solidaarisuutta.

– Sitä 1970-luvun muutosten valmistelussa ollutta ajattelutapaa kaipaa tänä päivänä tosi paljon. Silloin ajatuksena oli, että annetaan samanlaiset mahdollisuudet päivähoidossa ja peruskoulussa ja että elämässä on riskejä kuten terveysriskejä, joita kansalaiset rahoittavat yhdessä verovaroin.

Hyvinvoinnin perusta kyseessä

Jos motiivi veronmaksuun häviää, samalla katoaa kolmen vuosikymmenen työ, jolla rakennettiin hyvinvoinnin perustaa.

Kananoja nimeää 1970-luvun alussa tulleet peruskoulun, kansanterveyden ja päivähoidon merkittävimmiksi hyvinvoinnin tukipylväiksi.

– Ne olivat hyvin käänteentekeviä muutoksia, joilla perustasoa vahvistettiin ja kansalaisten luokkajako koulutuksessa päättyi.

Kansanterveyslaki siirsi hoidon painopisteen perusterveydenhoitoon. Kananoja harmittelee, että lakia ei ole vieläkään saatu toimimaan tarkoitetulla tavalla.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksien yhdenmukaistaminen 1980-luvulla oli iso muutos, sillä aiemmin valtionosuudet jaettiin toimintokohtaisesti. Kananojan mukaan avohuollon sosiaalityöhön ei saatu rahaa juuri ollenkaan, mutta kylläkin laitosmuotoiseen huoltotyöhön eli mm. lastenkoteihin. Uusi rahoitusmalli turvasi, että kunnat saivat varoja myös ongelmien ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen puuttumiseen.

Kananojan mukaan kyse oli isosta uudistusryppäästä. Saman aikaan saatiin sosiaalihuoltolaki ja kuntapalveluita saattoivat ryhtyä tuottamaan ostopalveluina myös kolmas sektori ja yksityiset yritykset.

Kun vielä valtionosuudet sidottiin väestöpohjaan 1990-luvun alussa, se antoi kunnille mahdollisuuden toteuttaa haluamaansa sosiaalipolitiikkaa.

Yhteisvastuu punnitaan nyt

Kolmen vuosikymmenen saavutuksia yhdisti yhteisvastuun ajatus, Kananoja sanoo.

– Sitä ei enää ole. Yhteisvastuuta tunnetaan niin kauan, kun siitä itsekin voi saada jotain. Keskiluokka suostuu maksamaan veroja, kun se saa itsekin palveluja.

Keskiluokan saamat sosiaalipalvelut ovat tavallaan muuttuneet näkymättömiksi, itsestäänselvyyksiksi. Samalla sosiaalihuollolle jäävät kaikista vaikeimmissa tilanteissa olevien auttaminen, eli päihdeongelmaiset, mielenterveyspotilaat ja lastensuojelun asiakkaat.

– Siinä se solidaarisuus testataan, eli olenko valmis maksamaan veroja palveluihin, joita en itse tarvitse, Kananoja toteaa.

– Nyt ollaan käännekohdassa. Jos ei haluta maksaa veroja, niin yleinenkin palvelu kärsii. Verovaroistahan maksetaan sekä yleiset että erityispalvelut. Veronmaksuhalukkuuden katoaminen on hyvinvointivaltion suurin ongelma.

UP/Birgitta Suorsa

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

”Olen itse kohdannut niin asiatonta puhetta kuin asiatonta koskettelua kansanedustajana” – Li Andersson osallistuu #metoo-keskusteluun

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson.

Monien muiden poliitikkojen tavoin myös vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson osallistuu Facebook-päivityksellä seksuaalista häirintää vastustavaan #metoo-kampanjaan.

– Olen nähnyt niin monta #metoo-häsäriä mun sosiaalisissa medioissa. Jotkut jakavat myös tarinoita, mutta suurin osa tyytyy vain viestimän, että “kyllä, minäkin”. Tarinoiden kertominen on kaikkea muuta kuin helppoa. Muistot seksuaalisen häirinnän, ahdistelun tai asiattoman kohtelun kohteeksi joutumisesta ovat kipeitä ja niihin liittyvät yleensä myös häpeän ja syyllisyyden tunteita, Andersson kirjoittaa.

Hän uskoo, että monet myös jättävät kokemuksiaan kertomatta siksi, että pelkäävät kommentteja joissa vähätellään mitä he ovat kokeneet, tai joissa syytetään ylireagoinnista tai kaikkien miesten syyllistämisestä.

– Ei tässä ole siitä kyse. Kampanjan arvo on siinä, että se tekee näkyväksi ongelman, joka on laajalle levinnyt ja suuri. Se tekee näkyväksi, kuinka moni kantaa mukanaan tarinoita pelottavista ja ahdistavista kokemuksista. Ja se nostaa esille, kuinka arvottomaksi ihminen helposti tuntee itsensä, jos valtaa pitävä ahdistelee seksuaalisesti.

Pettymys ”hyvien ihmisten hiljaisuuteen”.

Li Andersson muistuttaa, ettei politiikkakaan ole ahdistelusta vapaa.

– Vaikka traumaattisimmat henkilökohtaiset kokemukseni ovat politiikan ulkopuolelta, olen itse kohdannut niin asiatonta puhetta kuin asiatonta koskettelua kansanedustajana. Häirintä ja ahdistelu ovat valitettavasti niin yleistä, että siihen voi törmätä niin kadulla kuin joukkoliikenteessä, baarissa kuin työpaikalla tai koulussa.

Andersson toivoo, että #metoo:n kaltaiset kampanjat johtavat siihen, että ongelmasta ei olla hiljaa ja että sitä ei vähätellä.

– Olen jo kauan aikaa itse ollut pettynyt siihen, mitä kutsun “hyvien ihmisten hiljaisuudeksi”. Että niin usein on ihmisiä paikalla, jotka myös voisivat ääneen puuttua, mutta valitsevat hiljaisuuden.

 

Ministeri kertoo, kuinka häntä ahdisteltiin: ”Olen miettinyt sitä puistatuksella viime päivinä paljon”

Kuva: Lehtikuva / Antti Aimo-Koivisto

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) kertoo avoimessa Facebook-päivityksessään, kuinka häntä ahdisteltiin vuosi sitten.

”Olen miettinyt sitä puistatuksella viime päivinä paljon. Puolituttu mies tuli sidosryhmäkekkereillä käytävällä vastaan. Oli alkuilta. Olin matkalla naistenhuoneeseen. Hän halasi liian läheisesti, halasin sopivan etäisesti takaisin. Otin pari askelta taaksepäin. Sitten hän yhtäkkiä tarrautui minuun epäsopivalla tavalla ja kysyi virnistellen: ”Olet varmaan perehtynyt soteen ihan täysin rinnoin”.”

Saarikon mukaan tilanteessa pahinta oli se, ettei hän pystynyt sanomaan mitään.

”Otin pari lisäaskelta taakse ja peruutin itseni pois. Vasta monta hetkeä myöhemmin tajusin mitä oli tapahtunut. Suututti, hävetti, ahdisti.”

Saarikko kirjoittaa #metoo-kampanjasta, että on ollut ravistelevaa lukea ihmisten kokemuksia ahdistelusta ja seksuaalisesta häirinnästä.

”Ne suututtavat ja tekevät surulliseksi. Kirjoituksista näkee, miten iholle muistot tulevat.”

AVAINSANAT

Uusi, reaaliaikainen datasivusto nuorten syrjäytymisestä aukeaa – professori: ”Maailman parhaita rekistereitä hyödyntävä työkalu”

Professori Juho Saari kertoo Facebook-sivuillaan uudesta hankkeesta, joka on tulossa julki jo ensi viikolla.

Saaren mukaan suomalaisia nuoria koskevan tutkimuksen ja keskustelun maailma on olennaisesti muuttumassa.

”Me-säätiö julkaisee kaikille avoimen datasivuston 24.10. klo 14, josta voi reaaliaikaisesti seurata syrjäytyneiden nuorten määrää. Maailman parhaita rekistereitä hyödyntävä työkalu on kaikille avoin ja sieltä pääsee katsomaan syrjäytymislaskurista, mikä on nuorten tilanne eri puolilla Suomea”, Saari kirjoittaa.

Hän on liittänyt päivitykseensä myös ”havainnekuvia” sivustosta. Niiden perusteella sivustolta voi seurata esimerkiksi sitä, kuinka paljon ja missä päin Suomesa nuoret käyttävät eniten masennuslääkkeitä. Tietoa on luvassa myös muun muassa työttömyydestä ja koulunsa kesken jättäneistä.

Valtiotieteen tohtori Saari aloitti vuosi sitten syksyllä sosiaali- ja terveyspolitiikan professorina Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä.

Saari on erikoistunut sosiaali- ja terveyspolitiikan ja hyvinvointi- ja terveyserojen tutkimukseen. Näiltä alueilta hän on julkaissut noin 370 erilaista tieteellistä julkaisua.

Saari tunnetaan julkisuudessa myös köyhyystutkijana.

Keskustelua aiheesta

SDP:n presidenttiehdokas Tuula Haatainen: ”Ulossulkemisessa on kaikupohja nationalistisille liikkeille ja ääri-ilmiöille”

Kuva: Jani Laukkanen

Teini-ikäinen Tuula Haatainen katsoo televisiota kotonaan Vehmersalmella. Eletään 1970-lukua, televisiot ovat vastikään tulleet ja samoja ohjelmia katsoo koko kansa.

Meneillään on uutislähetys, jonka kuvat järkyttävät koko maailmaa. Kolonialistisen valtansa rippeisiin takertunut Britannia on aseistanut Nigerian liittovaltiota taistelussa separaristista Biafraa vastaan.

Haataisten televisiossa kuollaan nälkään.

– Kuvat nälkäänkuolevista naisista ja lapsista olivat yhtäkkiä olohuoneissa. Se oli järkyttävää ja koko ikäluokallemme hyvin puhuttelevaa samalla tavoin kuin Vietnamin sota, Haatainen muistelee.

Entisenä opetusministerinä ja sosiaali- ja terveysministerinä Haatainen on mieluiten asialinjalla. Poliitikkohaastattelut, joissa puhutaan henkilökohtaisuuksia ovat hänelle tuttuja, mutta hän vetää rajan ”jäätelötötterökuviin”, joita Haataisen mukaan usein naisilta toivotaan.

Henkilökohtainen on vahvasti asian palveluksessa.

– Jos puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta ja palveluista, niin kyllähän sitä peilaa siihen miten omassa lähipiirissä on nähty asiat, mutta asiakärjellä minä olen mennyt.

Sitä, mistä sisäinen turvallisuus syntyy, ei liiemmin pohdita.

Tammikuun presidentinvaaleissa Haatainen haastaa paitsi nykyistä, kokoomustaustaista tasavallan presidentti Sauli Niinistöä, myös miehistä tapaa nähdä ulko- ja turvallisuuspolitiikka aseiden ja uhkien näkökulmasta. Haatainen ymmärtää turvallisuuden laajemmin.

– On helppo puhua vain siitä, kuinka paljon meillä on aseita ja kuka meitä milloinkin uhkaa. Se on aika yksinkertaista. Laajasti ymmärretty turvallisuus on huomattavasti vaikeammin hallittavissa. Puhun kovastakin asiasta, realisti pitää olla. Mutta se ei riitä.

Suomalaisessa ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä puolustuspolitiikassa vallitsee Haataisen mukaan aika pitkälle ulottuva konsensus. Realiteetit ovat sellaiset, että varteenotettavat suurten puolueiden ehdokkaat ovat niistä samoilla linjoilla. Mutta laajemmin ymmärretty turvallisuus lokeroidaan helposti kestävän kehityksen tai hyvinvoinnin alle, vähemmän painavaksi politiikan alueeksi.

– Sitä, mistä sisäinen turvallisuus syntyy, ei liiemmin pohdita. Se syntyy nimenomaan siitä, ettei Suomessa ole ryhmiä, jotka on suljettu ulos ja joiden ääni ei kuulu. Ulossulkemisessa on kaikupohja nationalistisille liikkeille ja ääri-ilmiöille.

Lue koko haastattelu torstaina 19.10. Demokraatin viikkolehdestä.