Razmyar valittiin eduskuntaan vuoden 2015 vaaleissa Suomen ensimmäisenä pakolaistaustaisena parlamentaarikkona.

Kaikki sai alkunsa vuosia aiemmin yläasteikäisen koululaisen työelämään tutustumisesta niin sanotussa tet-harjoittelussa.

Vuonna 1992 kahdeksan vanhana perheensä kanssa Suomeen muuttanut Nasima Razmyar halusi tutustua politiikkaan, jonkin puolueen tapaan toimia täällä.

Nasima ottikin yhteyttä SDP:n puoluetoimistoon, johon hän pääsi tet-harjoittelijana.

– Nuorten toimintaan taisin mennä mukaan vasta parikymppisenä, Nasima Razmyar muistelee kirjassa

– Ikinä en ajatellut, että minusta voisi tulla kansanedustaja, vaan että isä olisi silti ylpeä, jos olisin jotenkin mukana poliittisessa toiminnassa, vaikuttamassa.

Myöhemmin hän tutustui SDP:n aatteeseen, perinteeseen – ja upeisiin naisiin.

Nasima Razmyar rikkoi ennakkoluuloja ja nousi kasvoksi kansakunnan julkkisgalleriaan osallistumalla suosittuun Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan vuonna 2010.

Politiikan parketilla asioihin pisti puolestaan vauhtia SDP:n silloinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Urpilainen soitti Razmyarille ja pyysi hänet tapaamiseen puoluetoimistolle.

– Hän sanoi tietävänsä, että olen sosialidemokraatti – ei siis tuhlata aikaa puolin ja toisin, vaan lähde vaaleihin mukaan. Molemmat tiedettiin, ettei minua tarvitse mitenkään kosiskella.

Eduskuntavaaleissa 2011 Nasima Razmyar ei tullut valituksi, eikä eurovaaleissa 2014. Hyviä kouluja ne kyllä olivat. Oppirahoja maksuun, kantapään kautta.

Mukaan mahtui merkittävä läpilyönti kuntapolitiikassa: Helsingin kaupunginvaltuustoon hänet valittiin sd-listalta vuonna 2012.

– Vaalikentillä minua vain tuijoteltiin, osa ihmisistä ei edes tervehtinyt, Razmyar tilittää kokemuksiaan vaalien suman alkuvaiheessa.

– Tulin huonossa ja väärässä järjestyksessä, en tullut demariputkea pitkin, ei ollut tohtoritutkintoa, en ollut käynyt kolmia kunnallisvaaleja ensin. Olin varmaan monelle kaiken lisäksi tällainen viihdeihminen ääniä keräämässä.

Vielä vuoden 2015 vaalien jälkeen hänelle tultiin kertomaan, että “tuossa viereisessä pöydässä” juuri puhuivat, että on se hienoa, kun joku voi tanssijalalla astua eduskuntaan.

Nasima Razmyar kokee maksaneensa “sisälläpäin” – poliitikkojen ja puolueensa piirissä –hintaa erilaisesta tavastaan tulla mukaan ja sen mukana tulleesta julkisuudesta.

Kollegoiden katseista ja ilmeistä hän luki: katsotaan, miten kauan tuon kantti kestää.

Vuoden 2015 eduskuntaavaalit eivät olleet SDP:lle menestys eikä vaalivaljojaisissa riemu katossa.

5 156 äänellä läpi mennyt Nasima Razmyar tukiryhmineen lukeutui niihin, joilla oli aihetta hymyyn myös tuona huhtikuisena iltana.

Kaikki salissa halusivat halata ja onnitella häntä.

Daoud-isä ilmaantui loppuillasta paikalle. Ei ennen kuin hän uskoi, ettei mikään tarkistuslaskelma enää voi viedä tyttären paikkaa eduskunnassa.

Isä soitti kotoa valvojaispaikalle ja kysyi Nasimalta, voiko hän jo onnitella.

– Ei, ei… tämä ei ole vielä selvä juttu, Daoud Razmyar epäili ääneen.

Lopulta isä hyppäsi taksiin ja saapui Paasitornille.

– Siinä se sitten halasi ja halasi ja näytti niin onnnelliselta, että halkeaa, Nasima Razmyar kertoo kirjassaan.

Nasima-kirjan on kirjoittanut journalisti, tietokirjailija Raila Kinnunen.

Se on henkilökuva, jota Nasima Razmyar itse kuvaa esipuheessa näin:

– Halusin hahmottaa ajatuksiani oman uuden elämäntilanteeni ja muuttuneen poliittisen ajan pohjalta. Tämä kirja on enemmänkin puheenvuoroni lukijalle kuin elämäkerta.

– Haluan kertoa suoraan lukijalla ajatuksiani elämästäni, mietteitä mailmasta ja ajastamme.

Kirja syntyi aikana, jolloin keskustelu turvapaikanhakijoista ja maahanmuutosta kuuumeni. Aikana, jolloin vihapuheesta tuli arkea Suomessa.

– Äkkiä Suomi ei ollut enää entisensä. Tuntui, että oli pysähdyttävä miettimään tätä yhteiskunnallista ilmiötä ja syitä sille, Razmayr kirjoittaa tammikuuhun 2017 päivätyissä kirjan alkusanoissa.