– Vaikea se on siksi, että ihmiset eivät ole koneita eikä yhteiskunta ole yritys. Ihmisten erilaiset hoivatarpeet kovin erilaisissa elämäntilanteissa ja erilaisilla alueilla, niin kaupungeissa kuin maaseudulla, tulee ottaa huomioon, hän vastaa itselleen.

– Ja yhteiskunnan on mietittävä muitakin arvoja kuin taloutta ja voiton tekemistä – kansanterveys, terveyserojen kaventaminen, ennaltaehkäisy ja yhdenvertaiset palvelut ovat yhteiskunnan kokonaisedun kannalta ensin listalla, ei markkinoiden pärjääminen hoivabisneksessä.

Hän korostaa, ettei SDP halua missään nimessä viivästyttää uudistusta.

– Hallituksen nyt esittämään sotemalliin sisältyy suuria riskejä, aukkoja ja jopa kaaoksen elementtejä ja meistä nyt on käännettävä jokainen kivi, jotta voimme rakentaa kaikille suomalaisille hyvän mallin. Kiireen nimissä ei voi tehdä sellaisia ratkaisuja, että koko järjestelmä tuhoutuu tulevaisuudessa, hän kuitenkin korostaa.

Feldt-Ranta nosta kirjoituksessaan esiin niitä kohtia, joista asiantuntijat sekä oppositio ovat olleet huolissaan.

– Yksi huolista liittyy siihen, että hallituksen esittämässä mallissa tulevien sote-keskuksen kannattaa valikoida asiakkaikseen henkilöitä, joille määritelty korvaussumma (ns. kapitaatiokorvaus) on suurempi kuin näistä asiakkaista koituvat kustannukset.

– Samalla sen kannattaa välttää asiakkaita, joiden korvaus on syntyviä kustannuksia pienempi. Toisin sanoen sote-keskuksen kannattaa pitää asiakkainaan ihmiset, jotka tarvitsevat vain vähän hoitoa korvaukseen nähden.

Feldt-Ranta viittaa Ruotsin kokemuksiin, jotka ovat osoittaneet, että palvelun tuottajien vapaaseen markkinoille tuloon perustuva valinnanvapausmalli johtaa palvelujen saatavuuden paranemiseen varsinkin alueilla, joilla asuu hyvinvoivaa väestöä, kun huonommilla alueilla saatavuus ei parane tai jopa huononee.

Toiseksi hallituksen esityksestä nousseeksi huoleksi Feldt-Ranta nostaa sen, että tällä hetkellä työterveyshuollon piirissä olevia ihmisiä aletaan hyödyntää voitontavoittelussa.

– Jos sote-keskuksen asiakas saa sairaanhoitoa työterveyshuollon kautta, hänen tarpeensa sote-keskuksen palveluille voi olla vähäinen. Jos tätä ei ole kapitaatiorahoituksessa huomioitu (ts. työterveyshuollon kautta sairaanhoitoa saavien ihmisten korvaukset eivät ole huomattavasti muita alempia), kapitaatiorahoitus on heidän osaltaan liian suurta, hän kirjoittaa.

– Se tarkoittaa suurempia kustannuksia ja sitä, että sote-keskuksen kannattaa haalia työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä olevia ihmisiä listoilleen. Julkinen valta maksaa tällöin näiden asiakkaiden hoidosta kahdesti: sekä sote-keskukselle että työterveyshuollolle.

Feldt-Rannan kirjoituksessa esiin tuoma kolmas ongelma liittyy puolestaan markkinoiden keskittymiseen ja siihen, että pienten, kotimaisten ja veronsa Suomeen maksavien toimijoiden voi olla vaikea pärjätä käynnistyvässä kilpailussa.

– Uudistuksessa ei ole mitään, mikä takaisi monipuolisen palvelutarjonnan syntymisen. Sote-keskuksille esitetty palveluvalikoima on varsin laaja. Samoin on niiden toiminnalle asetetut muut velvoitteet. Toimiakseen tällainen keskus edellyttää kohtuullisen suurta asiakaspohjaa. Suomen terveyspalvelumarkkinat ovat jo nyt varsin keskittyneet, ja valittu malli ei vie ainakaan toiseen suuntaan.

– Lisäksi näin massiivisessa markkinoiden avaamisessa on etulyöntiasema markkinoilla jo toimivilla suurilla yrityksillä.

Hän korosta, että kilpailun teoreettiset hyödyt perustuvat siihen, että yrityksiä olisi riittävästi.

– Nyt näin ei ole käymässä.

Hän myös huomauttaa, että hallituksen esitys ei ole tasa-arvoinen myöskään alueellisesti.

– Syrjäseudut kun eivät ole kenellekään hyvä markkina.

Ennen kaikkea Feldt-Ranta nostaa kuitenkin kuitenkin huoleksi sen, että veronmaksajien kannalta “hallituksen malli on myös taloudellisesti riskaabeli”. Uudistuksen tavoitteena on hillitä sote-menojen kasvua 3 miljardilla vuoteen 2029 mennessä. Tämä tarkoittaa n. 13 prosentin säästöä sote-kustannuksista vuonna 2029 suhteessa perusennusteen mukaisiin menoihin. 3 miljardin säästötavoitteen toteutuminen on monen eri asiantuntijatahon laskelmien mukaan epätodennäköistä.

– Hallitus ei pysty osoittamaan esityksissään niitä mekanismeja, joilla säästöihin päästäisiin (koska se on mahdotonta valitulla mallilla). Talouspolitiikan arviointineuvosto kiinnitti lisäksi huomiota siihen, kuinka nimenomaan 3 miljardin tavoitetta ei ole perusteltu mitenkään. Se on hallitusohjelmassa, mutta siitä tai myöhemmästä valmistelusta ei selviä, miksi on päädytty juuri 3 miljardiin.

– Suomen sote-menot eivät ole kansainvälisesti verrattuna korkeita. Se lisää säästöjen toteuttamisen haasteellisuutta, Feldt-Ranta huomauttaa.

Hän kertoo SDP:n lähtökohdan maakuntauudistukseen olevan toteuttaa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus ensin.

– Maakuntasoteuudistuksessa hallitus haluaa myllätä paitsi sosiaali- ja terveydenhuollon, myös muun aluehallinnon, työvoimapalvelut, lupahallinnon ja niin edelleen. Mielestämme olisi järkevää, että valtionhallinnon uudistus ja maakuntien muut tehtävät pitäisi käsitellä omana kokonaisuutenaan uudistuksen myöhemmässä vaiheessa. Nyt synnytetään täysin uusi hallinnon taso, jolle kootaan erilaisia vaikeasti yhteen sovitettavia hallintokulttuureja ja päätösmekanismeja. Maakuntahallintoon kootaan tehtäviä kunnilta, nykyisiltä maakunnilta ja valtiolta.

– Perustettavan lupa- ja valvontaviraston tehtävät ovat yhteiskunnallisesti erittäin merkittäviä kansalaisten perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumisen kannalta. Siksi uudistus tulee toteuttaa niin, etteivät nämä missään vaiheessa vaarannu.

Tärkeää hänestä on myös pitää huolta henkilöstön jaksamisesta ja työehdoista  uudistuksen toimeenpanossa.

– Henkilöstön kannalta on olennaista toimeenpanna vain hyvin ja perinpohjaisesti valmisteltuja uudistuksia. Päätösten korjaaminen ja muuttaminen myöhemmin rasittavat henkilöstöä kohtuuttomasti.

– Vielä lopuksi: soteuudistuksesta on keskusteltu niin kauan ja niin värikkäästi, että voisi kuvitella Suomen olevan sosiaali- ja terveydenhuollon kehitysmaa. Näin ei kuitenkaan ole. Olemme maailman kansakuntien kärkikastia monella tavalla, esimerkiksi syöpähoidoissa ja kuolleisuuden vähentämisessä olemme kärkikolmikossa, Feldt-Ranta päättää kirjoituksensa.