Lukijaristeily2017

”Epäilettekö tietopalvelun laskelmia?” – Mikä kumma on tietopalvelu, johon oppositio usein viittaa? – Ruotsissa palvelu siirsi keskustelun faktoista arvoihin

Kuva: Johannes Ijäs
Olli Kannas (vasemmalla) ja Antti Rautava avasivat Demokraatille tietopalvelun salat.

Eduskunnan tietopalvelun laskelma osoittaa… Ette kai te epäile eduskunnan tietopalvelun laskemia lukuja… Tällaista puhetta kuulee eduskunnan täysistunnossa nykyisin melko usein, etenkin budjettikeskustelussa. Eilenkin tietopalveluun viitattiin useamman kerran.

Oppositio saattaa pistää hallitusta koville tietopalvelusta saamiensa laskelmien avulla. Tiedolla on oma tärkeä vaikutuksensa keskustelusta aina toteutuneeseen politiikkaan saakka.

Esimerkiksi vasemmistoliitto teetti hallituksen ensi vuoden talousarviosta tietopalvelulla laskelman. Tulos osoitti, että työttömien, pienituloisten eläkeläisten, julkisen sektorin työntekijöiden ja pienipalkkaisten ostovoima heikkenee.

Suurituloisimpien ansioita veronkevennykset kasvattavat jopa sadoilla euroilla vuodessa. Laskelman pohjalta käytiin syksyllä tiukkaa keskustelua.

SDP:n tuoreessa vaihtoehtobudjetissa kerrotaan, että eduskunnan tietopalvelun laskelman mukaan 15 000 henkilön työllistyminen työllistymisetelin avulla tasapainottaisi julkista taloutta 140–250 miljoonalla eurolla. Tätäkin laskelmaa sivuttiin eilisessä budjettikeskustelussa.

”Täytyy olla realisti työntekijöiden suhteen.”

Mikä eduskunnan tietopalvelu on? Onko se hallituksen väline taata oman politiikkansa uskottavuus vai opposition salainen ase koettaa saattaa hallitus faktatiedolla liriin?

Demokraatti vieraili tietopalvelun väliaikaistiloissa Helsingin Kampissa, Antinkadulla. Tietopalvelupäällikkö Antti Rautava ja ekonomisti Olli Kannas juttelevat lupsakasti, mutta pitäytyvät samalla tiukasti virkamiehen rooleissaan: politiikkaa tietopalvelussa ei tehdä.

Kyse on tiedon, faktan tuottamisesta, etenkin oppositiopuoleiden mutta myös hallituspuolueiden palvelemisesta. Tietopalvelun asiantuntemusta hyödynnetään vuosi vuodelta yhä enemmän. Kyseessä on eduskunnan sisäinen palvelu.

Se on perustettu jo vuonna 1956. Ensin vastaava perustettiin Ruotsissa ja kuten niin usein, sitten Suomessakin innostuttiin. Antti Rautava kertoo, miten ensi alkuun osapäivätoiminen ”heppu” teki tietopalvelussa kirjallisuuslistoja. Toiminta oli hyvin pienimuotoista. 1960-luvulla tietopalveluun tuli jo päätoimistakin väkeä.

Tänä päivänä palvelu on osa eduskunnan tieto- ja viestintäyksikköä. Työntekijöitä on 13, muun muassa 4 ekonomista, verojuristi ja sote-asiantuntija. Henkilömäärä on kasvanut aivan viime aikoina. Välttämättä nopeaa kasvua ei sen vuoksi olekaan enää luvassa.

– Täytyy olla realisti työntekijöiden suhteen ja lähteä siitä, että julkinen hallinto ei nyt ainakaan kasva. Olemme kasvaneet eduskunnan sisällä, kun muut yksiköt ovat joutuneet säästämään. En tiedä, miten 5 vuoden päästä eduskunnan kanslia asioita painottaa. Resurssikysymykset eivät ole helppoja, Antti Rautava pohtii.

Viime aikoina tietopalveluun on palkattu erityisalueiden asiantuntijoita.

– Tuotteetkin rupeavat olemaan muistioita, selvityksiä ja analyyseja. On kiireaikoja, sitten on sellaisia, ettei ole niin kiire. Riippuu poliittisesta tilanteesta, nyt ei ole rauhallista, Antti Rautava kuvaa ja viittaa kiivaana käyvään budjettikeskusteluun.

”On mennyt kuin häkä asiakaspuoleen.”

Olli Kannaksen mukaan nimenomaan taloudellisten laskelmien kysyntä on kasvanut voimakkaasti. Ne ovat usein työläitä. Niitä tuotetaan tietopalvelussa tiimityönä.

– Noin puolet tilatusta tiedosta ylipäänsä liittyy talouteen. Talouslaskelmapalvelu on mennyt kuin häkä asiakaspuoleen ja se on saanut julkisuutta ja sillä on selvää vaikuttavuutta poliittiseen prosessiin, Antti Rautava jatkaa.

Eduskunnan tietopalveluun tulee peräti parituhatta erilaista toimeksiantoa vuodessa.

– Tärkeimmät asiakkaat ovat kansanedustajat, eduskuntaryhmät ja kansanedustajien avustajat, siis poliittiset työntekijät. Sen lisäksi me palvelemme jonkin verran eduskunnan virkamiehiä. Meillä on myös eurooppalaisten parlamenttien välinen verkosto. Ulkomailta tulee noin 300 toimeksiantoa vuodessa.

Tietopalvelun taloudelliset laskelmat –palvelu tekee vaikutuslaskelmia politiikkamuutosten taloudellisista vaikutuksista. Vero- ja sosiaaliturvareformien talousvaikutuksia mallinnetaan Tilastokeskuksen ylläpitämällä SISU-mikrosimulointimallilla.

SISU on käytössä myös ministeriöissä ja erilaisissa tutkimuslaitoksissa.

– Esimerkiksi Suomen Pankki analysoi sen sijaan enemmänkin makrotalouspuolta, johon me emme juuri anna vastauksia. Merkittävä osa taloudelliset laskelmat -palvelun toimeksiannoista liittyy tulonsiirtojärjestelmään ja niiden fiskaalisten vaikutusten analyysiin. Jos vaikka henkilöverotusta tai sosiaaliturvaa muutetaan, voidaan selvittää, mitä se tarkoittaa julkisen talouden ja tulonjaon kannalta ja millaisia vaikutuksia sillä on esimerkiksi erilaisten perheiden taloudellisen asemaan tai työnteon kannustimiin.

”Se on maailmanhuippua.”

Opposition vaihtoehtobudjeteista keskustelulle on nykyisin varattu eduskunnassa oma aikansa. Jo muutamana syksynä kaikki oppositioryhmät ovat teetättäneet eduskunnan tietopalvelulla laskelmia vaihtoehtobudjettejaan varten.

– Meidän palvelu on reaktiivinen eli teemme laskelmia vain toimeksiannosta. Esimerkiksi vaihtoehtobudjetit eivät myöskään tule kokonaisuuksina pöydillemme laskettaviksi. Oppositioryhmillä on mahdollisuus lasketuttaa niitä asioita, joita he haluavat. Meillä ei ole myöskään kaikkiin kysymyksiin käytettävissä tarvittavia aineistoja ja välineitä, Olli Kannas kertoo.

– Parhaassa tapauksessa tapaamme jo loppukesästä eduskuntaryhmien edustajia. Siinä he jo ensi kerran tuovat esiin tarpeitaan, mihin he tarvitsevat analyysejä tai lukuja ja faktaa oman budjettivaihtoehtonsa tueksi. Jossain vaiheessa heiltä tulee lopulliset kysymykset varsin tarkalle tasolle vietynä esimerkiksi siihen liittyen, millainen se heidän veropoliittinen linjansa on. Siitä laskemme mitä pystymme. Usein työ on aika vuorovaikutteista.

Viime kädessä eduskuntaryhmät itse päättävät, kuinka ne tietopalvelulta tilaamiaan laskelmia, analyysejä ja erilaisia tietoja hyödyntävät, jos hyödyntävät.

– Tämä on virkamiestoimintaa, muistion toimittamisen jälkeen on asiakkaan asia, mitä hän sillä tekee.

Antti Rautava kertoo, miten Ruotsin parlamentin tietopalvelussa on tehty mielenkiintoinen havainto palvelun toiminnan seurauksista: Tietopalvelun tuottaman tiedon vuoksi parlamentissa ei kiistellä enää kovin paljon faktoista. Sen sijaan kiistely ja keskustelu on siirtynyt arvoihin ja arvovalintoihin.

Tässä mielessä Rautava pitääkin hölmönä puhetta faktojen jälkeisestä yhteiskunnasta (post-fact society).

– Suomalaisessa yhteiskunnassa tällä hetkellä käytetään enemmän faktatietoa kuin koskaan. Sitä tuotetaan paljon ja se on maailmanhuippua.

Täytyy osoittaa, missä tietoon on viitattu.

Jos puolue tai kansanedustaja ei saa tietopalvelun laskelmista ”miellyttävää” tai hyödyllistä tulosta, tieto ei tule julkiseksi, jollei sitä itse julkista tai jollei siihen jossakin yhteydessä viitata.

– Tietopalvelu mahdollistaa politiikkavaihtoehtojen pyörittelyn ilman välttämätöntä tarvetta julkiseen keskusteluun niin hallitus- kuin oppositioryhmien puolella, Antti Rautava sanoo.

Muista tietopalvelun tuottamista tiedoista kuin laskelmista äärimmäisen pieni osa päätyy julkisuuteen.

– Merkittävä osa vaihtoehtobudjettilaskelmista on julkisia. Muutoin laskelmistakaan suurin osa ei tule julkisiksi. Jos joku, esimerkiksi media, pyytää meiltä tietoa, täytyy osoittaa, missä kyseiseen tietoon on viitattu. Toive olisikin, että vaihtoehtobudjetteihin laitettaisiin suorat lähdeviitteet. Silloin olisi helppo tarkistaa viittaus sieltä ja antaa tieto kelle vaan, joka haluaa, Rautava toteaa.

Hänen mukaansa tietopalvelua ei juuri puolueista kritisoida.

– Mutta kysymyksiä tulee. Tulkinnanvaraisuutta liittyy aina asioihin. Eivät vaikutusarvoinnitkaan ole aukottomia.

Tänä syksynä Antti Rautavan on yllättänyt, miten paljon hallitusryhmätkin ovat tietopalvelua käyttäneet.

– Hiffattiin se, että hekin tulevaa politiikkaansa funtsivat siellä ja katse on aina seuraavissa vaaleissa, Rautava toteaa.

”Alkuaikoina tietyt ryhmät ottivat nopeammin haltuun.”

Siihen Antti Rautuava ei ota kantaa, mikä eduskuntaryhmä osaa parhaiten hyödyntää palvelua.

– Kaikkien ryhmien osalta yhteistyö on mennyt eteenpäin. Tämä on kuitenkin aika tuore palvelu eduskunnassa. Alkuaikoina tietyt ryhmät ottivat tämän nopeammin haltuun. Se on tasoittunut. En näe ainakaan näin syksyllä kauhean isoja eroja oppositiopuolueiden välilä, Olli Kannas sanoo.

– Tikkutilastoa on tehty hallitus-oppositioasetelmalla, se on aika tasan, Antti Rautava toteaa palvelun käytöstä.

– Jos talouspuolta miettii, hallituspuolueet käyttävät vähän. Jos katsoo tietopalvelun kokonaisuutta, käyttö tasoittuu huomattavasti opposition ja hallituksen välillä. On olemassa linjaus, että kiireisinä aikoina oppositioryhmien toimeksinannot priorisoidaan. Varsinkin syksyllä näin on jouduttu joskus tekemäänkin, Olli Kannas kertoo.

– Tämä on kehittyvä palvelu. Vaihtoehtobudjettejakin on tehty kunnolla vasta pari kolme vuotta. Pienillä oppositioryhmillä on vähemmän omia voimavaroja käytössään, he tukeutuvat meihin enemmän. Isoilla oppositioryhmilläkin, kuten demareilla nyt on traditionaaliset taustavoimat, joita he myös käyttävät, Antti Rautava sanoo.

Opposition aseman vahvistaminen on tärkeää.

Ruotsissa oppositiopuolueet hyödyntävät tietopalvelua enemmän kuin hallitus. Rautava arvioi sen johtuvan siitä, että maassa on listavaali. Suomen henkilövaalijärjestelmässä puolestaan jokaisen edustajan on luotava itsestään aktiivista kuvaa muun muassa juuri erilaista tietoa hyödyntämällä.

– Leimallisesti tietopalvelu palvelee yksittäisiä kansanedustajia, laskelmapuoli on tietopalvelussa erikseen. Jos kaikki 200 hyödyntäisivät taloudelliset laskelmat -palvelua runsaasti, se olisi tukossa heti, siksi pyrimme ensisijaisesti palvelemaan esen avulla duskuntaryhmiä, Olli Kannas sanoo.

– Emme varsinaisesti tee laskelmia suoraan hallituksen esityksiin. Kun oppositio esittää oman vaihtoehtonsa, siinä vaiheessa astumme kuvaan, Olli Kannas sanoo.

Antti Rautava painottaa, että nimenomaan opposition aseman vahvistaminen on tärkeää, koska Suomen poliittisessa järjestelmässä sen asema on melko heikko. Esimerkiksi valtiovarainministeriön iso koneisto on hallituksen käytössä. Toisin kuin tietopalvelussa, valtiovarainministeriössä pystytään laskemaan myös taloudellisten päätösten dynaamisia vaikutuksia.

Tietopalvelu tekee hyvin monenlaisia selvityksiä, analyyseja ja tiedonhakuja eduskunta-asiakkailleen. Vertailevaa tietoa voidaan hankkia myös muista maista, esimerkiksi niiden lainsäädännöstä tai yhteiskunnallisista oloista. Tarjolla on myös muun muassa mediaseurantaa.

– Oikeasti se on sillä tavalla, että eduskunta on 200 kansanedustajaa ja kaikki muu porukka avustaa heitä. Me olemme siinä paletissa yksi osa. Tietopalvelun etu on se, että tämä on virkamiestoimintaa ja täysin puolueetonta, Antti Rautava sanoo.

– Perusajastus tietopalvelun talouspuolella on talouspolitiikaan tietoperustan vahvistaminen ja asiapohjaisen talouspoliittisen keskustelun edistäminen mahdollistamalla myös oppositiolle omien vaihtoehtojen konkretisointi, Olli Kannas kiteyttää.

PS:n kansanedustaja kertoo nyt todellisen syyn huomautukselleen

Kuva: Lehtikuva/ Heikki Saukkomaa
Meillä ei ole samanlaista sananvapautta täällä Suomessa kaikilla, perussuomalaisten kansanedustaja Kari Kulmala toteaa.

Kansanedustaja Kari Kulmala oli yksi neljästä perussuomalaisesta, jota kohtasi eduskuntaryhmässään kurinpidolliset toimet hallintarekisteriäänestyksen jälkeen.

Kansanedustajat Veera Ruoho, Mika Raatikainen ja Tom Packalén saivat viime viikolla ryhmältään varoituksen äänestettyään hallintalakirekisterilakia vastaan.

Kari Kulmala sai kuitenkin vain lievemmän rangaistuksen eli huomautuksen. Hänen on kerrottu olleen eduskuntatyöhön liittyvällä matkalla eikä hän sen vuoksi ollut äänestämässä eduskunnassa.

Kulmala tarkentaa nyt, mistä kokee huomautuksensa tulleen.

Matkalle lähtö ja poissaolo ei ollut Kulmalan mukaan rangaistuksen varsinainen syy, vaan se, että hän oli puhunut julkisuudessa hallintarekisteriä vastaan. Kulmala katsookin nyt, että kaikilla ei ole samanlaista sananvapautta Suomessa.

Kari Kulmala, mistä saitte huomautuksen?

– Todennäköisesti ilmaisunvapauden rikkomisesta elikä meillä ei ole samanlaista sananvapautta täällä Suomessa kaikilla.

Katsotte, että sitä on loukattu?

– Kyllä näin on. Mutta minä olen erittäin tyytyväinen tähän rangaistukseen. Pääasia, että sain samantyyppisen rangaistuksen kuin muutkin konstaapelit, jotka samantyyppisen rangaistuksen saivat.

Mutta teillähän oli meno, missä olitte?

– Minä olin Grönlannissa arktisten maiden parlamentaarikkojen kokouksessa, joka oli kaksi kuukautta aikaisemmin määrätty ja minä olin ainut suomalainen parlamentaarikko siellä. Olisihan se ollut varsin erikoista, jos arktisten alueiden puheenjohtajamaasta ei olisi ollut ketään siellä paikalla.

Huomautus tuli siis kuitenkin näistä julkisista kriittisistä mielipiteistä?

– Kyllä, näin on. Ja tietysti sanoin, että en ole tämän esityksen takana, että mikäli olisin täällä Helsingissä ja täysistunnossa niin, en olisi painamassa punaista nappia, mutta en olisi myöskään täysistunnossa hyväksymässä tätä.

Katsotte nyt sitten, että PS:n ryhmällä ei ole samanlainen sananvapaus kuin muilla?

– Tähän en sen kummemmin ota kantaa.

Äsken otitte.

– Joo kyllä, mutta se että tässä nyt nähdään, mikä sananvapaus on Suomessa ja myös se on helppo todeta, että perussuomalaisilla on ryhmäkuri.

Olisiko pitänyt jättää huomauttamatta sananvapauden takia?

– Ei ehkä sen sananvapauden takia, mutta tietysti jos ryhmässä tehdään jokin päätös, kyllähän sen takana pitäisi olla, mutta kun minä en ole ollut alusta lähtienkään tässä asiassa. Eli minä ja nämä kolme muuta konstaapelia olemme olleet sitä mieltä, että tämä on väärä päätös ja aika sen tulee näyttämään, oliko se väärä päätös.

– Minusta kyllä näyttää nyt siltä, että jos minä sököä pelaan, niin minulla on nyt paremmat kortit kuin vastapuolella, Kari Kulmala sanoo.

Hän ei myöskään ole tyytyväinen siihen, että poliisikansanedustajat saivat rangaistuksestaan tiedon medialta.

– Ei se nyt oikein hyvää hallintotapaa ole ainakaan, että mediasta luetaan rangaistukset. Kyllä ne pitäisi henkilökohtaisesti ensin antaa. Jos minä poliisina menen kolaripaikalle ja totean, että siellä on joku loukkaantuneena, enhän minä medialle kerro ensin niistä loukkaantuneista ja heidän henkilötietojaan, vaan kyllähän minä kerron heidän omaisilleen.

Oppositio ryöpytti hallitusta TE-palveluiden kohtalosta: ”Uhkaavat jäädä vähemmälle huomiolle”

Kuva: Lehtikuva / Vesa Moilanen
Kansanedustaja Tytti Tuppurainen.

Oppositio ryöpytti hallitusta tiistaina työvoimapalveluiden kohtalosta sote-uudistuksessa, kun eduskunta keskusteli tulevien maakuntien rahoituksesta.

Kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd.) oli huolissaan siitä, että työvoimapalvelut siirtyvät sote-uudistuksessa maakuntien hoidettavaksi.

– Riski piilee siinä, että työvoimatoimet saattavat jäädä nykyistä vähemmälle huomiolle, kun työttömyydestä aiheutuvat taloudelliset menot eivät ole maakuntien vastuulla, sillä valtio vastaa työttömyysetuuksien kustannuksista, Tuppurainen sanoi.

Tilannetta mutkistaa Tuppuraisen mukaan se, että niin sanotun kasvupalvelukertoimen myötä maakunnan saama rahoitus määräytyy sen mukaan, kuinka korkea työttömyys maakunnassa on.

Tuppuraisen mukaan työvoimapoliittisten toimien rahoitus tulisi pitää vahvemmin valtion ohjauksessa ja rahoituksen tulisi tulla maakunnille korvamerkittynä.

– Maakunnissa todennäköisesti halutaan panostaa sote-palveluihin ja muut palvelut uhkaavat jäädä vähemmälle huomiolle, edustaja Merja Mäkisalo-Ropponen (sd.) puolestaan totesi.

Työvoimapoliittisten toimien rahoitus tulisi pitää vahvemmin valtion ohjauksessa.

Hallituspuolueiden edustajat kiistivät sosiaalidemokraattien arviot, että työvoimapalvelut jäisivät sote-uudistuksen myötä vaille riittävää huomiota.

– En tiedä maakuntaa, missä ei oltaisi huolissaan maakunnan työttömyyden hoidosta. Uskon siihen, että kyllä maakunnissa itse tiedetään paljon paremmin kuin täällä ministeriössä mikä on maakunnalle parhaaksi, Timo V. Korhonen (kok.) sanoi.

Myös kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen (kesk.) puolusti maakuntien oikeutta päättää rahankäytöstään.

– Kyllä meidän täällä eduskunnassa pitäisi enemmän luottaa siihen, että maakunnissa päättäjät ajattelevat maakuntansa etua. He tuntevat ne erityisasiat, millä he katsovat, että oma maakunta voi lähteä kasvuun, Vehviläinen painotti.

Toimi Kankaanniemi (ps.) puolestaan painotti, että maakunnan demokraattisesti valitut päättäjät voivat painottaa niitä tarpeita, joita kussakin maakunnassa on.

Vihreiden puheenjohtajakisan konsensus lumetta? – pinnan alla kytee kamppailu puolueen suunnasta

Kuva: Lehtikuva / Seppo Samuli
Vihreiden puheenjohtajaehdokas Maria Ohisalo esittäytyy vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa Helsingissä toukokuussa.

Vaikka vihreiden puheenjohtajaehdokkaat näyttävät julkisuudessa yhtenäiseltä joukolta, todellisuudesta kandidaattien mielipiteistä on löydettävissä huomattavaa hajontaa.

Tämä ilmenee Turun yliopiston taloussosiologian oppiaineen Poliittiset kuplat –hankkeen blogikirjoituksesta.

Analyysissä vertaillaan puheenjohtajaehdokkaiden Helsingin Sanomien kuntavaalikoneeseen tekemiä vastauksia vasemmisto-oikeisto sekä konservatiivi-liberaali-ulottuvuuksilla.

Arvoja tarkastellaan suhteessa eduskuntapuolueiden kuntavaaliehdokkaiden keskimääräisiin vaalikonevastauksiin.

Tulokset ovat mielenkiintoisia. Vaalikonevastausten perusteella selviää, että ehdokaskaartin ääripäitä edustavat Maria Ohisalo ja Mikä Flöjt. Jälkimmäinen on arvoiltaan keskimääräistä vihreiden ehdokasta konservatiivisempi ja talous- ja sosiaalipoliittisesti tukevasti keskustassa.

Ohisalo puolestaan on arvoiltaan hyvin liberaali, mutta blogikirjoitusta lainaten ”talous- ja sosiaalipoliittisesti vielä enemmän vasemmalla kuin esimerkiksi keskimääräinen vasemmistoliittolainen”.

Muut kandidaatit sijoittuivat analyysissä Ohisalon ja Flöjtin väliin. Ehdokkaista Krista Mikkonen on lähimpänä niin sanottua ”perusvihreää”.

Vihreiden tulevaisuuden yhteistyökumppanit löytyvät kuitenkin luultavimmin vasemmalta.

Mikäli puheenjohtajaksi kesäkuun puoluekokouksessa nousee Emma Kari tai Maria Ohisalo, tullee vasemmistoliitto olemaan puolueelle yhä luonnollisempi yhteistyövaihtoehto.

Blogitekstissä arvaillaan, ettei tuleva puheenjohtaja tule edeltäjänsä tavoin sanallistamaan onko vihreät vasemmisto- vai oikeistopuolue. Vaalikonevastausten perusteella vihreiden tulevaisuuden yhteistyökumppanit löytyvät kuitenkin luultavimmin vasemmalta.

Kirjoituksessa kuitenkin muistutetaan, että Ville Niinistön puheenjohtajakaudella leimalliseksi muodostunut yleispuolueellisuus saa puheenjohtajaehdokkaiden katseet kohdistumaan poliittisen nelikentän kaikkiin ilmansuuntiin.

Puolueen ollessa kovassa nosteessa kandidaatit eivät halua tehdä voimakkaita irtiottoja suhteessa istuvaan puheenjohtajaan. Blogitekstissä kuitenkin esitetään, että kampanjoinnin konsensushakuisesta ulosannista huolimatta uudella puheenjohtajalla on vihreiden suunnan kannalta merkittävä vaikutus.

Karin ja Ohisalon ohjauksessa korkeasti koulutettujen suosima vihreät laajenisi luultavimmin vasemmalle. Mikäli ruoriin tarttuu puolestaan Flöjt tai Mikkonen, kannatus luultavimmin kasvaisi maakunnissa ja talous- ja sosiaalipolitiikassa keskustalaisesti ajattelevien keskuudessa.

Sopuisan ulkokuoren alla kyteekin kamppailu puolueen tulevasta suunnasta. Ennen kaikkea vaalien jälkeen korostuu se, mikä puolue kelpaa vihreille jatkossa yhteistyökumppaniksi.

Helatorstai mahdollistaa monien pääsyn Koiviston hautajaisiin – Mutta muistatko päivään liittyvän pienen historian ironian?

Kuva: lehtikuva / hans paul
Presidentti Mauno Koivisto.

Presidentti Mauno Koivisto haudataan valtiollisin menoin helatorstaina Helsingissä.

Presidenttien kirkkosuhteesta kirjaa työstävä, kirkon ja valtion suhteita tutkinut dosentti Ville Jalovaara toteaa, että helatorstai, arkipyhä on oikein sopiva päivä hautajaisille.

– Maa jossain määrin pyörii hitaammilla kierroksilla. Päivä palvelee tarkoitusta, koska on enemmän niitä, joilla on parempi mahdollsuus osallistua hautajaisiin. Jos olisi tavallinen arkipäivä, osallistuminen ei olisi monille niin helppoa, Jalovaara toteaa.

Koiviston kuolema on koskettanut suomalaisia syvästi ja Helsingin kaduille odotetaan kymmeniätuhansia, jopa sataatuhatta ihmistä.

Perjantaina ilmestyvässä Demokraattissa päätoimittaja Mikko Salmi kirjoittaa Salmiakkia-kolumnissaan pienestä historiallisesta ironiasta, joka liittyy Mauno Koivisto saattaamiseen haudan lepoon juuri helatorstaina.

Koivisto nimittäin kimpaantui vuonna 1986 hallituksen lakiluonnoksesta palauttaa loppiainen ja helatorstai alkuperäisille paikoilleen, kun ne oli aiemmin siirretty lauantaille.

Salmi kirjoittaa, miten Koivisto tarkan markan miehenä oli huolissaan rikkonaisista työviikoista ja asettui tuolloin kiistassa kirkkoa vastaan.

– Lopulta Koivisto käytti presidentin valtaa siirtää lain voimaantuloa aina vuoteen 1992.

– Uskon, että pilven päällä Koivisto huumorimiehenä myhäilee huvittuneena hautajaistensa ajankohdalle ja kansalliselle vapaapäivälle, Mikko Salmi summaa.

Koivisto näytti kirkolle kaapin paikkaa.

Ville Jalovaara toteaa historiankirjoista sen, että myös SDP:n ministereitä oli vuonna 1986 äänestämässä omaa lakiluonnostaan vastaan, hekään eivät olisi halunneet siirtää helatorstaita torstaipäivään.

Jalovaara sanoo Koiviston katsoneen arkipyhiä työmarkkinoiden näkökulmasta.

Koivisto oli Jalovaaran mukaan sisäisesti uskonnollinen kristitty ja luterilaisen kirkon jäsen.

– Kun Koivisto kävi yksityisiä keskusteluja papiston ja piispojen kanssa, hän saattoi esimerkiksi olla kiinnostunut virsistä, Jalovaara sanoo.

Kirkon ja valtion suhteisiin Koivisto suhtautui niin, että niitä piti pyrkiä etäännyttämään – kirkollisen ja maallisen regimentin välillä piti olla reilu ero. Hän ei muun muassa olisi halunnut nimittää piispoja, tämä toive ei kuitenkaan toteutunut vielä Koiviston aikana vaan vasta myöhemmin.

Hän toteaa, että samalla tavalla kuin Koivisto välillä tölväisi toimittajia sopuleiksi, hän tasaisin väliajoin näytti kirkolle kaapin paikkaa.

– Hän ei pitänyt kirkon yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta, vaan halusi enemmänkin pitää kirkon uskonnon alueella. Hän ei kaivannut kirkkoa neuvomaan häntä politiikkaan ja maan johtamiseen. Esimerkiksi perheneuvontaa kirkon oli sopivaa tehdä, mutta sen ei pitänyt ottaa kantaa mihinkään ulkopolitiikan asioihin, Jalovaara sanoo.

Ville Jalovaara on pohtinut Koiviston taustoja ja kirkkosuhdetta myös Kirkko ja kaupunki -lehden haastattelussa, jossa käydään muun muassa läpi arkkipiispa John Vikströmin ja Koiviston yhteiskunnallista debattia vuodelta 1991.

Vaikka julkisuudessa otettiin tiukastikin yhteen, Jalovaara tietää Koiviston käyneen katsomassa Vikströmiä sairaalassa vuonna 1998, kun tältä oli leikattu eturauhassyöpä.

– Koivisto osasi olla ihmisenä ihmiselle.

Vihreitä miehiä koskevalle lainmuutosesitykselle kiitosta – SDP:n Mika Kari: ”Äärimmäisen tarpeellista”

Kuva: Lehtikuva / Markku Ulander
Venäläiset tunnuksettomat joukot piirittivät ukrainalaista varuskuntaa Perevalnojen kylässä Krimin niemimaalla Ukrainassa maaliskuussa 2014.

Tunnuksettomia sotilaallisia joukkoja eli niin sanottuja vihreitä miehiä koskeva lainmuutosesitys sai kiittävän vastaanoton eduskunnassa tiistaina.

Poikkeuksellisesti myös oppositiopuolueiden kansanedustajat kiittelivät hallituksen esitystä eduskunnan lähetekeskustelussa.

Esityksessä ehdotetaan aluevalvontalakia muutettavaksi siten, että lain soveltamisalan piiriin kuuluisi myös sellainen sotilaallinen uhka, jonka valtiollista alkuperää ei voida suoraan tunnistaa esimerkiksi sotilastunnusten perusteella.

Samalla myös rikoslain alueloukkausta koskevaa säännöstä muutettaisiin kattamaan tunnuksettomat sotilaat.

Puolustusministeri Jussi Niinistön (ps.) mukaan nyt ehdotetulla lakimuutoksella tukitaan vihreiden miesten mentävä aukko Suomen lainsäädännössä.

– Tällä hetkellä voimassa oleva aluevalvontalaki on laadittu aikana, jolloin lähtökohtana oli, että Suomen alueellista koskemattomuutta loukkaisivat vieraat valtiot ja sotilasjoukot, jotka kantaisivat vieraan valtion asevoimien sotilastunnuksia, Niinistö sanoi eduskunnassa.

Hänen mukaansa Suomen turvallisuusympäristö on viime vuosina muuttunut huonompaan suuntaan eivätkä perinteiset uhkakuvat enää riitä mahdollisten uhkien hahmottamisessa.

Niinistö viittasi eduskunnassa Krimin valtaukseen.

Niinistö viittasi eduskunnassa Krimin valtaukseen ja tapahtumiin Itä-Ukrainassa, missä on käytetty tunnuksettomia mutta selvästi järjestäytyneitä valtiollisia aseellisia joukkoja.

– Tällainen toiminta on omiaan aiheuttamaan kohdevaltiossa sekaannusta. Se on omiaan hidastamaan valtion päätöksentekokykyä. Kyse on suuren mittakaavan systemaattisesta hämäämisestä, ilmiöstä, joka tunnetaan hybridivaikuttamisena tai hybridisodankäyntinä, Niinistö sanoi eduskunnalle.

– Hämää ja harhauta, siinä hybridisodankäynnin idea pähkinänkuoressa.

Kansanedustajat istuntosalin eri laidoilta kiittelivät hallituksen esitystä. Suurimman oppositiopuolueen SDP:n Mika Kari piti hallituksen esitystä ”äärimmäisen tarpeellisena”.

Pienimmän oppositiopuolueen kristillisdemokraattien Antero Laukkanen puolestaan kiitteli hallituksen ketteryyttä ja nopeutta asiassa.

– Tämä lakiesitys osoittaa sen, että Suomi suhtautuu vakavasti muuttuneeseen turvallisuustilanteeseen koko Euroopan alueella, Laukkanen sanoi.