Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi, SAK:n kehittämispäällikkö Juha Antila, aivotutkija Katri Saarikivi ja Juuan kunnanjohtaja Markus Hirvonen olivat yhtä mieltä: tuottavuus tai työteho eivät siitä kohene, jos työtunteja lisätään päivään.

Romakkaniemi pohti, että tuottavuuden kasvu johtaa hyvinvoinnin kasvuun. Mutta tuottavuutta ei digitalisaation maailmassa voi enää linkittää työtunteihin.

– Kaikissa töissä luovuuden osa kasvaa entistä suuremmaksi. Olennaista on, miten hyvin johtaa itseään ja organisoi ajankäyttöään.

Antila painotti, ettei tuottavuuden parantaminen välttämättä nosta hyvinvointia työpaikalla – kyse on keinoista.

Aivotutkija Katri Saarikivi kysyi, onko tehokkuuden määritelmä enää edes ajan tasalla – ja onko sitä mitattu ennenkään oikein, kun laadukas vuorovaikutus näyttäisi tuottavan parhaan tuloksen.

Kunnanjohtaja Markus Hirvonen huomautti, että Pohjois-Karjalassa niin sairaanhoitopiirissä kuin Juuan kunnassa sairauslomat olivat ongelma. Ja se johtui pitkälti työn epätasaisesta jakautumisesta. Kun työntekijät saatiin mukaan työhyvinvointia kehittämään, sairauspäivät lyhenivät kunnassa kahdessa vuodessa 19,5 päivästä 14 päivään.

Johtaminen nousee yhä keskeisemmäksi, kun työ muuttuu. Antila korosti, että optimaaliseen tulokseen pääsemiseksi kaikilla pitää olla yhteinen ymmärrys tähtäimestä ja miten siihen päästään.

– Työntekijää pitää kuunnella ja arvostaa. Niinkin yksinkertainen asia, että ihmiset voivat vaikuttaa työvuoroihinsa, parantaa arjen sujuvuutta, sitoutumista ja tuottavuutta. Se voi olla johtajille henkisesti vaikeaa, että työntekijöilläkin on sananvaltaa asioissa, joissa ei ennen ole ollut.

Romakkaniemi kääntäisi perinteisen hierarkia-pyramidin ylösalaisin. Johtajan pitäisi kysyä, miten minä voin tukea sinun työtäsi.

– Johtaminen ei saa olla yritysten hallitusten tai konsulttien sanahelinää. Pitää aloittaa heistä, jotka tekevät työn.

Juuan kunnassa esimiehet piti laittaa koulutukseen opiskelemaan hallinnon perusteita.

– Valitettavasti johtajat, korkein johto tai väliesimiehet, ovat suurin ongelma. Yksikään uudistus ei ole koskaan kaatunut työntekijöihin. He ymmärtävät muutoksen tarpeen, Hirvonen kertoi elävästä elämästä saaden paneelin raikuvimmat aplodit.

Johtajuuden muutoksessa voi olla Saarikiven mukaan taustalla pelkoa.

– Mitä virkaa minulla on, jos työntekijät saavat päättää – muuttua ehkä käskijästä palvelijaksi?

Hallitus ajaa sinnikkäästi irtisanomissuojan heikennystä pienyrityksissä. Moni pelkää, mitä se toisi tullessaan. Mitä siis tekee pelko tuottavuudelle?

– Ihmiset alkavat välttämään riskinottoa, eivätkä keksi mitään uutta, etteivät joutuisi irtisanomisuhan alle. Silloin palataan siihen maailmanhistorian vaiheeseen, jolloin työntekijät tekivät vain sen, mitä käsketään, Antila varoitti.

Hän on saanut viestejä pieniltä yrityksiltä, joiden mukaan SAK ajaa nyt heidän etuaan – mikä on hassua.

– Ne joutuvat pelkäämään, etteivät saa hyviä osaajia, koska isommatkin haluavat heitä. Uusi lakiehdotus on niille polttomerkki, joka on kohtuutonta.

Kokoomusjohtajien kabineteissa vuosikausia aiemmin työskennellyt Romakkaniemi yllätti hieman toteamalla, ettei häneltä tulee puoltavaa sanaa hallituksen esitykselle.

– Vähän on viisautta maassa puolin ja toisin. En tiedä, oliko viisasta hallitukselta tällainen esitys tuoda, mutta ei ole viisasta myöskään näin suuret vastatoimet.

Romakkaniemen mielestä seuraavan hallituksen pitää heittää ideologiset silmälasit romukoppaan, sillä “keppiä ja porkkanaa, molempia tarvitaan, mutta tasapainossa.”

Saarikiven viesti oli, että pelko on huono tapa tuottaa tehokkuutta.

– Työpaikalla ei pidä pelätä mistään syystä, Hirvonen täydensi.