Kun puolustusministeri Antti Häkkänen (kok) viime viikolla lupaili Kyrönmaa-lehden haastattelussaan reservistä kieltäytymisen estämistä, hän käynnisti reserviläisten parissa ennätysmäisen ryntäyksen täydennys- eli siviilipalvelukseen.

(Häkkänen myönsi itsekin tiistaina blogissaan, etteivät hänen sanavalintansa “olleet onnistuneimpia”.)

Kohun alle jäi turhaan toinen uutinen, puolustusministeriön työryhmän ehdotus kaikille 17-vuotiaiden ikäluokille järjestettävistä maanpuolustuspäivistä ja terveystarkastuksista.

Nuorista huolehtiminen ja tarvittavan hoidon ajoissa tarjoaminen on olennaista, jos toivomme että Suomella on tulevaisuudessa hyvinvoivia veronmaksajia hyvinvointivaltiota tukemaan ja puolustamaan.

ON SILTI SELVÄÄ, että yksittäinen maanpuolustuspäivä – saati reservinkieltäytyjien pakottaminen takaisin riviin – eivät riitä taklaamaan huolta reserviläisten riittämisestä.

Uusia reservinkieltäytymisiä on nyt tullut parinsadan ihmisen päivävauhdilla. Eroajien määrät eivät edelleenkään ole Suomen 870 000 sotilaan reservin kokoon suhteutettuna suuria. Samoin uusimman MTS-mielipidemittauksen perusteella kansalaisten maanpuolustustahto on huipussaan.

Mutta ehkä tällainen reserviläiskohu oli meille tarpeen. Tämä voi herättää päättäjät huomaamaan, että reservin koon säilyttäminen vaatii jo nyt uusia toimia.

Korjausliikkeet pitää kuitenkin löytää muuten kuin pakottamalla haluttomia ja motivoitumattomia miehiä jäämään reserviin.

Pysyvä tapa paikata varusmiesikäluokkien laskevaa ihmismäärää ja tasata reservistä poistuvien jättämää aukkoa olisi siirtyä Suomessakin aidosti tasa-arvoiseen asevelvollisuuteen, kaikille sukupuolille yhteiseen ratkaisuun.

Tämän kestävän uudistuksen tiellä on silti yhä paljon poliittisia intohimoja ja vanhentuneita asenteita.

RESERVILÄISPULAA pystytään kuitenkin korjaamaan myös hyvinkin pienillä teoilla ja konkreettisilla, nopeilla päätöksillä.

Yksi tällainen on avainreserviläisten yläikärajojen nosto, joka on ollut jo edellisen hallituksen ajoilta asti puolustusministeriön valmistelussa.

Toinen yksinkertainen keino olisi helpottaa asepalvelusta suorittamattomien tai siviilipalveluksen käyneiden, koulutettujen ammattilaisten pääsyä poikkeusolojen organisaatioihin. Tämä keventäisi oleellisesti myös jo nyt usein ylityöllistetyn henkilökunnan työtaakkaa.

Samoin aiemmille reservinkieltäytyjille pitäisi antaa mahdollisuus halutessaan pyörtää päätöksensä ja palata kokonaisturvallisuutta hyödyttäviin tehtäviin.

Nämä eivät ole edes uusia ideoita. Tällaisista, kansalaisten maanpuolustusmahdollisuuksia lisäävien muutosten tarpeesta on puhuttu jo parisen vuotta, Venäjän vuoden 2022 Ukraina-hyökkäyksen alusta saakka.

Uudistuksia suunnitellessa onkin tärkeää katsoa laajemmin niiden vaikutusta kokonaismaanpuolustuksen toteutumiseen ja kehittämiseen.

Kun mahdollisimman monelle uudelle halukkaalle suomalaiselle annetaan mahdollisuus osallistua kriisiaikojen varautumistehtäviin, sillä on paljon suurempi vaikutus turvallisuuteemme kuin muutamien satojen reserviläisten lähdön kieltämisellä.