Päätoimittajalta
3.1.2025 06:15 ・ Päivitetty: 3.1.2025 07:26
Tästä Venäjä-suhmuroinnin tilinteosta suuttuvat kaikki – ja siksi UPI:n pitää se tehdä
UPI:n uusi Venäjän vaikuttamistutkimus joutuu ongelmiin, mikäli hankkeessa ei uskalleta nimetä Suomesta yhtään Kremlin kellokasta. Ja vielä enemmän huutoa tulee, jos UPI alkaa syyllistää ihmisiä jälkiviisain perustein.
Pitkään odotettu suurhanke Venäjän laaja-alaisen vaikuttamisen tutkimisesta etenee. Demokraatti kertoi torstaina, että valtioneuvosto on valinnut hankkeen toteuttajaksi Ulkopoliittisen instituutin, ja työ on alkanut nyt tammikuussa.
Hankkeen tarkoitus on analysoida, miten Venäjä pyrki sotkeutumaan 2000-luvulla suomalaiseen päätöksentekoon – ja miten itse menimme mukaan hyssyttelemään Putinin ajamaa demokratian tukahduttamista.
Jo nyt voi arvata, että vuoden lopulla julkaistava tutkimusraportti suututtaa useimmat lukijansa, monista eri syistä.
Nimittäin kaikki 2000-luvun pääministeripuolueet ovat olleet kädet ojossa itään päin, sikäläisiä ”kehittyviä markkinoita”, yritysyhteistyötä ja matkailutuloja etsimässä tai muuten vain ystäviä, menestystä ja vaikutusvaltaa lypsämässä.
DEMAREILLE UPI:n tutkimus tuottanee punastuttavaa kuultavaa äärimmäisestä naiiviudesta ja USA-allergian aiheuttamasta yksisilmäisyydestä Venäjän rikosten ja uhkakuvien edessä. Yhtä nolosta ruplapersoudestakin on SDP:n riveissä kokemuksia.
Kokoomuslaisia tulee suututtamaan yritysvaikuttajien idänkauppakytkösten kaivelu, alkaen Fennovoiman ja Jokerien ympärillä nähdystä silkasta rahanahneudesta. Yksi toistaiseksi vaiettu tekijä on sekin, että yllättävän monelta Venäjän oligarkkeja mökkikaupoissa ja asiainhoidossa auttaneelta liikejuristilta löytyy vahva kokoomustausta.
Lisää aiheesta
Luultavasti UPI:n selvityksistä voi myös päätellä, miten lukuisilla keskustaveteraaneilla – Esko Ahosta alkaen – on YYA-ajoista alkaen ollut vahva henkinen ja joskus myös taloudellinenkin riippuvuussuhde itään. Tämä on näkynyt varsinkin itärajan kuntien päättäjissä.
PIENPUOLUEETKAAN eivät ole yhtään hyveellisempiä.
Vasemmistoliiton johto on protestoinut Venäjän ihmisoikeusrikkomuksia jo 2000-luvun alussa jyrkemmin kuin moni muu. Silti puolueen kenttäväessä on edelleen liuta vankkumattomia Venäjän imperialismin tukijoita, joihin Kremlin viesti on uponnut koukkuineen ja kohoineen.
Vihreätkin ovat puhuneet Venäjän totalitarismista realistisesti, mutta puolueen samaan aikaan 2000-luvulla esittämät puolustusvoimien aseistariisumishaaveet ovat olleet täysin linjassa Venäjän toiveiden kanssa.
Perussuomalaiset eivät innostuneet muiden puolueiden tavoin idän bisnesmahdollisuuksista. Silti mikään muu poliittinen ryhmä ei ole 2010-luvulta alkaen tukenut niin vahvasti Venäjän masinoimia valeuutissivustoja ja levittänyt Suomessa sanomaansa Kremlin kätyrien somekuplan tuella.
Kovin paljon synnittömiä ei tästä ”maan tavalla” eläneestä joukosta löydy – joten pienestäkin kivien heittämisestä tulee monta kipeää osumaa.
Yhtä varmasti älähtävät lustraatiota, puhdistusta ja syyllisten tuomitsemista haluavat, mikäli UPI päätyy heidän mielestään liian ympäripyöreisiin yleistyksiin, eikä mätki esimerkiksi kaikkia entisiä presidenttejä tai ulkoministereitä punatähtisellä leimakirveellä tai vaadi heitä jalkapuuhun.
NÄIN RISTIRIITAISIA toiveita UPI ei voi millään täyttää niin, että kaikki olisivat lopputulokseen tyytyväisiä.
Silti tämä tieteellinen ja kulttuurinen selvitystyö on pakko yrittää tehdä, ja se piti käynnistää viimeistään nyt. Suomi teki jo 1990-luvulla kauaskantoisen virheen, kun emme heti Neuvostoliiton kaaduttua aloittaneet avointa kansallista tilintekoa YYA-ajan rähmälläänolosta.
Vain menneiden hairahdusten analysoimisella pystymme etenemään uuteen aikaan – ja esimerkiksi välttämään vastedes tyystin samanlaisia mokia jonkun toisen totalitaarisen vaikuttajamaan, esimerkiksi Kiinan kanssa.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.