Suomessa Ruotsin toimia seurataan luonnollisesti äärimmäisen tarkkaan. Maat ovat käytännössä lyöneet kättä päälle, että mikäli jompikumpi Nato-ratkaisuissa etenee, tieto kulkee hyvissä ajoin maiden välillä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on korostanut kokonaisharkintaa, ei mitään automaatiota siinä, että Suomi olisi tavoittelemassa Nato-jäsenyyttä, mikäli Ruotsi näin päättäisi tehdä.

– Kyllä se on se kokonaistilanne, joka sillä hetkellä vallitsee, mikä pitää ottaa huomioon. On aika mahdoton lähteä tässä ennakoimaan kaikkia niitä variaatioita, Niinistö on sanonut MTV:lle.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne ei ole erityisen hämillään Ruotsin porvariblokin johtajan Kristerssonin Nato-lausunnosta.

Ruotsissa Natoon hakeutuminen vaatisi kuitenkin laajaa konsensusta. Kristersson onkin uhonnut, että ei mene kauaa, kun myös sosialidemokraatit olisivat muuttamassa kantaansa.

Ruotsin sosialidemokraattien puheenjohtaja, pääministeri Stefan Löfven on vakuuttanut Ruotsin pysyvän liittoutumattomana.

– Olen paljon jutellut Ruotsin pääministerin kanssa sosialidemokraattien kannasta. Minulle on tullut täysin selvä käsitys, että puolue ei ole muuttamassa kantaansa. Minun mielestäni tilanne Ruotsin suhteen ei ole muuttunut, Rinne summaa.

Kun Ruotsin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, sosialidemokraattien kansanedustaja Kenneth G Forslund vieraili reilu vuosi sitten Suomessa, hän kertoi Ruotsin demarien Nato-kannoista.

Forslundin mukaan Ruotsin sosialidemokraattisessa puolueessa ei oikeastaan edes käydä sisäistä Nato-debattia.

– Äärimmäisen harvat sosialidemokraattisen puolueen jäsenet puhuvat Naton puolesta ja sen vuoksi meillä on hyvin vähän sisäistä debattia Nato-jäsenyydestä, hän totesi.

Forslund sanoi, että puolueessa, puolueen jäsenissä ja kannattajissa on syvään juurtuneena kanta, ettei Nato-jäsenyyttä haeta.

Entä jos Ruotsi kaikesta huolimatta päättäisi hakea Nato-jäsenyyttä?

Antti Rinne toteaa alkuun, että asiassa on todellakin monta jos-sanaa.

– Minulla on vahva usko siihen, että Ruotsi haluaisi käydä tilanteen etukäteen Suomen kanssa läpi. Jos Ruotsi yllättäen päättäisi, että se hakee jäsenyyttä, jäsenyys ei tulisi voimaan tuosta noin vaan. Se olisi pitkä prosessi. Se muuttaisi Suomen lähiympäristön turvallisuustilannetta niin, että meidän pitäisi miettiä, onko muutos sellainen, että sen takia pitäisi suhtautua toisella tavalla Nato-kysymykseen.

– Minä en osaa sanoa tällä hetkellä, miten se muuttaisi, koska se (Ruotsin Nato-jäsenyyden hakeminen) on niin teoreettinen tilanne. Joka tapauksessa viime kädessä Suomi päättää kaikissa tilanteissa itsenäisesti sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan tai liittoutumisestaan. Se on meidän oma ulko- ja tuvallisuuspoliittinen ratkaisu, Rinne painottaa.

Rinne toteaa ylipäänsä, ettei Nato ole hänelle ideologinen kysymys, vaan arviot suhteesta siihen on tehtävä puhtaasti valtakunnan ja kansalaisten turvallisuuden kannalta.

– Olen sitä mieltä, että Nato-jäsenyys ei lisäisi meidän turvallisuuttamme vaan turvattomuutta. Kun me olemme sotilaallisesti liittoutumattomia, meillä on mahdollisuus huolehtia siitä, ettei aluettamme käytetä ketään vastaan.

– Jos ajattelee puolustuksellista tilaamme puolustusvoimien näkökulmasta, olemme ihan eri mittakaavassa kotimaan puolustuksen suhteen kuin Ruotsi. Emme ole tehneet ratkaisuja, jotka heikentävät omaa puolustustamme. Keskeinen elementtimme on uskottava oma puolustus ja sitä pitää vaalia.

Rinne käy läpi tutut Suomen turvallisuuden kivijalat – sotilaallinen liittoutumattomus, oma uskottava puolustus, yhteistyö Pohjoismaiden kanssa ja EU:ssa sekä Nato-yhteistyö ja syvenevä kumppanuus sen kanssa.

– Suomi kuuluu kaikilla mittareilla mitattuna läntiseen yhteisöön. Sitä ei edes nykyään erikseen tarvitse mainita, se on itsestäänselvyys. Jos toimintaympäristössämme tapahtuisi merkittävä uudelleenjärjestäytyminen, jota Ruotsin Nato-jäsenyys olisi, ulko ja turvallisuuspolitiikan elementit pitäisi päivittää siihen tilanteeseen.

Rinne toteaa, että Suomella ja Ruotsilla on ollut tiivis, pitkä yhteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen historia ja varsinkin viime aikoina on otettu yhteisiä askelia.

– Molemmilla yhteistyöhalukkuus on ollut luonnollinen ja hyvä. Mielellään näkisin, että Suomi ja Ruotsi vahvistavat omalla alueellamme vakautta ja rauhaa pysymällä sotilaallisesti liittoutumattomina. Toiveeni on, että kaikilla ilmansuunnilla kunnioitetaan sitä, että Itämeren ympäristön vakautta ylläpidetään tällä tavalla, Rinne sanoo.

Rinne luonnehtii ulko- ja turvallisuuspolitiikka reaalipolitiikaksi, jossa täytyy olla selkeä oma linja. Linjaa on kuitenkin tarvittaessa kyettävä myös tarkastelemaan sen mukaan, että kaikissa tilanteissa rauha ja ihmisten turvallisuus taataan.

– Suomalaiset yhtä lailla kuin ruotsalaiset tekevät itsenäisesti ratkaisuja, heitä ja meitä ei voi ulkopuolelta ohjailla.

Mikäli Ruotsi hakisi Nato-jäsenyyttä, Rinne arvioisi sen muuttavan maamme poliittista ilmapiiriä. Millainen olisi Venäjän reaktio?

– Kaikissa tilanteissa riippumatta siitä, liityttäisiinkö Natoon yhdessä tai erikseen tai vain toinen maa liittyisi, Venäjä ei pitäisi ratkaisua hyvänä ja varmaan tulisi sen jollakin tavalla näyttämään. Näinhän he ovat aika avoimesti sen julkisestikin sanoneet. Ei siitä mitään positiivista reaktiota voi Venäjältä odottaa.

– Mutta se miten Venäjä reagoisi olisi vain yksi osa kokonaisharkintaa ja arviointia siihen nähden, mikä on Suomessa ja Ruotsissa järkevää ulko- ja turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta ja kansalaisten turvallisuuden kannalta. Venäjä ei päätä Suomen puolesta Suomen turvallisuuspoliittisia ratkaisuja.