Voitolla tarkoitan tässä kirjoituksessa lisäpaikkaa Euroopan parlamentista. Se on myös ääneen sanottu SDP:n vaalitavoite.

Politiikan hc-osastolla SDP:tä on epäilty ja listaa on pidetty suurten nimien osalta keskinkertaisena. Moni seikka puhuu kuitenkin puolueen puolesta.

TÄLLÄ hetkellä SDP:llä on kaksi EU-parlamentaarikkoa eli meppiä: Eero Heinäluoma ja Miapetra Kumpula-Natri, molemmat tahoillaan nimekkäitä ja vaikutusvaltaisia europoliitikkoja.

Kumpula-Natri tekee puolestaan paluun Suomen eduskuntaan EU-kauden päätyttyä. Ainakin hänelle haetaan puolueessa seuraajaa.

Loppusuoralla SDP:n listalle tuli lisää ehdokkaita väkirikkaalta Uudeltamaalta.

KÄYTÄNNÖSSÄ täysin poissuljettua on, että SDP menettäisi paikkoja, vaikkeivat eurovaalit kuulukaan historiallisesti SDP:lle otollisimpiin vaaleihin. 2014 puolue rojahti 12,3 prosenttiin, mutta sekin riitti kahteen paikkaan.

Tällä kertaa vaalimatematiikka vaikuttaa jopa suosiolliselta SDP:n näkökulmasta. Lisäpaikkaan riittää pyöreästi 16-18 % kannatus. Viime EU-vaaleissa SDP:n kannatus oli 14,6 %.

Vertailussa kannattaa muistaa, että SDP:n yleiskannatus edellisten EU-vaalien alla oli noin 18 % ja tällä hetkellä se huitelee yli 21 prosentissa, liki 22 prosentissa. Tuoreessa puoluebarometrissä SDP:lle mitattiin 17,3 % eurovaalikannatus.

Toive ja tavoite kolmannesta paikasta ei ole näillä mittareilla haihattelua.

EUROVAALIT eivät kuitenkaan ole eduskuntavaalit ja vaaleja käydään aina suhteessa muihin puolueisiin ja heidän ehdokkaisiinsa. Koko maa yhtenä vaalipiirinä suosii sinänsä huipputunnettuja nimiä kansallisella tasolla.

Kuinka monta sellaista SDP:llä on?

Heinäluoma totta kai. Moni kadunmies ja -nainen vaalipiiristä riippumatta on varmasti kuullut Maria Guzeninasta, vaikkei tietäisi hänen politiikastaan mitään. Some-tähtien puolelta Terapeutti-Villenä tunnettu Ville Merinen osaa tehdä kampanjaa perinteisen median ulkopuolella. Äänimäärä voi olla yllättävä, vaikka henkilö ei muutoin lukeutuisi oman elämänpiirin näkyvimpiin nimiin.

PONTTA puheille vaalivoitosta tarjoavat myös muutokset Suomesta valittavien europarlamentaarikoiden lukumäärässä.

Viime kerralla meppejä valittiin vain 13, mutta näissä vaaleissa kaksi enemmän eli 15.

Taustalla on ensinnäkin Ison-Britannian EU-ero brexit, joka toi Suomelle yhden paikan lisää kesken kuluvan vaalikauden. Lisäksi EU päätti kasvattaa meppien määrää parlamentissa, mikä tuo tulevista vaaleista alkaen vielä yhden paikan lisää myös Suomelle.

Paikalle tai paikoille löytyy toki ottajia kaikkialla.

Tuore eurobarometri on kuitenkin SDP:n vinkkelistä lohdullinen: sen perusteella suomalaisten kiinnostus kesän EU-vaaleihin on kasvanut jopa 20 prosenttiyksikköä edellisvaaleihin verrattuna. Ratkaisevaa tietysti on, minkä puolueen kannattajat ovat nyt intoutumassa vaaliuurnille.

Varmaa on se, ettei SDP ainakaan hyödy matalasta äänestysinnosta. Hallituspolitiikan yleinen epäsuosio ja SDP:n myötätuuli voivat heijastua myös eurovaaleihin ja nostaa osaltaan vaalihuumaa, vaikka paikat ovat jaossa nimenomaan EU-parlamenttiin.

MILTÄ muissa puolueissa sitten näyttää?

Ainakin eurovaalien perinteinen menestyjä kokoomus himoaa korkealla todennäköisyydellä neljättä meppiä. Ehdolla on kaksi nykyistä edustajaa sekä joukko kansanedustajia, muun muassa vahvasti EU-taustainen Aura Salla. Mika Aaltolakin hyppäsi puolueen eurovaalijunaan. Yleensä alhainen äänestysprosenttikin suosisi oikeistopuolueita.

Yleiskannatukseltaan valahtaneilla vihreillä on puolestaan kaikki työ pitää nykyiset kolme paikkaansa. Puolue haaveilee Pekka Haaviston mukaantulosta, ja hänet vihreät kyllä kipeästi tarvitsisikin. Viimeksi vihreät oli maan toiseksi suurin europuolue Ville Niinistön johdolla.

Vasemmistoliitolla on valovoimainen Li Andersson, jonka voimin puolueella on hyvät mahdollisuudet nostaa kannatustaan, mutta yli kymmeneen prosenttiin ja kahteen paikkaan on kyllä matkaa.

PERUSSUOMALAISETKIN on heittänyt puoluejohtoa ehdolle paremman vaalimenestyksen toivossa. Nykyisistä mepeistä EU-parlamenttiin varasijalta noussut Pirkko Ruohonen-Lerner hakee jatkoa. Värikkäälle Teuvo Hakkaraiselle puolue taas sanoi jyrkästi ei.

Perussuomalaisten pääkilpailija maaseudulla on keskusta, ja jos oikein huonosti menee, keskustalla voi olla tosissaan tekemistä säilyttää nykyiset kaksi paikkaansa. Eurooppaan haluavista ehdolla ovat muun muassa Katri Kulmuni ja Mika Lintilä ja luultavaa on, että se riittää.

Hallituksessa kannatuskatoa poteva RKP taas taistelee ainoasta paikastaan sinänsä kovien alueellisten nimien ja uskollisen äänestyskäyttäytymisen voimin: Eva Biaudet etelässä ja Anna-Maja Henriksson lännessä voivat niukin naukin riittää tuomaan paikan jommallekummalle, mutta toisinkin voi käydä.

Ehdokaslistat menevät kiinni tämän kuun lopussa ja joku yllätyskin on vielä mahdollinen, kun viimeisiä nimiä diilataan.