Millä mielellä vastaavat työmarkkinakeskusjärjestöjen johtajat hallituksen “tanssiinkutsuun”, joka odottaa vielä virallista sinetöitymistään? Demokraatti kysyi.

Jotkut irvileuat ehtivät arvostella, että hallitus “ulkoistaa” kunnianhimoisen tavoitteensa työmarkkinoiden hoideltavaksi. Järjestöissä ei nähdä asiaa aivan näin.

– Vastuuta ei voi ulkoistaa työmarkkinajärjestöille. Hallitus vastaa tavoitteeseen pääsystä viime kädessä. Mutta jos hallitus haluaa viisaan hallituksen tavoin tehdä yhteistyötä osapuolten kanssa, joilla on vaikutusta työmarkkinoihin ja työelämään, me olemme parhaamme mukaan tekemässä työtä paremman työllisyyden puolesta, palkansaajakeskusjärjestö SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta toteaa.

– Hieno asia, että kolmikantaisesti meidät halutaan pitää mukana. Mutta vastuu on aina maan hallituksella. Me olemme vain väline, ja hallituksen pitää toimia, jos me epäonnistumme, Fjäder muotoilee.

– Jos kutsu tulee, se on selvä, että me vastaamme siihen myöntävästi. En pidä tätä niinkään ulkoistamisena vaan osana hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen vuoropuhelua.

Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies ymmärtää “irvileukojenkin” ajattelutapaa.

– Mutta EK:n lähtökohtana on se, että kun kutsu on käynyt, ilman muuta osallistumme yhteistyöpöytään omilla ehdotuksillamme.

Häkämiehenkin mielestä hallituksella on lopullinen vastuu.

– Jos kolmikannassa ei synny riittävän tehokkaita keinoja, työmarkkinajärjestöillä ei saa olla veto-oikeutta vaan hallituksen pitää voida tehdä tarvittavat päätökset.

Kaikki työmarkkinajohtajat arvioivat työllisyystavoitetta haastavaksi. Viitteitä tulevasta antaa ensi viikolla julkistettava valtiovarainministeriön päivitetty talousennuste.

– Nopeimman kasvun vaihe on ohitettu, vaikka talouden lamaan ei ollakaan menossa. Työllisyystavoite ei kuitenkaan ole mahdoton saavuttaa. Neljässä vuodessa voi tapahtua monenlaista ja kaikkeen on varauduttava, Eloranta huomauttaa.

Fjäderkin pitää 60 000 uutta työllistä “huikeana” tavoitteena, kun talous näyttää sakkaavan.

– Korkeakoulutettujen työllisyyden kasvu on pysähtynyt. Se on minulle merkki. VM:n talousennuste vähän pelottaa. Ei ole tulossa varmaan vain kivoja asioita, mutta jos lopputuloksena on parempi työllisyys, ne kannattaa tehdä.

Urakkaa, 30 000 uutta työllistä, jo reilun vuoden päästä, Häkämies ei pidä aikataulullisesti mahdottomana.

– Enemmän on kyse tahdosta ja kyvystä tehdä päätöksiä kuin siitä, että olisi joku aikataulupula löytää lääkkeitä. Me tiedämme jo aika hyvin niistä toimivimmat ja tehokkaimmat, hän perustelee.

Palola arvioi tavoitetta kovaksi, mutta muistuttaa sen olevan laajasti hyväksytty. Hänen mukaansa, jos talous kehittyy myönteisesti, 75 prosentin työllisyystavoite ei ole mahdoton.

– Tehtävästä tulee haastava, koska osapuolilla on keinovalikoimassa eroja, vaikka tavoite onkin varmasti yhteinen.

Työmarkkinajärjestöt ovat jo ehtineet haarukoida, miten työllisyyttä saataisiin nostetuksi – työkalupakista löytyy niin pitkän kuin lyhyen tähtäimen toimia.

Akava on huolestunut erityisesti perusasteen varassa olevista puolesta miljoonasta ihmisestä, joiden työllisyysaste on jämähtänyt vähän yli 40 prosenttiin.

– Laittaisin panokset heihin, räätälöityihin keinoihin parantaa heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla. Maahanmuuttajien kotoutuksessa pitää lähteä kielikoulutuksesta ja Suomen pitää houkutella työn perässä tulevia, koska tarvitsemme tulevaisuudessa yhä enemmän erityyppistä työvoimaa, Fjäder listaa.

STTK peräänkuuluttaa aktiivista työvoimapolitiikkaa ja tehokkaita työllisyyspalveluita, jotka on kohdennettava oikein.

– Erityistä huomiota tarvitsevat vaikeasti työllistyvät kuten ikääntyvät ja nuoret työntekijät, pitkäaikaistyöttömät, maahanmuuttajat ja osatyökykyiset. Palkkatuen käyttöä on lisättävä ja samalla karsittava sen käyttöön liittyvää tarpeetonta byrokratiaa, Palola toteaa.

STTK ehdottaa myös, että työvoiman liikkuvuutta voidaan lisätä esimerkiksi kasvattamalla työmatkoihin kohdistettavaa verovähennystä määräajaksi. Järjestön mielestä tarvitaan myös selkeä ohjelma, joka toisi Suomeen enemmän koulutettuja, ammattitaitoisia työperäisiä maahanmuuttajia.

Palolan mielestä paras keino kuitenkin vaikuttaa työllisyyteen on tehdä järkevää työmarkkinapolitiikkaa.

– En haikaile tupojen perään, mutta kyllä työllisyyteen ja kilpailukykyyn vaikuttaa merkittävästi seuraavan neuvottelukierroksen lopputulema. Tämä on päivänselvä asia.

SAK painottaa työttömyysetuus- ja palvelujärjestelmän uudistamista niin, että henkilökohtainen palvelu on ytimessä. Lisäksi karenssijärjestelmä kaipaa läpikäymistä, aktiivimalli pitää kuopata ja kohtaantoa helpottaa esimerkiksi suhteellisen lyhytkestoisella rekry- ja täydennyskoulutuksella.

Elorannalla on sama näkemys kuin Palolalla, että tässä tilanteessa jonkinlainen keskitetty sopiminen olisi paikallaan, kun palkoista ja muista työehdoista sovitaan tulevalla työmarkkinakierroksella. Hänkään ei haikaile vanhanmalliseen tupoon palaamista.

– Kun toimialakohtaisesti sopimuksia kuitenkin tehdään, jotkut asiat olisi hyvä pystyä koordinoimaan yli toimialarajojen.

Hän huomauttaa, että pitäisi pystyä yhteensovittamaan työmarkkinaratkaisua, työllisyyspolitiikkaa, työttömyysturvaa ja sosiaaliturvaa…

– Kyllä se aika paljon tupolta haiskahtaa.

EK on tehnyt jo aiemmin selväksi, että työmarkkinapolitiikkaa ei pidä kytkeä työllisyysasteen nousuun. Häkämies sanoo ehdottomasti “ei” minkäänlaiselle keskitetylle ratkaisulle. Hän puhuu joustavuuden puolesta.

– Sitä saadaan liittokierroksella, jossa lisätään myös paikallista sopimista. Ei pidä antaa valtaa sellaiselle ajattelulle, että tulee vaikea liittokierros ja pitää palata tupoihin. Meillä on hyvä liittokierros takana, ja olen luottavainen, että se onnistuu toistamiseen.

EK haluaa muun muassa lyhentää ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoa ja porrastaa sitä. Häkämies laskee, että tällä mallilla syntyisi noin 15 000 työpaikkaa.

Työmarkkinoilla on huudettu kolmikannan perään neljä vuotta. Työmarkkinajohtajat arvioivat, millainen paikka nyt on näyttää, että syntyy myös villoja.

– Pallo on heitetty meille, ja nyt on näytön paikka. Voi puhua vähän tulosvastuullisesta kolmikannasta kolmikannasta. Onhan se vähän noloa, jos me epäonnistumme. Uskon, että kaikilla järjestöillä on sama näkemys: vaikka hampaat irvessä meidän on saatava työllisyysaste ylös, Fjäder sanoo suoraan.

Myös Palolan mielestä osapuolten on pystyttävä näyttämään, että asioita saadaan aikaiseksi.

Häkämies korostaa, ettei kolmikantainen valmistelu ole mitenkään tavatonta – sitä on käytetty esimerkiksi yt-lain valmistelussa, mutta ei vähään aikaan työllisyystoimiin liittyen.

Eloranta ottaa esille näkemyserot, joita väistämättömästi syntyy.

– Pyrimme tekemään parhaamme tosimielellä, mutta työnantajien keinot varmasti eroavat meidän keinoistamme. Pyrkimyksenä on löytää tasapainoisia esityksiä – osa on meille, osa työnantajille hankalia, hän arvioi tulevia aikoja.

Työmarkkinajohtajat vakuuttavat lähtevänsä yhteistyöhön hallituksen, ja erityisesti työministeri Timo Harakan (sd.), kanssa avoimin mielin.

– Kyllä Timo tässä hommassa pärjää. Posti ei ole helppo, kun hän on lisäksi enemmän profiloitunut talouteen ja verotukseen. Kyllä se siitä lähtee, kun hän tutustuu kolmikantaan ja meihin, Fjäder muotoilee.

Myös Häkämies sanoo EK:n odottavan rakentavaa henkeä työministerin kanssa.

– Riippuu tietysti siitä, mikä on hallituksen valmius tehdä vaikeitakin päätöksiä.

Elorannan mukaan SAK odottaa kolmikantaa positiivisella mielellä.

– Uusi työministeri on varmasti intoa ja energiaa täynnä. Odotukset ovat korkealla, olen luottavainen, että yhteistyö tulee olemaan hyvää.

Palola luottaa hallituksen kokemukseen ja osaamiseen työelämän kysymyksissä ja työmarkkinajärjestöjen kanssa toimimisesta.

– Olen peräänkuuluttanut sitä, että kolmikannalle annettaisiin aito mahdollisuus ilman ennakkoon määriteltyä lopputulosta. Työelämän asioissa parhaat asiantuntijat löytyvät työmarkkinaosapuolista – niin palkansaajista kuin työnantajista.

Hän toivoo, että tätä resurssia myös käytetään hyväksi ja varataan valmistelulle tarpeeksi aikaa.

– Edellisen hallituskauden ongelma oli se, että hankkeet olivat poukkoilevia ja niitä valmisteltiin lähestulkoon mahdottomalla aikataululla. Ja usein lopputulos oli jo paalutettu etukäteen, Palola käy läpi Juha Sipilän (kesk.) hallituksen helmasyntejä.